Rutiinit, tuttu arki, musta huumori – Näin Merja Kyllönen yhdistää omaishoidon ja poliitikon työn: ”Hommat hoidetaan, huusholliin ei jäädä asumaan”
Merja Kyllönen omaishoitaa äitiään ja enoaan työnsä ohessa. Täyteen ahdetut päivät kysyvät huumorintajua ja arjen tuttuja rutiineja. Silti lankoja on vaikea pitää hyppysissä.
Merja Kyllönen toimii läheistensä omaishoitajana.
Merja Kyllönen, 44, vastaa empimättä, kun häneltä kysyy, miksi hän toimii omaishoitajana iäkkäälle äidilleen ja muistisairaalle enolleen:
”Sitä aikaa, jonka saa viettää omien läheisten kanssa, ei millään rahalla tai palveluilla voi korvata. Läheiset ovat tietyllä tapaa lainassa, etkä voi koskaan tietää, kuinka kauan”, Merja Kyllönen sanoo.
Ja ovathan omat ikäihmiset hoitaneet aikanaan nuorempia sukupolvia.
Kyllösen äiti ja eno asuvat Kainuussa Suomussalmella, josta hän itsekin on kotoisin. Työpaikka taas on Helsingissä. Näiden kahden yhdistäminen tarkoittaa viikoittaista matkustamista ja venyviä päiviä. Oman mausteensa kokonaisuuteen tuo se, etteivät ikääntyneet läheiset välitä päästää ulkopuolista apua kotiinsa.
”Heillä on ollut vähän sellainen ajatus, että Merja hoitaa. Huomaan, että se on myös sukupolvikysymys, että hoivaajan pitää olla tuttu.”
Vaikka kokonaisuus lähentelee välillä kaaosta, omaishoito on Kyllöselle myös asia, joka pitää jalat maan pinnalla.
”Poliitikolle tekee ihan hyvää leikata paksuja varpaankynsiä ja kirota läheisen katoavaa muistia. Politiikan maailmaan olisi liian helppo hävitä, jos ei näkisi, mitä se arjen taistelu on.”
Luo systeemi, joka helpottaa kaikkia
Mutta miten Merja Kyllönen oikein selviää omaishoidon arjesta? Keskeisin asia, jonka avulla mahdottoman arjen saa toimimaan, on Marja Kyllösen mukaan rutiinit. Ne helpottavat sekä omaishoitajan että hoidettavan arkea.
Muistisairas eno ei edes pystyisi muistamaan ohjeita ilman tuttuja rutiineja. Samat toistuvat käytännöt lievittävät äidin huolta siitä, että jos jotain tapahtuu, kun Kyllönen on poissa.
”Koko ajan pitää olla teroitettuna, että jääkaapin ovesta löytyy puhelinnumerot ja mihin soitat seuraavaksi, jos siellä ei vastata.”
Kunnollinen systeemi auttaa myös siinä, etteivät äiti, eno ja tytär leipiinny toisiinsa. Aikaa ei mene turhaan näpräämiseen, kun kaikille on selvää, miten toimitaan.
”Äitini haluaa, että hommat hoidetaan, mutta huusholliin ei jäädä asumaan. Pieni etäisyys tekee meille kaikille hyvää”, Marja Kyllönen sanoo.
Kaikki kotiin, kaikki lähelle
Enon muistisairaus vaikuttaa mieheen siten, että ikämiehestä on tullut lyhytjännitteinen ja helposti ärtyvä. Mahdollisimman tasainen, yllätyksetön arki auttaa hillitsemään kiukunpuuskia.
Korona-aikana yksitoikkoisen elämän järjestäminen on tullut entistä helpommaksi. Rokotukset tilattiin Kyllösten ikäihmisille suoraan kotiin.
Samoin aluevaaliäänestys.
”Jos johonkin pitäisi lähteä, enolta tulee herkästi hepulikohtaus, että mihinkään en lähde, mitään en tee!”
Äidin ja enon rintamiestalossa on postilaatikotkin siirretty lähemmäs ovea. Näin he minimoivat riskin siitä, että vaikeasti liikkuvat ikäihmiset pyllähtäisivät liukkaalla, mäkisellä tontilla ja loukkaisivat itsensä.
Arjen bravuurina vartin pikasiivous
Marja Kyllösestä on hioutunut niin sähäkkä siivoaja, järjestelijä ja pyykkihuoltaja, että se huvittaa hänen ystäviäänkin. He vitsailevat, että jos on tulossa yllätysvieraita, kannattaa soittaa Merjalle. Hän tulee näyttämään arjen bravuurinsa, 15 minuutin pikasiivouksen.
”Siinä on oppinut, ettei paikkojen tarvitse olla nuoltuina.”
Marja Kyllönen ajattelee, että täydellisyyden tavoittelusta kannattaakin luopua. Vaikka hän on työasioissa yhä jäätävä suorittaja, kotihommissa hän on oppinut löysäämään pipoa.
”En minä sen kirkkaampaa kruunua saa, vaikka olisin omassa mielessäni vuoden siivooja.”
Kun Kyllönen kiersi kampanjoimassa aluevaalien alla, hänellä sattui olemaan puoli tuntia aikaa äitinsä luona ennen seuraavaa tapahtumaa. Äidillä oli lista asioista, joita pitäisi tehdä ja hän mutisi, ettei taida aika riittää.
Kyllönen totesi, että hyvin riittää. Puolessa tunnissa oli juostu puut sisään, siivottu joulukoristeet ja riipaistu lattia puhtaaksi. Hänen repäisynsä eivät tosin sovi lasten korville.
”Silloin kannattaa hitaampien pysyä poissa jaloista. Äiti ja eno katselivat kiltisti sohvalla, että siinä se hullu taas huuhentaa.”
Yhdessä tekeminen tukee toimintakykyä
Ikäihmisten kanssa toimiminen on usein hidasta ja välillä suorastaan tuskastuttavaa. Siitä huolimatta Kyllönen puolustaa ajatusta, että kotihommia kannattaa tehdä myös yhdessä.
”Eivät ikäihmiset halua vain maata laverilla toimenpiteiden kohteena.”
Ulkopuolinen apu voi olla hyvä lisä arjen kokonaisuuteen, jos se kaikille talossa sopii. Palvelujen tarjoaja ei kuitenkaan tee talon töitä ajatuksella, että ikääntyneen voisi osallistaa toimintaan.
”Sitä helposti ajatellaan, että tehdään tästä suitsait.”
Yhdessä tekeminen sen sijaan pitää yllä ikääntyneen läheisen omaa toimintakykyä ja ehkäisee ennenaikaista rapautumista. Säilyy ote elämään, kuten Kyllönen ilmaisee.
”Meillä on systeemi, että tytär kantaa puut ja äiti lämmittää uunin.”
Musta huumori kannattelee
Välillä Kyllösestä tuntuu, että olisi parempi, jos ulkopuoliset eivät kuulisi mitään heidän touhustaan. Se naurattaa häntä.
”Jos joku ulkopuolinen kuulisi juttumme, niin laittaisi koko porukan hullujen huoneelle.”
Mustasta huumorista onkin tullut arjen kannattelija, jonka turvin Kyllönen puskee äitinsä ja enonsa kanssa läpi hetkittäisestä synkkyydestä. He vitsailevat jaksamisesta, kuolemasta ja toisistaan.
”Minun ja äidin yhteinen vitsi on, että kaivaisimme toisiltamme silmät päästä, jos olisin hänen luonaan koko ajan.”
Vielä joskus täytyy pysähtyä
Entä sitten, kun ikääntyneet läheiset eivät ole täällä? Sitä Merja Kyllönen on pohtinut yhdessä serkkujensa kanssa, jotka olivat vielä jokin aika sitten samassa tilanteessa läheistensä omaishoitajana. Nyt heidän iäkkäät läheisensä ovat jo edesmenneitä.
”Sitä ei tajua ennen kuin läheiset ovat kuolleet, miten totaalinen seisahtuminen siitä voi tulla. Miten sitä osaa olla?”
Marja Kyllönen on paljon tekemisissä muiden omaishoitajien kanssa. Yhteinen kokemus on, että omaishoitaja painaa eteenpäin kuin hurmoskaasussa.
”Sitä on rakentanut elämäänsä eräänlaisen rumban. Mahtaako sitä osata enää cha cha chan tai samban askelia, kun sen ilokaasun vaikutus loppuu.”