Näin se käy: Hyönteisten syöminen arkipäiväistyy Suomessa – ”Jalat hieman tarttuvat hampaiden väliin...”
Ötököiden myynti elintarvikekäyttöön laillistettiin vuoden 2018 alussa. Sitä ennen alan yrittäjät kiersivät lakia ovelalla tavalla.
Tommi Nuoliojan kotisirkat kasvavat munakennoilla sisustetuissa laatikoissa nelisenkymmentä päivää, ennen kuin ne lopetetaan pakastamalla.
Siritys kuuluu joka suunnasta. Teräksiseen rekkakonttiin rakennetun kasvattamon seinät ovat täynnä hyllyjä ja muovilaatikoita.
”Vain täysikasvuiset ja sukukypsät sirkat sirittävät. Naaraat erottaa koiraista siitä, että peräpään kahden piikin välissä on munintaputki”, sirkkafarmari Tommi Nuolioja, 26, kertoo.
Laji on kotisirkka, entinen vieraslaji, joka on tullut Suomeen noin 500 vuotta sitten laivojen mukana.
”Suomessa laji elää edelleen vanhoissa navetoissa. Virallisesti se lasketaan syöpäläiseksi, koska se syö tapettia ja kankaita”, Nuolioja sanoo.
”Ennen vanhaan kotisirkka asui vanhojen talojen seinien sisällä ja kaapeissa. Kotisirkka myös maistuu paremmalta kuin muut sirkkalajit.”
Ruokasirkan elinkaari on kasvatuskontissa noin 40 vuorokautta ja luonnossa parisen kuukautta.
Sisällä kasvattamossa hurisee ilmastointilaite, ja lämpötila on trooppinen, vaikka ulkona on pakkasta. Energiatehokas ledivalaistus on päällä 16 tuntia vuorokaudessa.
Täysikasvuisten sirkkojen laatikoissa on pienet munintarasiat, joiden pohjalla olevaan massaan naaraat munivat verkkokannen läpi.
”Elämänsä aikana naaras tuottaa 100–200 munaa. Kun munijoita on laatikollinen, sieltä tulee satoja sirkkoja”, Nuolioja kertoo.
”Muutaman päivän välein muninta-astiat vaihdetaan uusiin. Nämä lisääntyvät eksponentiaalisesti.”
Noutaja pakastimessa
Eri kokoiset sirkat elävät omissa laatikoissaan. Pienimmät ovat parimillisiä, suurimmilla on mittaa kaksi kolme senttiä. Kun jonkun laatikon asukkaat alkavat sirittää, osa erotetaan munijoiden laatikoihin ja osa lopetetaan.
Teuraalle valittavat kopsautetaan munakennoista puhtaaseen laatikkoon, joka nostetaan pakkaseen. Jäätyneet sirkat pakataan myyntipakkauksiin, jotka jatkavat matkaansa asiakkaille, ravintoloille ja elintarvikeyrityksille, ihmisten ravinnoksi.
Hyönteisten myynti ihmisravinnoksi on ollut Suomessa sallittua vuoden alusta. Sitä ennen alan yrittäjät harrastivat yhden sortin kissa ja hiiri -leikkiä viranomaisten kanssa.
Nuolioja on matkustellut Intiassa sekä Euroopassa ja mieltynyt eksoottisiin ruokiin. Ensimmäinen kokemus selkärangattomien syömisestä on kuitenkin kotikaupungista Kotkasta.
”Viime kesänä olin käymässä kaverillani, jolla oli laatikollinen eläviä jauhomatoja. Hän heitti niitä pannulle ja paistoi öljyssä. Suolattuina ne maistuivat ihan popcornilta.”
Muurahaiskauppa.com-niminen verkkokauppa oli perustettu jo vuonna 2015. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira käski kuitenkin panemaan pillit pussiin, koska laki ei sallinut hyönteisten myyntiä elintarvikkeina.
”Sitten yrittäjä päätti ryhtyä myymään hyönteisiä huonekoristeiksi. Saman oli oivaltanut muutama muukin alan toimija. Evira ei voinut sanoa mitään, koska kyse ei ollut elintarvikkeista”.
Muurahaiskauppa pyysi Nuoliojaa toimitusjohtajaksi ja osakkaaksi viime kesänä, jolloin oli jo tiedossa, että lakimuutos hyönteisten kaupallisen elintarvikekäytön laillistamiseksi oli tulossa vuodenvaihteessa 2017–2018.
Henkinen muutos oli kuitenkin tapahtunut jo aikaisemmin.
Madventuresin jäljillä
Hyönteisten syöminen tuli suuren yleisön tietoisuuteen 2000-luvulla television Madventures-ohjelmista, joissa toimittaja Riku Rantala ja ohjaaja Tunna Milonoff söivät ötököitä mitä eksoottisimmissa matkakohteissa.
”Perinteisessä lihateollisuudessa syntyy runsaasti ihmisravinnoksi kelpaamatonta teurasjätettä. Sirkat ja toukat sen sijaan syödään kokonaan”, Tommi Nuolioja sanoo. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Selkärangattomien elintarvikekäytössä ihmisiä tuntuu viehättävän erityisesti ekologisuus ja eettisyys.
”Ötököiden kasvatus on ympäristöystävällisempää kuin perinteinen lihantuotanto. Eettisempää siitä tekee se, että hyönteisen tietoisuustaso on toista kuin lehmillä tai sioilla, jotka ovat yhtä fiksuja kuin koirat”, Nuolioja pohtii.
Kaveripiirissään Nuolioja tunnetaan taitavana kokkina, joka valmistaa eksoottisia kastikkeita ja curryja ja nykyisin myös hyönteisruokia.
”Viime loppukesästä kokkasimme musiikkifestivaaleilla sirkkoja ja tarjoilimme maistiaisia yleisölle. Niiden myynti elintarvikkeiksi ei ollut vielä laillista. Sirkat paistettiin sipulin kanssa öljyssä, päälle laitettiin vähän juoksevaa hunajaa ja mausteita ja suolainen perunamuusi kylkeen.”
Hyvän maun salaisuus
Sirkkafarmin kasvattien valokuvaaminen on haastavaa. Kun Nuolioja raottaa kantta, otukset vilistävät piiloon munakennojen väliin.
”Ruokalautaset vaihdetaan joka päivä. Sirkat syövät laadukasta tuore- ja kuivaruokaa. Tarkka sisältö on liikesalaisuus, koska ravinto vaikuttaa sirkkojen makuun. Jos niiltä loppuvat eväät, ne alkavat syödä toisiaan. ”
Kuukaudessa Muurahaiskaupan ainoa kasvatuskontti tuottaa parikymmentä kiloa valmista pakastettua sirkkaa. Toiminta on vielä pienimuotoista ja kysyntä suurempaa kuin tarjonta.
”Tilauskanta on niin laaja, että tuotantomme ei riitä kattamaan sitä. Yksi asiakkaistamme valmistaa koiranruokaa, toinen elintarvikkeita ihmisille. Kotkalainen ravintola Vausti tarjoilee sirkkojamme friteerattuina.”
Hyönteisalan yrittäjien kilpailutilanne Suomessa on tällä hetkellä se, että kaikki viedään käsistä. Muurahaiskaupan kilpailijoita ovat muun muassa Entocube, Finsect, Entis sekä lukuisat hyönteiskasvattajiksi ryhtyneet maanviljelijät ja karjankasvattajat.
Tulevaisuuden arkiruokaa
Muurahaiskaupan sirkka maksaa noin satasen per kilo. Yleinen markkinahinta liikkuu 60–75 euron tuntumassa kilolta, mutta hinta tulee Nuoliojan mukaan putoamaan noin viiteen euroon seuraavan kymmenen vuoden sisällä.
”Jos miettii tuotettua kilomäärää ja sitä aikaa, jonka lehmä tai sika elää, samassa tilassa pystyy tuottamaan moninkertaisen määrän hyönteisiä. Tähän konttiin mahtuisi vain yksi lehmä”, Nuolioja sanoo.
Perinteisessä lihateollisuudessa syntyy runsaasti ihmisravinnoksi kelpaamatonta teurasjätettä. Sirkat ja toukat taas syödään kokonaan.
”Kuori ei ole erityisen jäykkä vaan aika pehmeä. Jalat hieman tarttuvat hampaiden väliin, ja ne mielellään valmistusvaiheessa poistaisi. Evira on todennut, että ainoastaan kokonaisia hyönteisiä saa myydä. EU-lainsäädäntö on tällainen.”
Nuolioja kertoo yllättyneensä, kuinka avoimia suomalaiset ovat olleet hyönteisten syömiselle.
”Luonnonvarakeskus ja Turun yliopisto tekivät tutkimuksen, jossa kysyttiin ihmisten suhtautumista hyönteisten syömiseen. Suomalaisista 70 prosenttia oli kiinnostunut ja 50 prosenttia ostaisi saman tien, jos niitä olisi kaupan hyllyllä.”
Luovaa lain tulkintaa
Hyönteisruokailun ilosanomaa Nuolioja ja kumppanit levittävät järjestämällä tapahtumia, joissa he tarjoilevat maistiaisia ja myyvät verkkokauppansa tuotteita.
”Myymme verkkokaupassa Hollannista tuotuja säilöttyjä buffalomatoja. Yleisö tykkää kulkusirkoista, mutta en lähtisi kasvattamaan niitä Suomessa”, Nuolioja sano.
”Se laji on kuuluisa Raamatun vitsaus, joka on viime vuosina tuhonnut hehtaarikaupalla peltoja Venäjällä ja Afrikassa. En tiedä, miten viranomaiset suhtautuisivat, jos niitä pääsisi kasvattajilta karkuun.”
Lakimuutoksen jälkeen Evira on ollut hyönteisbisnestä kohtaan erittäin myötämielinen, vaikka alan yritykset kiersivät vielä muutama kuukausi sitten tietoisesti Suomen lakia myymällä syömäkelpoisia selkärangattomia virallisesti huonekoristeina.
”En osaa sanoa, kuinka hyvällä Evira katsoi, kun yritykset kiersivät niiden toimivaltaa. Maa- ja metsätalousministeriö antoi ohjeet, että Suomessa voitaisiin hyväksyä hyönteisten kasvatus ja myynti ennen uuselintarvikeasetuksen voimaantuloa vuoden vaihteessa. Tammikuun alun jälkeen homma räjähti. Uusia toimijoita on tullut todella paljon.”
Hämähäkissä menee raja
Nuolioja uskoo yrityksensä kasvatustoiminnan laajenevan seuraavaksi jauhomatoihin. Niin ennakkoluuloton kuin mies ruoan suhteen onkin, jossain menee hänelläkin raja.
Äärimmäisin oma makuelämys on ollut suklaalla kuorrutettu skorpioni.
”Skorpioni toimi lähinnä suklaan takia. Eläin itsessään maistui tuhkalta. Luulen, että kitiinin ja lihan suhde siinä on huono, toisin kuin sirkoissa ja jauhomadoissa, jotka maistuvat hyvältä.”
Muurahaiskaupan valikoimista löytyy yksi tuote, jota Nuolioja ei ole tähän päivään mennessä suostunut suuhunsa pistämään. Se on ulkomailta tuotu säilötty tarantula eli lintuhämähäkki.
”Yhtiökumppanini on niitä maistanut, mutta minulla ei luonne taivu niin pitkälle”, Nuolioja sanoo.
”Tiedätkö, siinä vaiheessa, kun se kasvaa karvaa – hyi ei.”