Näyttelijä Amanda Pilke lähti buddhalaiselle polulle: ”Olen antanut anteeksi itselleni ja muille”

Näyttelijä Amanda Pilke kertoo olleensa kymmenen vuotta sitten henkisesti romahtamispisteessä. Sitten hän päätti, ettei en enää pysty näyttelemään. Tämä tapahtui elokuvien Vuosaari ja Puhdistus jälkimainingeissa.

Erilainen maailmankuva toi käänteen

”Ajattelin niiden roolien jälkeen, että en näyttele enää koskaan. Se ei sinällään ollut vielä käänteentekevä kohta. Se oli pelottavaa, mutta tiesin suunnan olevan oikea.

Valinnan jälkeen tapahtui jotain todella käänteentekevää. Olin 23-vuotias, kun ensimmäisen kerran tapasin Velimatin, nykyisen puolisoni. Velimatti oli ollut jo useamman vuoden buddhalaisella polulla ja edusti ihan erilaista maailmankuvaa.

En enää usko sattumaan, siihen, että pelkkä sattuma olisi johdattanut meidät yhteen. Olin tiennyt tämän henkilön, ja meidän tiemme kohtasivat lopulta hirveän luonnollisesti.

Aloimme viettää intensiivisesti aikaa yhdessä, ja ymmärsin, että energiassamme on jotain erilaista, jotain, mitä en ollut aiemmin elämässäni kokenut. Jotain loksahti kohdalleen, ja tunne voitti järjen. Ajattelin, että tässä minun pitää olla.

Velimatti oli päättänyt alkaa munkiksi ja oli aikeissa lähteä Nepaliin luostariin. Hän kävi luostarireissulla mutta tuli takaisin luokseni. Minun piti valita, haluanko elää henkistä elämää, koska hän oli jo sen tien valinnut. Olin saanut Velimatin kautta niin vahvan turvakokemuksen, että halusin alkaa syventää sitä.

Velimatissa minuun vetosi rauhallisuus, vapaus ja spontaanius. Olin itse ollut aika urakeskeinen ja määritellyt asioita mustavalkoisesti. Olin ajatellut, että jos olen näyttelijä, en ole mitään muuta. Velimatin kautta elämääni alkoi virrata buddhalaista viisautta, joka veti heti puoleensa.”

Vapautuminen henkisellä työllä

”Olin elänyt pitkään muiden kautta. Tajusin, että ei ollut muuta vaihtoehtoa selviytyä kuin päästä itseeni henkisesti käsiksi ja katsoa sisäänpäin. Kaikki puhtaus oli sisällä, mutta päällä oli kerroksia täynnä traumoja, pelkoja ja tiedostamattomia tunteita, joita en ollut purkanut. Pakeneminen oli ollut tapani käsitellä asioita.

Olin matkustellut ja asunut ulkomailla. Olin elänyt omasta mielestäni vapaata elämää, mutta tuntemukset eivät olleet muuttaneet muotoaan.

Ensin minua pelotti päästää iholle kaikki lapsuudessani tai nuoruudessani patoamani traumat. Kävin ne tietoisesti läpi ja hyväksyin ne. Niiden ei enää tarvinnut määrittää identiteettiäni tai omaa itseisarvoani. Se oli samanaikaisesti raastavaa mutta vapauttavaa.

Tulen ortodoksisesta perheestä, ja minulla on ollut vahva synnin ajatus. Buddhalaisuudessa minulle avautui ajatus vapautumisesta henkisen työn kautta.

Vanhempani olivat aina kannustaneet minua näyttelijän uralle ja olleet siitä ylpeitä. He olivat ehkä järkyttyneitä päätöksestäni lopettaa näytteleminen. Kuitenkin he ovat nyt nähneet, millainen muutos minussa on tapahtunut ihmisenä. On ollut hyvä huomata, miten sidoksissa kaikki perhesiteet ja kokemukset ovat toisiinsa.

Olen ihmisenä hidas prosessoimaan asioita ja olen myös kahden lapsen äiti. Olen puntaroinut sitä, millaisen suhteen ja maailman luon omille lapsilleni. Millaisiin asioihin ja arvoihin keskityn, ja millaisia ajatusmalleja haluan heille antaa. Minun on täytynyt vapautua omista asioista päästäkseni tiettyyn tasapainoon.”

Anteeksianto avainasemassa

”Minun oli pakko hypätä pois aallonharjalta näyttelijän urani huipulla. En voi kieltää, etteikö olisi tullut joskus ajatusta, teinkö oikean valinnan tai miltä urani näyttäisi, jos olisin päättänyt jatkaa silloin?

Toisaalta olen saanut nyt vapauden määritellä itseäni. Olen kokonainen ihminen, ja minussa on monia puolia. Olen äiti ja elämme luonnonmukaista elämää. Olemme buddhalaisia ja teemme harjoituksia omassa temppelissämme. Viime vuonna meille tuli buddhalainen opettaja Tiibetistä, ja olemme kurssittaneet meillä ihmisiä.

Näyttelijänä haluan tehdä taas merkitykselliseltä tuntuvia rooleja. Olen tiedostanut omat rajani, ja aion pitää niistä kiinni. Haluan osoittaa muille luottamustani, jolloin voin saada myös vastakaikua.

Olen antanut anteeksi itselleni ja muille. Se on ollut avainasemassa päästäkseni tunnelukoista ja traumoista eteenpäin. Anteeksianto ja itsemyötätunto eivät haudo kostoa, kyse on ymmärryksestä ihmisyyttä ja elämää kohtaan. Rakkaudesta ja yhteydestä toinen toisiimme.”