Alan epävarmuus ahdistaa optimistiakin – Näyttelijä Anu Sinisalo oli työtön kaksi vuotta: ”Roolien saaminen on kuin lottovoitto”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Näyttelijä Anu Sinisalo
Näyttelijä Anu Sinisalo tunnustaa olevansa optimisti. ”Ajattelen, että kaikki on mahdollista.” © Tommi Tuomi/Otavamedia
Kultainen Venla -palkinnon jälkeen freelancernäyttelijä Anu Sinisalo oli kaksi vuotta työttömänä. Roolin saaminen tuntuu joka kerta lottovoitolta.

Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet niin hektisiä, että näyttelijä Anu Sinisalo, 54, on vapaa-ajallaan keskittänyt kaiken voimansa palautumiseen. Anu on käynyt koiransa Pinjan kanssa lenkkeilemässä, katsonut Harry Potter -elokuvia, pulahtanut hyiseen Kuusijärveen ja lukenut Naiset, joita ajattelen öisin -kirjaa.

Ja nukkunut, sillä hän tarvitsee paljon unta. Levon merkitys on iän myötä vain korostunut.

Anu on silti kiitollinen kiireestä, sillä lähes 25 vuotta freelancerina ovat opettaneet, että hiljaisia hetkiäkin tulee. Koronaepidemiaan hän ei kuitenkaan osannut varautua.

”Tämä oli pahin painajainen”

Syyskuun alussa Anu Sinisalo oli esittelemässä Metsäjätti-elokuvaa Ylläksellä Kino Ylläs -festivaaleilla. Elokuvaa katsottiin ulkona keskellä tunturia. Upeiden maisemien lisäksi Anu muistaa kolme elokuvaa katsomaan tullutta jämsäläistä.

UPM ilmoitti elokuun lopussa sulkevansa Jämsän Kaipolan tehtaan, ja Miika Nousiaisen romaaniin perustuvassa Metsäjätissä sulkeminen uhkaa kuvitteellista Törmälän tehdasta.

Vaikka tehtaan lakkautus ei koskenut henkilökohtaisesti Ylläksellä vierailleita jämsäläisiä, pettymys kuului heidän äänestään.

Keväällä Anu olisi näytellyt ensimmäistä kertaa Uuden Iloisen Teatterin revyyssä, mutta koronaepidemian takia se, samoin kuin muut työt, siirtyivät hamaan tulevaisuuteen. Anu oli kaksi ja puoli kuukautta työttömänä, ennen kuin aiemmin sovitut kuvaukset käynnistyivät.

”Tässä elämänvaiheessa on myös loputon taloudellinen epävarmuus, eikä tämä kevät ole sitä helpottanut. Jos kärjistän, niin tämä oli pahin painajainen. Yhtäkkiä kaikki tyhjeni eikä vieläkään tiedetä, tuleeko rajoituksia ja mitä projekteja pystytään toteuttamaan. Se aiheuttaa epävarmuutta, pelkoa, välillä ahdistustakin.”

Ikä ei hävetä viisikymppistä

Anu Sinisalo näyttelee Metsäjätissä yritysjohtajaa, joka on valmis suuriin irti­sanomisiin. Miika Nousiaisen romaanissa roolihahmo oli alun perin mies, mutta elokuvan käsikirjoittajat päättivät vaihtaa Turon Katariinaan.

”Romaania päivitettiin tälle vuosikymmenelle. Metsäjätissä lähes kaikki roolit olivat miesrooleja, ja siihen haluttiin enemmän naisia. Oli tosi hieno juttu, että se muutettiin. Toivoisin kuitenkin, että pystyisimme puhumaan ihmisistä naisten ja miesten sijaan.”

Me too -keskustelu nosti esille myös näyttelijöiden tasa-arvon. Naisten ohjaamia elokuvia rahoitetaan ­aiempaa enemmän, ja myös teatterissa klassikoita esitetään naismiehityksellä. Naisten pääroolit elokuvissa ovat lisääntyneet.

Anu kertoo, että 40–50 -vuotiaille naisille on nykyään enemmän töitä.

”Olemme menossa oikeaan suuntaan. Vielä kymmenen vuotta sitten minun ikäisillä naisilla työllistyminen olisi ollut huomattavasti haastavampaa.”

Viisikymppisenä Anusta on tuntunut vaikealta tuotteistaa itseään joidenkin kansainvälisten töiden vaatimalla tavalla. Häpeää hän ei kuitenkaan ole tuntenut iästään.

”Nykyään hyväksyn itseni paremmin ja olen enemmän sinut itseni kanssa. Olen tämän ikäinen, tämän kokoinen ja tämän näköinen. Totta kai tähän mennessä on koettu paljon elettyä elämää. Nyt uskallan seisoa oman ikäni takana häpeilemättä.”

Anu on huolissaan koronaepidemian aiheuttamista lomautuksista ja irtisanomisista. Etenkin naisvoittoisilla aloilla työttömyys on kasvanut ja varsinkin viisikymppiset naiset ovat vaarassa jäädä tyhjän päälle.

Aihe saa Anun kiihtymään.

”Näen melkein punaista! Nuoremmilla on enemmän mahdollisuuksia työllistyä kuin minun ikäisilläni naisilla. Totta kai nuorten pitää saada töitä, mutta mitä iäkkäämpi virkaiältään, sen kalliimmaksi hänen ajatellaan tulevan työnantajalle. Kuusikymppisiä kohdellaan todella törkeästi työmarkkinoilla. Me too -kampanja on nostanut esiin vääränlaista vallankäyttöä, ja se on todella tärkeä asia, mutta työmaailmassa on paljon muitakin epäkohtia.”

Optimistisuus auttaa

Kun Anu Sinisalo voitti Kultainen Venla -palkinnon roolistaan Helppo elämä -tv-sarjassa, sarjan ohjaaja Veikko Aaltonen varoitteli, että voiton jälkeen Anu ei tulisi saamaan kolmeen vuoteen töitä.

Anu oli lopulta kaksi vuotta työttömänä.

”Se oli todella tiukkaa. Jouduin tinkimään kaikesta eikä mihinkään ylimääräiseen voinut antautua. Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, pätkätyöläisenä olen ollut samassa tilanteessa useasti. ”

Anulla ei ole varasuunnitelmia pahan päivän varalle, mutta hän ei ole luonteeltaankaan kovin laskelmoiva.

”Olen hetkessä eläjä. Vuosien myötä olen oppinut, että elämä on syklisyyttä, mikään ei kestä loput­tomiin. Mitä enemmän ikää tulee, sitä huonompi olen suunnittelemaan.”

Kesällä Anu kuvasi Pertsa ja Kilu -elokuvaa ja seuraavaksi alkaa Sorjonen-elokuvan kuvaukset. Sorjosen ansiosta hänelle tulee lähes päivittäin yhteydenottoja faneilta ympäri maailmaa.

Kesällä Anu kuvasi Pertsa ja Kilu -elokuvaa ja seuraavaksi alkaa Sorjonen-elokuvan kuvaukset. Sorjosen ansiosta hänelle tulee lähes päivittäin yhteydenottoja faneilta ympäri maailmaa. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Myöhemmin hänet on palkittu Jussilla (paras naispääosa elokuvassa Ei kiitos, 2014) ja toisella Kultaisella Venlalla (paras naispääosa tv-sarjassa Sorjonen, 2017), mutta tunnustuksia ei ole enää seurannut yhtä pitkä työttömyysjakso.

”En pidä työllistymistä itsestäänselvyytenä. Roolin saaminen on joka kerta vähän kuin voittaisi lotossa. Olen tosi kiitollinen, että olen saanut tehdä paljon töitä. Työttömyysjaksoja on ollut useampia, mutta niitä tulee eittämättä kaikille freelancereille.”

Anu muistuttaa, että näyttelijän työhön kuuluu luonnostaan epävarmuus, kun projekti saattaa jäädä toteutumatta esimerkiksi rahoituksen puutteen takia. Siksi Anu uskoo hankkeen onnistuvan vasta, kun kuvaukset ovat käynnissä.

Pohjimmiltaan hän on kuitenkin optimisti.

”Haluan nähdä valoa tulevaisuudessa, vaikka kuinka tuntuisi, että on sumuista ja hämärää. Luotan, että työ työtä teettää ja elämä kantaa. En ole mikään yltiöoptimisti, mutta luulen, että optimistisuus on varjellut ja auttanut erilaisten koettelemusten läpi. Totta kai sitä valuu välillä epätoivoon, suruun ja murheeseen. Ei mikään ole niin yksipuolista.”

Vahvat naiset kasvattivat

Koronan tyhjennettyä työkalenterin Anu Sinisalo ulkoili, kävi lenkillä ja sauvakävelemässä. Hän on myös tavannut paljon ystäviään, ensin vain Facetimen kautta ja sitten turvaetäisyyden päästä. Ystävien tuki on ollut korvaamatonta poikkeusajan herättämiä tunteita käsitellessä.

Viime keväässä Anusta tuntui lohdulliselta, että kaikki muutkin olivat samassa tilanteessa. Kukaan ei pystynyt suunnittelemaan mitään.

Ja kun Anu on tuntenut ahdistusta tai pelkoa, ystäviltä on saanut lohtua.

Korona on ollut Anulle paljastumisen aikaa itsestä ja myös muista ihmisistä. Hän on huomannut itsessään ja läheisissään uusia puolia, jotka eivät tavallisessa arjessa ole aiemmin näkyneet.

”Olen yleensä toiminnan ihminen, mutta kun korona alkoi lamaannuin ensimmäisten viikkojen aikana, kun koko maailma sulkeutui.”

Raastavinta on ollut olla erossa ­läheisistä. Koronan takia Anu ei voinut tavata 93-vuotiasta mummiaan, vaan yhteyttä on pidettiin puhelimitse.

”Olen kasvanut vahvojen ja itsenäisten naisten ympäröimänä. Se on opettanut selviytymistä ja itsenäisyyttä.”

”Se oli ehkä surullisin asia. Ajattelin, että mitä ihmettä. Mummi on kohta nähnyt sata vuotta Suomen historiaa ja nyt se oli tällaista eritystä. Se oli julmaa. Kaikki arkiset virikkeet hävisivät hänen elämästään enemmän ja vähemmän.”

Anu on aina ollut läheinen äidin­äitinsä kanssa, ja he soittelivat jo ennen koronaa lähes päivittäin. Kun hän sai poikansa Aleksin 18-vuotiaana ja pääsi 24-vuotiaana Teatterikorkeakouluun, myös mummi oli apuna lapsen hoidossa.

”Hän on minulle todella tärkeä. Olen onnekas, että kummatkin vanhempani ja mummi ovat osa jokapäiväistä elämääni.”

”Olen kasvanut vahvojen ja itsenäisten naisten ympäröimänä. Se on opettanut selviytymistä, itsenäisyyttä ja sen, että ihmiset ovat tasaveroisia. Ihmiset ovat ihmisiä sukupuoleen katsomatta.”

Välit omaan poikaan ovat myös läheiset.

”Hän on minulle todella tärkeä ystävä, vaikka joutuu sietämään sen lapsena olemisen. Suhteemme on tasavertaistunut. Se on ehkä edesauttanut, että sain Aleksin niin nuorena.”

Kuvausvaatteet: Neule: Karen Simonsen, farkut / Showroom Wegge, takki / Balmuir, korvikset / House of Elliot.

Lue myös: Anu Sinisalo opetteli hölläämään: ”Laiskuus tuli osaksi elämääni – ja se tuntui ihanalta”

X