Eero Melasniemi kannustaa kirjoittamaan yhä käsin: ”Jos tekstiä tuotetaan mekaanisesti kuolleilla merkeillä, se syö ajatuksesta temperamentin, rytmin ja sävyn”
”Käsin kirjoittaminen on ajattelun muoto. Kone välissä on suodatin, joka tappaa bakteerit ja neutralisoi”, näyttelijä Eero Melasniemi sanoo.
”Merkkien teossa on mahdollisuus sävyihin, jotka ovat aidoissa tunteissa”, Eero Melasmaa sanoittaa.
Näyttelijä Eero Melasniemi korostaa, miten jokainen assosiaatio, jota ei itsekään huomaa, tulee käsin kirjoittaessa taltioiduksi.
”Syntyy tietyssä mielentilassa tehtyjä merkintöjä, joita joku on pidellyt käsissään. Ihan kuten savitauluunkin jää jälki, kun siihen piirretään merkkejä käsin”, Eero Melasniemi sanoo.
Harkanvarpaita – vaikka vain pari sanaa
”Kirjoitan muistiinpanoja, jotka saatan sitten unohtaa. En kirjoita mitään järjestelmällistä tai yritä saada kirjoituksiani mihinkään kuntoon. Saatan kirjoittaa vaikka kaksi sanaa. Ne ovat merkintöjä omista havainnoistani, joissa on omia piirteitäni, minun käsialaani: harakanvarpaita.
Joskus käyn muistiinpanojani läpi, että onko siellä jotain, joka pitäisi säästää ennen kuin heitän ne pois.
Olen aina saanut kielestä iloa ja tykännyt väännellä sanoja. Koulussa saatoin hermostuttaa opettajani sillä, että kirjoitin aineen niin, että tahallaan ymmärsin aiheen väärin.”
Eero Melasniemi: ”Käsin kirjoittaminen on ajattelun muoto”
”Olen hirveän huono kirjoittamaan koneilla, koska en ole koskaan oppinut siihen. Nuoruudessani koneella kirjoittaminen oli uutta, sillä kirjoituskoneetkin olivat suhteellisen harvinaisia. Ei niitä joka kodissa ollut ja jos oli, eivät lapset niitä saaneet käyttää.
Oleellisinta minulle on se, että käsin kirjoittaminen on ajattelun muoto. Kone välissä on suodatin, joka tappaa bakteerit ja neutralisoi. Silloin ajatus muuttuu kirjoitetuksi tekstiksi. Tai kuvaksi, merkiksi tai symboliksi. Käsin kirjoitettu on lähempänä alkuperäistä ajatusta.
Kun joku piilukirveellä lyö merkin puuhun tai hakkaa kallioon jäljen, merkin tekeminen on syntynyt ajatuksesta, pelosta, raivosta tai rakkaudesta. Siinä on mahdollisuus sävyihin, jotka ovat aidoissa tunteissa ja ajatuksissa. Koen, että se taltioituu paremmin alkuperäisiin käsikirjoituksiin kuin standardoituun merkkiin.
Kulttuurin muutos on tietokoneen takia kovin raju. Minua mietityttää, mitä ihmisen todellisuuskuvalle on tapahtumassa, kun se kulkee järjestelmän läpi. Kun ihminen ei kirjoita käsin, se lakkaa ajattelemasta. Jos tekstiä tuotetaan mekaanisesti kuolleilla merkeillä, se syö ajatuksesta temperamentin, rytmin ja sävyn.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 4/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti