Näyttelijä Inka Kallén hyväksyy elämäntilanteensa: ”Elän yksin ja elämä tuo parisuhteen jos tuo”
Näyttelijä Inka Kallén on nyt 40-vuotiaana havahtunut siihen, miten kummallista tämä elämä on. ”En ymmärrä siitä oikeastaan yhtään mitään eikä mikään ole mennyt niin kuin lapsena ajattelin.”
Inka Kallén luottaa intuitioonsa.
Näyttelijä Inka Kallén pitää tärkeänä rehellisyyttä ja turhista odotuksista luopumista.
”Teen elämässäni kaikki päätökset intuitiolla. Intuitio on sydämen syvin viisaus. Se on aina oikeassa. Se ohjaa minua suuntaan, jonne minun kuuluukin mennä, vaikka mitään järkeä siinä ei näyttäisi olevan. Tunnistan sen selkeyden ja varmuuden tunteesta.
Ammatinvalinta on yksi päätöksistä, jonka olen tehnyt puhtaasti tunteella. En ole koskaan katunut tai miettinyt sitä hetkeäkään. Olen pienestä tytöstä asti halunnut näyttelijäksi. Haaveelle ei sinänsä ollut mitään perustetta. Se oli vain sisäinen tieto.
Minulla on myös ollut tunne siitä, että en tule aina olemaan Suomessa. Toivon, että voisin tehdä tulevaisuudessa töitä myös kansainvälisesti. Vaihdoin nimeni vuosia sitten, Inka Kiviharjusta tuli Inka Kallén. Ajattelin että kukaan ulkomailla ei osaa lausua Kiviharjua.
Kallén on sukuni vanha nimi, jonka vain harva sukuhaarastani on ottanut käyttöön jälkeeni. Sukunimen vaihtaminen on ehkä ainoa järkiperäinen valinta, jonka olen tehnyt. Se on osoittautunut käytännölliseksi.”
”Minä vain elän”
”Näyttelijän työ on epäsäännöllistä. Olen oppinut luottamaan siihen, että minusta pidetään huolta ja elämä kantaa. Vaikka en tietäisi, miten maksan seuraavan kuun vuokran, niin aina asiat ovat järjestyneet. Joskus olen joutunut lainaamaan rahaa.
Panamassa asuva tätini hiljattain ihmetteli, miten voin elää näin, kun talouteni ei ole turvattu. Minä vain elän. Rakastan työtäni, mutta myös sitä vapautta.
Viime keväänä päätin lähteä ystäväni luokse Italiaan. Peruin kaikki joogaopetustuntini ja ostin viimeisillä rahoillani lentolipun. Mietin sen jälkeen, että mitenköhän pärjään, mutta valinta lähteä oli aivan kirkas ja toi minulle iloa.
Juuri kun olin lähdössä reissuun, minulle tulikin iso summa Kopiosto-korvauksia tilille. Ajattelin, että aivan. Näin minun pitää aina toimia. Tehdä valintoja elämässä siihen pohjautuen, mikä tuntuu sisimmässä aidosti hyvältä. Kaikesta muusta pidetään huolta.”
Itsestä huolehtiminen – ”En anna pelolle suurta arvoa”
”Pelko lähtee usein tulevaisuuden ajattelemisesta, mutta tässä hetkessä ei ole mitään pelättävää. En anna pelolle suurta arvoa. Se yrittää vain saada mielen hätätilaan. Pelko ei hyödytä mitään, joten en valitse sitä. Ajattelen, että valinnan mahdollisuus on olemassa aina. Voin valita seuraanko pelkoa vai luottamusta.
Jooga on osa päivittäistä elämääni, mutta sekin on vain muoto. Joogan paikalla voisi olla ihan hyvin jotain muuta. Minulle jooga on sattunut tuntumaan luonnolliselta tavalta pitää huolta itsestäni niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Päädyin aikoinaan joogan pariin, kun menin 18-vuotiaana äitini kanssa astangajoogakurssille. Sille tielle jäin. Kävimme aika pitkään äidin kanssa yhdessä joogatunneilla. Hän menehtyi kaksi vuotta sitten, mutta äiti on aina läsnä mielessäni.”
Odotukset – ”Asioita ei voi pakottaa tapahtumaan”
”Joku voi ajatella, että on itsekkyyttä vaalia suhdetta itseensä. Minä ajattelen toisin. Jos se suhde ei ole kunnossa, on takuuvarmaa, että voi huonosti. Minun tehtäväni on ensisijaisesti kuulla itseäni ja vasta sen jälkeen muita.
Pääteema viimeisten parin vuoden aikana elämässäni on ollut rehellisyys itseäni kohtaan ja siihen elokuva Odotus myös kiteytyy. Joskus rehellisyys on kaikkein pelottavinta, mutta myös tärkeintä.
Rehellisyydessä minua on pelottanut se, että minulle suututaan ja sitten hylätään, jonka jälkeen jään hätätilaan yksin. Mutta se on jälleen vain pelon ajatus.
Odotuksista irti päästäminen on tärkeää, myös rakkaudessa. Elän yksin ja elämä tuo parisuhteen jos tuo. Asioita ei voi pakottaa tapahtumaan. Hyväksyn elämäntilanteen, jossa olen ja elän siitä käsin. Nyt 40-vuotiaana olen havahtunut siihen, miten kummallista tämä elämä on. En ymmärrä siitä oikeastaan yhtään mitään eikä mikään ole mennyt niin kuin lapsena ajattelin. Se voi mennä vieläkin paremmin.”
Inka Kallén on joogannut 18-vuotiaasta asti. Joka päivä hän levittää joogamaton olohuoneensa lattialle ja ottaa hetken itselleen. Aikaa jää myös aktiiviselle tenniksenpeluulle ja 8-vuotiaalle Ciara-koiralle. © Tommi Tuomi / Otavamedia