Näyttelijä Jaana Saarinen ei aseta mummoudesta paineita lapsilleen: ”Millä oikeudella minä lapsenlapsia odottaisin? Se on heidän elämänsä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Jaana Saarinen
© Pekka Nieminen / Otavamedia
Vankilasta vapautuvaa äitiä näyttelevä Jaana Saarinen yrittää olla murehtimatta menneitä ja kyseenalaistaa pullantuoksuisen äitimyytin olemassaolon.

Vehnänvaaleat hiukset hapsottavat ja suupielet osoittavat surullisesti alaspäin, kun nainen heräilee bussin istuimelta. Hän vilkaisee ikkunassa ohi vilistävää peltomaisemaa ja kaivautuu kivipestyn farkkutakkinsa alta istumaan. Eeva on juuri vapautunut vankilasta ja on matkalla kotiseudulleen etsimään aikuistunutta tytärtään elokuvassa Äiti.

Hiljaista, omiin ajatuksiinsa vaipuvaa Eevaa näyttelevä Jaana Saarinen vaikuttaa olevan täysi vastakohta roolihahmolleen.

”Oli hienoa saada tehdä tällainen rooli, joka on erilainen kuin minä itse. Hahmon ajatusten ja logiikan ymmärtäminen on tärkeää. Rooli oli kuitenkin helppo tehdä siksi, että minusta Eeva ja hänen tarinansa ovat totta.”

Eevaa läpi elokuvan kannatteleva voima, äidinrakkaus, on Jaanalle tutumpaa kuin hahmon vankilatausta. Nyt jo aikuiset tytär ja poika ovat parasta, mitä Jaanalle on tapahtunut.

”Ihailen lapsiani tosi paljon. Meidän osamme ovat vaihtuneet jo ajat sitten, lapseni ovat niin paljon minua fiksumpia ja kasvattavat nyt minua.”

Turha murehtia menneitä

Kun lapset olivat pieniä, Jaana oli kiinnitettynä Kotkan kaupunginteatteriin. Vaikka aikaisin aamulla ei tarvinnut kiirehtiä töihin, ja iltapäivällä oli vapaata, Jaana ei aina ehtinyt näytösten takia kotiin lukemaan iltasatua pienokaisille. Syyllisyyttä hän ei kuitenkaan halua tuntea.

”Syyllisyyttä on helppo kerätä, mutta sillä ei tee mitään varsinkaan jälkeenpäin. Olisin mielelläni ollut vielä kokonaisvaltaisempi äiti.”

Jaana ei suinkaan ole ollut poissa lastensa elämästä, vaikka iltasadut ovat välillä jääneet lukematta. Lasten kanssa reissattiin paljon ja välillä leivottiin pullaa. Vaikka pullakin on kotona tuoksunut, Jaana ei koe, että hänen oma roolinsa äitinä olisi koskaan ollut ahdas. Hän miettii, mikä on hyvän äidin myytti ja onko se edes totta.

”Se on ehkä yhdenlainen klisee, samoin kuin että omaa aikaa pitää olla ja naisen elämä on niin ahdasta. Jos näin on, sitten ruvetaan rimpuilemaan siitä pois ja rakennetaan itse oma, mahdollisimman hyvä äitiys ja koko elämä.”

Toinen äitiyden klisee on, että ympärillä olevat tietäisivät paremmin, miten kasvattaa lasta ja olla äiti. Jaanan mielestä kukaan ei ole asiattomasti puuttunut hänen äitiyteensä. Erityisesti sukulaisilla on oikeuskin kertoa mielipiteensä.

”On paljon kivempi, että ihmiset sanovat, jos on sanottavaa. Niissä neuvoissa voi olla hyviäkin juttuja. Neuvot voi ihan rauhassa kuunnella, miettiä omia tapojaan ja sitten päättää, ottaako onkeensa vai jättääkö ottamatta.”

Lasten oma elämä

Kun lapset aikuistuivat ja muuttivat pois kotoa, Jaana kuvitteli, että hän takertuisi eikä osaisi jättää heitä rauhaan. Hän yllättyi itsekin, että osasi toimia toisin.

”Mielestäni olen osannut antaa heidän elää omia elämiään. Mutta kyllähän minulla neuvoja piisaa, jos he vain ottavat niitä vastaan”, hän kertoo naurun saattelemana.

Jaanalla on läheiset välit lapsiinsa, vaikka tapaamisia ei jatkuvasti ehdi järjestää. Tyttärellä on paljon tekemistä kotikaupungissaan Lontoossa, ja poika asuu lähempänä Helsingissä. Jaana on aina korostanut, että häntä ei ikinä tarvitse tavata velvollisuudesta.

”Sitten tapaamme, kun ehdimme. Minulla on myös se onni, että teen paljon töitä enkä istu kotona odottamassa tulisiko joku käymään.”

Lapsenlapsia Jaanalla ei vielä ole, eikä hän osaa niitä odottaakaan.

”Millä oikeudella minä lapsenlapsia odottaisin? Se on heidän elämänsä. En osaa ajatella, että asettaisin tällaisia omia toiveitani lasteni päälle.”

Lapset seuraavat tiiviisti Jaanan tekemisiä työelämässä. Suurta rakkautta ja vaikeita valintoja käsittelevä Äiti saa ensi-iltansa äitienpäivää edeltävänä perjantaina. Nyt Jaanaa jännittää, mitä mieltä lapset tulevat olemaan elokuvasta.

”Heidän ansiostaanhan minäkin olen äiti.”

X