Näyttelijä Kai Vaine päätyi teholle pakastevihannesten vuoksi: ”Se oli helvettiä, vatsani oli neljä päivää kipeä, eikä mikään auttanut”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kai Vaine
© Kristiina Kurronen / OM-arkisto
Näyttelijä Kai Vaine, 39, ryhtyi vegaaniksi sairastuttuaan mystisesti pakastevihanneksista. "Jouduin loppujen lopuksi hakeutumaan tehohoitoon Meilahteen."

”Hoidan terveyttäni urheilemalla. Joogaan, lenkkeilen, pelaan tennistä ja käyn kuntosalilla. Aloitin hot joogan yhdeksän vuotta sitten. Olen huomannut, että tässä iässä jooga pitää vetreänä ja vaikuttaa positiivisesti myös aineenvaihduntaan.

Parasta terveysruokaa on thaimaalainen papaya-salaatti. Olen ollut jo 20 vuotta kasvissyöjä. Viime kesän lopussa ryhdyin vegaaniksi.

Vatsani voi hyvin, kun en syö liikaa ruisleipää.

Torjun stressiä liikkumalla. Minun on päästävä liikkumaan vähintään neljä kertaa viikossa.

Nukun yöni rauhassa. Unta kertyy yleensä 6–8 tuntia.

Terveyteni petti kun söin kiinalaisia pakastekasviksia viime toukokuussa. Sain vatsani niistä kipeäksi ja jouduin loppujen lopuksi hakeutumaan tehohoitoon Meilahteen. Se oli helvettiä. Vatsani oli neljä päivää kipeä, eikä mikään auttanut. Kipu alkoi lisäksi aina kahdentoista jälkeen yöllä. Se oli ihan kamalaa. En pystynyt nukkumaan juuri silmäystäkään neljään päivään. Kipujen aiheuttajaa ei koskaan löytynyt.

Meri kutsuu purjehtimaan

Intohimoni on purjehtiminen. Minulla on yksitoista metriä pitkä paatti, jossa on nukkumapaikat viidelle tai seitsemälle hengelle.

Rentoudun talvella parhaiten metsässä heitetyn hiihtolenkin jälkeen.

Suurin pelkoni on, että en löydä elämässäni rauhaa. Olen jollain tasolla levoton sielu. Saatan vaikuttaa rauhalliselta, mutta sisällä on aina pieni lepatus. On paljon asioita, joita haluaisin saada tehtyä. Haluan ihmetellä maailmaa myös vanhana. Kuten joku suuri mies joskus sanoi, en halua koskaan lakata hämmästelemästä elämää.

65-vuotiaana haluan tehdä edelleen intohimoisesti työtäni ja lähteä viimeistään silloin maailmanympäripurjehdukselle.

Haluan kuolla levollisena.

Sankareitani ovat palveluskoirat. Olen eläinrakas, ja minulla on 3,5-vuotias labradorinnoutaja. Eräänä päivänä näin, miten palveluskoira kantoi suussaan salkkua. Koirien vilpittömyys, kiltteys ja avuliaisuus särkevät sydämen.

Mottoni on: Kaikki on väännettävissä.”

Juttu on julkaistu Kotilääkärissä 3/2018.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X