Näyttelijä Lauri Tilkanen: ”Innostuin heti Tom of Finland -elokuvasta”

Jaa artikkeliTilaa Seura
© Sampo Korhonen/Otavamedia
Syysprinssi-elokuvan tähti Lauri Tilkanen kertoo, että freelancerina on ollut pakko tottua epävarmuuteen.

TUNNUSTAN, että ihastuin Anja Snellmanin kirjoittaman Syysprinssi-kirjan rujoon, traagiseen mutta kauniiseen rakkaustarinaan heti.

Elokuvan roolihahmoa Juhanaa oli helppo lähteä työstämään, sillä hahmo oli monumentaalisen narsistinen ja hänellä oli maanisdepressiivisiä piirteitä. Myös 80-luvun maailma oli herkullinen.

 

TUNNUSTAN, että kaikissa näyttelijöissä on narsistisia piirteitä – minussakin. Osaan kuitenkin tehdä kompromisseja ja teenkin niitä paljon.

Väistämättä työasioita prosessoi intensiivisesti kotonakin. Välillä se on haastavaa, sillä kotona on myös se todellisuus.

 

TUNNUSTAN, että luen aina kun ehdin, ja kaikkea laidasta laitaan – vaikkapa rikosromaaneja.

Työni puolesta saan tutustua eri maailmoihin. Syysprinssin roolia varten luin Harri Sirolan kirjoja: Abiturienttia ja myöhempiä teoksia. Siviilielämässä tartun helpommin vähän kevyempään kirjallisuuteen.

 

TUNNUSTAN, että vaikka olen näytellyt 11-vuotiaasta saakka, mietin vielä lukiossa hetken mihin minun pitäisi suuntautua. Hakeminen Teatterikorkeakouluun tuli kuitenkin luonnollisena vaihtoehtona.

Asuin lapsena maaseudulla missä ei harrastusvaihtoehtoja ollut. Kuljin koulupäivien jälkeen aina harrastusten perässä Turkuun. Tiettyyn päämäärään pyrkiminen on vaatinut minulta tietynlaista hulluutta, rohkeutta ja omaa tietä.

 

ENNUSTAN, että lähden maalle taas heti kun mahdollista. Olin viime viikonloppuna käymässä Karinaisissa. Syksy oli parhaimmillaan ja ihailin satoja kurkia: ei ollut muuta ääntä kuin kurkien raakkuna. Se oli hieno fiilis ja huomasin, että olen ollut maaseudulta poissa vähän liian kauan.

Maalla ei tarvitse tehdä mitään: voi vaan olla ja nauttia. Kaupungissa sitä on koko ajan pienessä sykkeessä vaikka olisikin muka rauhassa kotona.

 

TUNNUSTAN, että freelancerina ei voi suunnitella tulevaa. On pakko elää hetkessä. Se ei ole aina helppoa, mutta siihen on pakko tottua.

Puhuessani töiden epävarmuudesta ystäväni Suosalon Martti sanoi kannustavasti, että se epävarmuus ei lopu koskaan. Ja puhutaan kuitenkin Suosalon Martista, joka tekee todella paljon töitä.

 

ENNUSTAN, että ensi kevääni tulee olemaan työntäyteinen. Tällä hetkellä tilanteeni on poikkeuksellinen, sillä tiedän työni jo keväälle ja seuraavalle syksylle, vuoden eteenpäin.

 

TUNNUSTAN, että minun ei tarvinnut miettiä rooliani Tom of Finland -taiteilijanimellä tunnetun Touko Laaksosen elämänkumppanina Velinä. Olin heti mukana. Oli mahtavaa päästä osaksi sitäkin elokuvaa.

 

ENNUSTAN, että Tom of Finland -elokuva tulee herättämään paljon keskustelua. Olen huomannut, että Tom of Finlandiin suhtaudutaan ulkomailla kuin uskontoon. Touko Laaksonen on Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia taiteilijoita. Hän oli elinaikanaan todella merkittävä henkilö, joka mullisti sen hetken maailmaa omalla tavallaan.

Uskon elokuvan herättävän kiinnostusta myös ulkomailla ja saavan kansainvälisestikin hienon vastaanoton. Kansainvälisyys on itselleni mahdollisuus: Tom of Finland -elokuva voisi poikia tulevaisuudessa töitä myös ulkomailta. En vastusta sitä mahdollisuutta. Voisin hyvin työskennellä ulkomailla.

 

TUNNUSTAN, että olen harrastanut urheilua koko pienen ikäni ja hurahdan aina uusiin urheilulajeihin. Nyt olen hurahtanut boulderointiin eli kiipeilyyn ilman varmistusvälineitä. Olen harrastanut lajia jo vuoden verran. Näyttelijäkollegani Ristisen Matti vei minut boulderointikeskukseen ja innostuin lajista heti.

Boulderointi ei ole pelkästään fyysinen vaan myös tekninen ja keskittymistä vaativa laji, jossa haasteet eivät lopu koskaan. Jos kiipeillessä ei keskity, ei pääse ylös. Kiireiselle ihmiselle urheilemassa käynti on myös hyvä hetki tavata ystäviä.

 

ENNUSTAN, että vien vaimoni Pamela Tolan lähitulevaisuudessa tennistunneille, sillä olen luvannut tehdä niin. En ole koskaan pelannut tennistä. Ehkä se on ainoa laji, jota voisimme yhdessä harrastaa.

 

ENNUSTAN, että annan pian aikaa itselleni ja perheelleni. Tapanamme on tehdä joku lomareissu pitkän työrupeaman jälkeen. Silloin on tärkeää vaan hengittää ja kerätä energiaa.

Seuraavaksi teemme yhdessä jonkun laskettelureissun ja keväällä matkustamme jonnekin lämpimään. Kesiä odotamme aina innolla. Kesäisin ei ole onneksi ollut hirveästi töitä. Olen pystynyt olemaan kotona ja pitämään pitkiä kesälomia.

X