Onko naisen tehtävä tukea miestä? Tämä saa näyttelijä Linda Wiklundin raivostumaan: ”Miehiä kehutaan heidän taidoistaan, naisia taas ulkonäöstä”

Tunnustan, että minut kasvatettiin ottamaan muut ihmiset huomioon ja sen vuoksi minua suututtaa epäoikeudenmukaisuus.

Olen kasvanut veljeni ja myöhemmin isäni ja hänen puolisonsa kanssa syntyneen iltatähden kanssa. Toiset piti aina huomioida. Pienenä emme esimerkiksi saaneet mennä jäätelötötteröt kädessä pihalle jos muut lapset olivat ilman.

Tuemme Mikon kanssa vaihdellen hyväntekeväisyysjärjestöjä sekä suosimme kierrätystä. Olen ollut jo vuosia kasvissyöjä. Mikkokin lopetti lihansyönnin kun aloimme seurustella.

Meillä on kaikki tieto ympäristöstä ja esimerkiksi sikojen kohtelusta, mutta miten joku voi silti ostaa kaupasta jauhelihapaketin? Jos proteiinia haluaa, vaihtoehtoja on. En koskaan voisi ryhtyä kokonaan vegaaniksi, sillä en usko ehdottomuuteen tai ääri-ismeihin.

Aamukahvi rytmittää arkea

Rakastan arkea. Olen ehdottomasti arki-ihminen, vaikka viihdyn lomallakin. Arjessani toistuu yksi asia: saan joka aamu aamukahvin sänkyyn. Mieheni Mikko nousee ylös ennen minua ja tuo kahvin minulle muumimukissa.

Arkeamme rytmittää myös koira, joka on rodultaan australian labraduudeli. Se tuo säännöllisyyttä ja rytmiä elämäämme. Olen aina ollut työtä pelkäämätön.

Olen ollut sekä baarimikkona että puhelinmyyjänä. Nuorena olin töissä myös kalaravintolassa kalatiskissä. Se on myös edelleen ainoa työ, jonka olen jättänyt kesken. Silakkarullien haju porautui soluihin saakka!

Se työpaikka ei ollut muutenkaan kovin mieltäylentävä. Asuin parin tytön kanssa sellaisessa pikkumökissä aina kahdeksan päivän ajan ja paikalliset Kustavin kylähullut kävivät mouruamassa oven takana. Mutta se kaikki opetti arvostamaan työntekoa ja omaa rahaa.

Hämähäkkipelko

Pelkään hämähäkkejä. Se on ihan kuolemanpelkoon rinnastettava tunne, vaikka naurettava ja typerä onkin. Araknofobiani ei ole mitenkään järjellä selitettävissä.

Meillä on kaksi asuntoa, toinen Tampereella ja toinen Helsingin Lauttasaaressa. Lauttasaaressa näkyy välillä rantahämähäkkejä, jotka saavat minut välittömästi tärisemään, hikoilemaan ja itkemään. Mikko saa silloin olla ritari ja kiikutella hämähäkkejä ulos, koska tappaahan niitä ei silti saa.

Onneksi asumme Suomessa, joten tuollaiset öttiäiset ovat täällä aina vain hetken riesa.

Ennustan, että seuraavaksi hurahdan kevääseen. Vaihdoin jo kotona verhot, matot ja pöytäliinat. Kynttilöiden polttaminen ja synkistely saa riittää, vaikka ulkona paukkuisikin vielä pakkanen.

Kaamos ja pimeys vaikutti minuun etenkin nuorempana. Pimeys veti tosi voimattomaksi.

Nyt olen oppinut muuttamaan eri tavalla omaa arjen rytmiä, enkä vaadi itseltäni samanlaista suorittamista kuin valoisaan aikaan. Suon itselleni enemmän lepoa ja aikaa vain olla

Töitä komedian parissa

Toivon, että 40-vuotiaana voin katsoa ympärilleni ja todeta, että ilmastonmuutos on saatu ruotuun. Toivon, että asumme jossain landella lasten kanssa ja viljelemme omia pottuja ja käymme junalla töissä.

Toivon, että olen päässyt vääränlaisesta todistamisesta ja että riitän itselleni ja muille tällaisena.

Olen tehnyt viime aikoina paljon komediaa miesten rinnalla ja edelleen tuntuu joskus siltä, että naisten paikka on tukea miehiä.

Minua on raivostuttanut se, että miehiä kehutaan heidän taidoistaan, naisia taas ulkonäöstä. Se on saanut minut myös surulliseksi, vaikka tiedän olevani ihan yhtä kova ammattilainen kuin joku mieskin.

Odotettu vauva

Saan vauvan kesäkuussa. Raskaus on onnellinen, odotettu, pyhä asia. Raskaus on mennyt tähän asti todella hyvin. Jos raskaus on näin helppo loppuun saakka, niin hankin yhdeksän lasta!

Minulla on Mikon kanssa ikäeroa 13 vuotta. Se on yhtä paljon kuin tulevalla lapsella tulee olemaan Mikon pojan Niilan kanssa. Hän odottaa pikkusisarusta myös hyvin innokkaasti. Ties vaikka sukuun saataisiin lisää näyttelijöitä.

Ennen lomaa jatkan Sketsijengissä maaliskuuhun asti sekä teen Kontio & Parmas -sarjaa huhtikuussa. Määrittelemättömälle lomalle jään toukokuussa.