Näyttelijä Linda Zilliacus pääsi teatterikouluun pienellä huijauksella: ”Keksin hätävalheen – ja ovela temppu toimi”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
teatterikoulun ovet aukesivat
Näyttelijä Linda Zilliacus narrasi aikanaan teatterikorkeakoulun pääsykokeissa. © Jari Härkönen
Näyttelijä Linda Zilliacus aikoi teininä lääkäriksi, mutta sitten aukesivatkin teatterikoulun ovet. Zilliacus luottaa nykyään siihen, että kun parhaansa tekee, se riittää.

”Haaveilin nuorempana perinteisistä ammateista, mutta tunne ohjasi toisin. Kävin yläasteen Ruotsissa ja lukion aloitin Paraisilla. Olin ahkera oppilas ja pyörittelin mielessäni sellaisia ammattivaihtoehtoja kuin lääkäri tai psykologi.

Tykkäsin myös näyttelemisestä ja olin mukana harrastajateattereissa. Olin aika pedantti ja minua raivostutti, jos muut eivät ottaneet näyttelemistä niin vakavasti kuin minä. En pitänyt siitä, että treeneistä jäätiin pois ilman kunnollista syytä.”

Teatterikouluun hätävalheen turvin

”Lukion toisella luokalla päätin pyrkiä Teatterikorkeakouluun. Olin tosi nuori, vasta 18-vuotias. Vaatimuksena kouluun pääsylle oli juurikin 18 vuoden ikä ja lukion päättötodistus. Minä olin silloin kuitenkin vasta toisella vuosikurssilla.

Siihen aikaan teatterikoulun ruotsinkieliselle puolelle otettiin vain joka toinen vuosi uusia opiskelijoita. Ajattelin yhdessä erään kaverini kanssa, että mennään nyt kokeilemaan, sillä abivuotena pääsykokeita ei olisi ollenkaan.

Kokeissa oli todella kova kilpailuhenki. Minuun iski sellainen pakko onnistua niissä -henki. Päätin siinä hetkessä, että minähän pärjään ja pääsen kouluun. Muistan kun minulta kysyttiin, että olisinko hakemassa parin vuoden päästä vielä uudestaan, jos en sillä kertaa pääsisi. Valehtelin, että en, koska muuttaisin Tanskaan!

Sehän ei pitänyt lainkaan paikkaansa, mutta keksin hätävalheen, jotta teatterikoulun ovet avautuisivat heti sillä kerralla. Pieni ja ovela temppu toimi. Pääsin sisään ensimmäisellä yrityksellä.”

Päättäväisesti uuteen elämänvaiheeseen

”Teatterikoulun aloittaminen tarkoitti aika suurta myllerrystä elämässäni. Rakas perheeni jäi edelleen asumaan Paraisille ja minä muutin yksinäni Helsinkiin. Asuin opiskelijakämpässä, jossa oli jaettu keittiö ja kylpyhuone.

Minulla oli ensin tosi yksinäinen ja orpo olo. Olin niin nuori ja aika lapsellinen vielä. Kontrasti taakse jääneeseen elämään oli suuri. Minulla oli iso lapsuudenperhe ja yhtäkkiä olin ihan yksin pienessä kämpässä vieraassa kaupungissa.

Olin kuitenkin hyvin päättäväinen ja halusin suorittaa lukion loppuun. Muistan tenttineeni lomilla lukion kursseja yksin rehtorin kansliassa. Kirjoitin ylioppilaaksi iltalukiossa.

Teatterikoulu oli silloin Sturenkadulla ja ruotsinkielinen iltalukio oli viereisessä talossa. Ylioppilaskirjoitukset oli aika kaoottinen päivä. Kirjoitukset alkoivat aamulla yhdeksältä ja kahdeltatoista minun piti olla jo harjoituksissa Teakin näyttämöllä. Kirjoitin siis todella nopeasti kolmessa tunnissa, kun muilla oli aikaa kuusi tuntia.”

Huippukohdat ja pohjakosketukset huomioidaan

”Yksi minun supervoimistani on se, että kun teen jotain, niin minun on helppo sulkea kaikki muu ympäriltä. Olen ollut aina tosi tunnollinen, mikä ei ole pelkästään vain hyvä asia. Yritän nykyään kiinnittää enemmän huomiotani armollisuuteen, siihen että en vaatisi itseltäni täydellisyyttä.

Pyrin nykyään välttämään liian kovaa prässäämistä ja luottamaan enemmän vain siihen, että kun teen parhaani niin se riittää. Olen silloin onnistunut.

Uskon vakaasti myös siihen, että rennompi asenne voi parhaimmillaan myös antaa tilaa luovuudelle. Keskinkertaisuudessa ei mielestäni ole mitään pahaa. Tässä ajassa keskinkertaisuutta ei vain ehkä arvosteta ihan tarpeeksi. Huomion saavat usein vain ne huippukohdat tai pohjakosketukset.

Valmistautuessani Rikinkeltainen taivas -elokuvan rooliin vaadin itseltäni aika kovaa taustatyötä. Elokuva perustuu Kjell Westön kirjaan ja siitä syystä haastattelin myös häntä. Oli todella antoisaa käydä hänen kanssaan läpi ajatuksia teoksesta.

Vaikka nautin suunnattomasti näyttelijän työstäni, ajattelen että elämä on pitkä ja kaikki nuoruuteni haaveammatit ovat edelleen mahdollisia. On päiviä, jolloin mietin, että olisi kiva tehdä myös jotain täysin erilaista työtä kuin näytteleminen.

Ajattelen, että työura on vähän niin kuin avioliitto, jossa se rinnalla kulkeva ihminen pitää valita joka päivä uudelleen. Tarpeen vaatiessa on mahtavaa, että meillä on vapaus valita myös toisin. Loppu riippuu vain omasta uskalluksesta.”

Linda Zilliacus, 44, esittää pääosaa Rikinkeltainen taivas -elokuvassa, jonka ensi-ilta oli 5.11. © Jari Härkönen

Linda Zilliacus, 44, esittää pääosaa Rikinkeltainen taivas -elokuvassa, jonka ensi-ilta oli 5.11. © Jari Härkönen

X