Näyttelijä Martti Suosalo oli asunnoton 1980-luvun lopulla: ”Kun ei ollut kämppää, asuin milloin missäkin”

”Tehtiin autolla mahtavia retkiä kavereiden kanssa. Minulla ei ollut asuntoa. Autossa oli patja, koska olin joskus sielläkin yötä.”

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Martti Suosalo vuonna 1988.

"Tehtiin autolla mahtavia retkiä kavereiden kanssa. Minulla ei ollut asuntoa. Autossa oli patja, koska olin joskus sielläkin yötä."
(Päivitetty: )
Teksti: Kimmo Rantanen

Mihin tapahtumaan oheinen kuva liittyy?

”Eräällä naistenlehdellä oli Kesämies-sarja. Toimittaja soitti minulle ja kertoi, että jäljellä olisi vielä ’loppukesän mies’. Sanoin, että toi kuulostaa hauskalta, on pakko suostua. Ikään kuin peli olisi jo menetetty, mutta vielä on jäljellä loppukesän mies.”

Miksi makaat kuvassa auton konepellillä?

”Minulla ei ollut asuntoa. Päätin pötkötellä hemaisevasti konepelillä, että saisin jostain kämpän. Annoin siihen juttuun silloisen teatterini Ryhmäteatterin numeron, että olen asunnoton, soittakaa, jos löytyy asunto. Yhtään soittoa ei tullut.”

Miksei sinulla ollut asuntoa?

”Olin asunut Lapinlahdenkadun kommuunissa, jossa asui myös Tapio Liinoja. Siitä paikasta Lapinlahden linnut taisi saada nimensä. Kun jouduimme sieltä pois, minusta tuli asunnoton.”

Millaista oli elää ilman asuntoa?

”Olin villi, vapaa ja huoleton poikamies. Elin aika boheemia elämää. Jos ei ollut rahaa, joku vippasi. Kaikki kamat mahtuivat jätesäkkiin. Kun ei ollut kämppää, asuin milloin missäkin, joskus Ryhmäteatterin pukuhuoneessakin. Ei se minulle ollut ongelma, aina johonkin pääsin nukkmaan. Aika vähällä sitä tuli toimeen.”

Martti Suosalo

Kesällä Martti Suosalo lomailee ja avustaa puolisoaan Virpi Suutaria, joka tekee elokuvaa Alvar Aallosta. PEKKA MUSTONEN / OM-ARKISTO

Mikä auto kuvassa on?

”Se on ensimmäinen autoni, Toyota Crown vuodelta 1967. Sillä ajettiin ihan viimeisiä kilometrejä. Tehtiin autolla mahtavia retkiä kavereiden kanssa. Autossa oli patja, koska olin joskus sielläkin yötä.”

Millaista elämäsi muuten oli tuohon aikaan?

”Suomenlinnassa meni tuona kesänä Ryhmäteatterin Taru sormusten herrasta. Kuuden tunnin näytelmä. Myös Suomenlinnassa olin yötä. Asuimme rättivarastossa, puolikosteassa luolassa, jossa aikoinaan oli ollut vankileiri. Joka ilta oli nuotio esityksen jälkeen. Pelattiin lautapelejä ja rupateltiin. Se oli mahtavaa aikaa. Siellä pyöri näyttelijöiden lapsetkin, Siiri ja Reino Nordin nykyisin kuuluisimmasta päästä.”

Teitkö paljon töitä?

”Kun katsoo vanhoja kalentereita, niin aika vähän nykyiseen verrattuna. Hyvä jos oli kahdeksankymmentä esitystä vuodessa. Nyt on yli kaksisataa. Välillä mietin miksi, mutta tämä on niin mukavaa hommaa. Ja kun esitykset eivät lähde pois ohjelmistosta, niitä täytyy pitää yllä. Hyvää piti tehdä, mutta priimaa pukkaa tulemaan.”

Milloin asunnottomuus loppui?

”Sain Thalian Torpasta, näyttelijöiden vanhainkodista Munkkiniemestä, opiskelijoille tarkoitetun palvelijanhuoneen. Taneli Mäkelä, joka asui asunnossa aiemmin, muutti pois.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 6/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X