Hyvän avioliiton salaisuus – Näyttelijäpari Minna Suuronen ja Antti Virmavirta: ”Tarve muuttaa toista ei kuulu hyvään liittoon”

Jaa artikkeliTilaa Seura
”Kaikista tärkeintä minulle on aina ollut se, että saan laskuni maksettua. En vieroksu mitään töitä.” Minna Suuronen kertoo.
”Kaikista tärkeintä minulle on aina ollut se, että saan laskuni maksettua. En vieroksu mitään töitä.” Minna Suuronen kertoo. © Mirva Kakko/OM-Arkisto
Näyttelijä Minna Suuronen, 52, on ollut pitkään yhdessä miehensä Antti Virmavirran kanssa. Pitkän liiton salaisuus on se, että hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on.

Näyttelijä Minna Suuronen kertoo pelkäävänsä itsekeskeisyyttä, tietynlaista poteroihin asettautumista.

”Sellainen ei johda koskaan mihinkään hyvään. Uskon vakaasti siihen, että asiat kehittyvät vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa”, Minna Suuronen sanoo.

Näyttelijä sanoo tämänhetkisen maailman tilanteen osoittaneen selvästi itsekeskeisyyden myrkyllisyyden.

”Kaikkia olisi hyvä edes yrittää ymmärtää. En ole itse varmastikaan viaton. Olen takuulla syyllistynyt poteroitumiseen itsekin, mutta kyllä meillä ja maailmalla vellova näköalattomuus nostattaa ihan aitoa huolta”, Minna Suuronen sanoo.

Menneitä ei kannata murehtia

”Ajattelen, että elämäni on edennyt aina vain parempaan suuntaan. Aika on muutenkin mennyt kauhean nopeasti, vaikka aina se ei ole siltä tuntunutkaan.

Minulla on mieheni Antti Virmavirran kanssa kolme tytärtä. Asumme maatilalla Vihdissä ja esikoisemme on jo muuttanut pois kotoa. Perhe-elämän muuttuminen vaikuttaa tietysti myös omaan elämääni, mutta se lienee osaltaan myös elämän tarkoitus.

Olen luonteeltani sellainen tyyppi, etten juurikaan jää koskaan vellomaan menneissä vaan katson mieluummin aina tulevaan. Mitä hyötyä olisi murehtia menneitä?”

Minna Suuronen ja Antti Virmavirta

Näyttelijäpariskunta Minna Suuronen ja Antti Virmavirta Suomenlinnassa keväällä 2015. © Kai Widell / Otavamedia

”En sano rakastavani työtä, koska se ei ole totta”

”Rakastan perhettä ja luontoa, vaikka se vähän kliseiseltä kuulostaakin. En sano rakastavani työtä, koska se ei ole totta. Työ on toki tärkeää, mutta en rakasta sitä sillä tavalla kuin omaa miestäni ja lapsiani.

Olemme olleet Antin kanssa naimisissa jo pitkään. Hyvän avioliittomme salaisuus on ehkä ollut se, että olemme aina saaneet olla omia itsejämme. Tarve muuttaa toista ei kuulu hyvään liittoon.

Nautimme pitkistä keskusteluista. Minulla on ollut onni törmätä elämässäni miehiin, jotka ovat opettaneet minut keskustelemaan, koska en oikein osannut sitä taitoa nuorempana. Siihen maailman aikaan kun minä kasvoin, ei perheissä juurikaan puhuttu haastavista jutuista.

Uskon, että jokaisella sukupolvella on omat ongelmansa ja tabunsa, ne ovat vain osa ihmisyyttä.”

Vapaan kasvatuksen saanut polisiin ja kampaajan tytär

”Innostuin näyttelemisestä yläasteella tai lukiossa. Hakeuduin Pieksä­mäen nuorisoteatteriin ja myöhemmin kirjoitusten jälkeen Lahden Kansan­opiston näyttämötaiteen linjalle.

Olen poliisin ja kampaajan tytär, eikä suvussani ole muita näyttelijöitä. Sain aika vapaan kasvatuksen. Teatterikorkeakoulun ovet aukenivat minulle vasta viidennellä yrittämällä ja ennen sitä ehdin paiskia hommia erilaisilla aloilla. Työskentelin esimerkiksi siivoojana hotellissa ja sairaalassa sekä myyjänä karkkikaupassa.

Kaikista tärkeintä minulle on aina ollut se, että saan laskuni maksettua. En vieroksu mitään töitä. Olen silti todella kiitollinen onnesta, jota minulla on ollut matkan varrella paljon mukana.

Tunnustan, että Ex-onnelliset -sarjaa oli mukava tehdä. Katson sarjaa mielelläni, myös omia osuuksiani. Niistä voi ottaa jotain opiksi, vaikka eihän se aina mukavaa ole. Roolihahmoni omistaa Teslan – olen hänelle kateellinen!

Teatterit ovat kovan paineen alla koronan takia. Olemme suunnittelemassa Ryhmäteatteriin uusia juttuja, mutta eristysjumppaa ja katsomorajoituksia se kuitenkin vaatii. Saan todella olla kiitollinen vakituisesta paikastani teatterissa. Tiedän, että monella freelancer-näyttelijällä on tällä hetkellä todella kovat paikat.”

Minna Suuronen ja Antti Virmavirta

© Kai Widell / Otavamedia

”Luotan ja uskon tieteeseen”

”Ennustan, että koronatilanne maailmalla rauhoittuu, kun rokote saadaan markkinoille. Siihen asti joudumme kikkailemaan aika paljon. Rokotteeseen liittyy yhtä suuria kysymyksiä, kuten se että ketkä sen sitten saavat ja missä järjestyksessä? Puhumattakaan siitä mitä tapahtuu kolmansille maille.

Olen hartaasti tiedeuskovainen, luotan ja uskon tieteeseen. On hirveä synti, jos koulutusta ja tiedettä supistetaan nykymaailman viihteellistyessä yhä enemmän. Kaipaan enemmän aikaa kuvaavaa ja ajassa elävää kulttuuria, myös teattereihin. Ja sitä, että kaiken tämän keskellä katsoisimme toisiamme silmiin.”

Lue myös: Alan epävarmuus ahdistaa optimistiakin – Näyttelijä Anu Sinisalo oli työtön kaksi vuotta: ”Roolien saaminen on kuin lottovoitto”

X