Näyttelijä Minttu Mustakallio, 46, olisi ”kehäraakki” ilman kasvisruokavaliota: ”Olen oppinut kuuntelemaan kehoni tarpeita”
Näyttelijä Minttu Mustakallio on tehnyt monia hyviä valintoja syödäkseen terveellisesti ja ekologisesti. Keittiössä hänen bravuureihinsa kuuluvat sieniruoat, joiden reseptejä hän peri edesmenneeltä äidiltään.
Minttu Mustakallio kokeilee rohkeasti erilaisia reseptejä. Hän saattaa poistaa kiinnostavasta ohjeesta lihan ja korvata sen jollain kasviksella. ”Viimeksi paistoin broccoliineja avokadoöljyssä ja valkosipulissa ihanan kuvan perusteella.”
Mutta etkö voisi syödä pelkän kastikkeen ja noukkia lihapalat pois? Mummun tokaisu kismitti alakouluikäistä. Raahelaisen sota-ajan eläneen isoäidin oli vaikea ymmärtää, että Minttu Mustakallio oli vähitellen lakannut syömästä lihaa.
Ja olihan se tavatonta 1980-luvun Ylivieskassa, jossa Minttu varttui. Toisaalta ei mummu ymmärtänyt Mintun rikkirevittyjä farkkujakaan.
”Päätökseni taustalla oli, että liha rupesi ällöttämään minua. Olin tajunnut, mistä liha tulee. En halunnut enää syödä sitä”, Minttu Mustakallio kertoo.
Mintun äiti ymmärsi heti, että tyttö oli tosissaan eikä tyrkyttänyt hänelle liharuokia. Taitavana ruoanlaittajana hän lisäsi ruokavalioon entistä enemmän kasviksia.
Mintun yksinhuoltajaäidin, trubaduuri Mimmi Mustakallio sekaruokavaliossa oli lihaa tarjolla melko harvoin ja sekin useimmiten metsällä käyneiden sukulaisten tuomaa riistaa.
Koulussa Minttu sai ensimmäisen kasvisaterian vasta yläasteella.
”Taisin keplotella kouluvuodet syömällä lisukkeita ja salaatteja. Söin kotona niin tukevasti, että pärjäsin.”
Ekologisuudesta tuli tärkeää
Minttu Mustakallio ei ole koskaan suhtautunut kasvissyöntiin tiukkapipoisesti. Kala, kuten Raahen rannikkosiika ja nieriä, kuuluu joskus hänen ruokavalioonsa.
”Syö kalaa silloin tällöin terveyssyistä, jotta saisin hyviä rasvoja.”
Jos hänen joskus tekisi mieli lihaa, hän voisi harkita sitäkin lautaselleen.
”Mutta vielä kertaakaan ei ole tuntunut, että ah, saisinpa upottaa hampaani lihaan.”
Kun hän hiljattain maistoi uutta lihantapaista kasvituotetta, se tuntui kummalliselta ja liian lihaisalta. Häntä ihmetyttääkin, miksi kasvisruoista yritetään saada lihanoloisia.
Mutta siitä Minttu iloitsee, että kasvisruokavaliosta on tullut suosittua. Sen seurauksena kauppoihin ja ravintoloihin on tullut valtavasti valinnanvaraa.
”Lihan syöminen ei ole ilmastoa ajatellen kovin viisasta. Olen iloinen siitä, että olen tietämättäni ollut edelläkävijä tärkeässä asiassa. Kasvissyönti on niin vahvasti osa minua, että en edes mieti tekeväni joka päivä hyvää maapallolle.”
Mintun lähes 40 vuotta sitten tekemän päätöksen taustalla ei pitkään aikaan ollut ekologista ajattelua, mutta se on hiipinyt mukaan. Viime vuosina hän on pohtinut hiilijalanjälkeään. Sitä kasvisruokavalio ja pyörällä liikkuminen mukavasti pienentävät.
”Minusta jokaisen pitäisi pysähtyä pohtimaan omia kulutustottumuksiaan ja valintojaan jo omien jälkipolvienkin takia. Ei näitä asioita voi olla miettimättä.”
Rajoitukset raivostuttavat
Minttu Mustakallio on huomannut kasvisruokavaliossa monia hyviä puolia.
”Yksi on se, että aterian jälkeen tulee ähky hyvin harvoin.”
Lisäksi hän arvelee kasvisruoan vaikuttavan unenlahjoihinsa.
”Luulen, että ruokavalion pysyminen kevyenä tuo minulle hyvän unen.”
Mintulla ei ole sukurasitteina sairauksia, joita pitäisi suitsia sapuskalla.
”Ilman kasvisruokavaliota olisin kehäraakki. Uskon, että se pitää minut virkeänä ja energisenä.”
Ainoa Mintun elämää ajoittain rajoittava vaiva on migreeni. Hän ei ole löytänyt kohtauksille selkeää laukaisevaa tekijää. Useimmiten migreenikohtauksen taustalla on jokin epätasapaino: liikaa tai liian vähän unta tai liikuntaa tai epäsäännöllinen työrytmi esimerkiksi kuvausprojektin aikana.
Minttu on perehtynyt tutkimuksiin siitä, miten ravinto voi vaikuttaa migreeniin.
”Olen lukenut juttuja ihmisistä, jotka ovat saaneet migreenin kuriin jollain ruokavaliolla, mutta en ole vielä löytänyt itseeni tepsivää. Sokerittomuutta olen joskus kokeillut, mutta se saa minut vain todella pahalle tuulelle.”
Kerran Minttu ryhtyi herkkulakkoon muutaman kollegansa kanssa näytelmäprojektin yhteydessä. Porukka päätti, että vain yli 80-prosenttinen tumma suklaa oli sallittu.
”Olin niin pahalla tuulella rajoituksesta, jonka olimme itsellemme asettaneet. Jaksoin sitä ehkä viikon tai kaksi, kunnes sovimme yhdessä lopettavamme.”
Vaikka Mintun ruokavalio on pääosin terveellinen, myös herkut ovat sallittuja. Minttu rakastaa juustoja, rasvaisia kasvispitsoja sekä suklaata.
”Minulle suklaa on hyvän mielen tuoja.”
Hän on huomannut, että kun hän rajaa itseltään jotakin pois, osa hänestä raivostuu.
”Haluaisin olla ihminen, joka voi ottaa vain pienen nökäreen tummaa suklaata ja on tyytyväinen, mutta en ole. Olen hyväksynyt sen.”
Minttu Mustakallio noudattaakin filosofiaa, jonka mukaan hän voi syödä mitä tahtoo, mutta jonkinlaisella kohtuudella.
Minttu Mustakallio paljastaa perunan lempikasviksekseen. ”Rakastan puikulapottuja enkä pystyisi elämään ilman niitä. Höyrytettynä voisilmän kanssa pottu on täydellinen.” Pekka Nieminen/Otavamedia
Väsymykseen nestemäistä rautaa
Lapsesta asti Mintulla on ollut matala hemoglobiini. Koska hän ei saa rautaa lihasta, sitä täytyy hankkia muualta.
”Nykyään seuraan tarkemmin eri ruoka-aineiden ravintoarvoja ja huomaan itsessäni herkemmin puutoksen. Jos väsyttää, tiedän että raudan saanti on liian vähäistä. Silloin syön enemmän pähkinöitä, seesaminsiemeniä, nokkosjauhetta, palkokasveja ja vihreitä kasviksia.”
Nuorena hän söi huolettomammin, pohtimatta tarkasti kehon tarvitsemia vitamiineja.
”Vuosien varrella olen oppinut kuuntelemaan kehoni tarpeita.”
Lisäravinteista Minttu käyttää D-vitamiinia ja sinkkiä, jotta pysyisi terveenä, erityisesti ennen ensi-iltoja. Jos kovasti väsyttää, hän ottaa kuurina nestemäistä rautapitoista yrttivalmistetta. Lisäksi hän syö paljon vatsaystävällisiä hapatettuja kasviksia, kuten hapankaalia, joka helpottaa raudan imeytymistä. Minttu käyttää myös hapanmaitotuotteita, kuten piimää ja jogurttia.
Viime aikoina perheen ruoanlaittoon ovat tulleet erilaiset kasviskermat, koska Mintun ja hänen näyttelijä-ohjaaja puolisonsa Tuomas Rinta-Panttilan kolmilapsisessa perheessä on yksi vegaani. Pariskunnan kouluikäisissä lapsissa on sekä lihansyöjää että kasvisruokailijaa.
”Teemme kaikille ruokaa ja valmistan siis lihaakin, eikä se tuota minulle ongelmaa. Lapset saavat ihan itse päättää, miten haluavat syödä riippumatta minun valinnoistani.”
Minttu suosii mielellään myös gluteenittomia tuotteita.
”Yritän vältellä hiivaa ja vehnääkin, koska ne turvottavat ihan turhaan. Se tuntuu mukavammalta vaihtoehdolta, vaikka syön joskus ruishapankorppuja, vehnäpitsaa ja leivonnaisiakin. Käytän nykyään usein kaurajauhoja, mutta aina en jaksa leipoa gluteenitonta vaihtoehtoa. En ole tässäkään asiassa ehdoton.”
Vaikka Mintun isä on kreikkalainen, se näkyy hänen keittiössään vain runsaassa oliiviöljyn käytössä.
”Pidän enemmän pohjoisen keittiöstä kuin kreikkalaisista perinneruoista. Äitini ennakkoluulottomuus keittiössä on vaikuttanut minuun enemmän kuin kreikkalaiset sukujuuret.”
Mintun äiti oli taitava maustaja, joka tuntui elävän valkosipuli kädessään – hän laittoi sitä joka ruokaan ja tuunasi rohkeasti mausteilla suomalaisia perinneruokia.
Kaapissa oli aina oliiviöljyn lisäksi sitruunaa, eri sipuleita, kuivattuja yrttejä ja nokkosta, jota hän laittoi myös lättyihin, mitä Minttu lapsena kovasti vastusti.
”Salaattikastikebravuurini tulee äidiltäni, ja siitä saan aina ystäviltä kiitosta. Eihän salaatti maistu miltään, jos sitä ei mausta.”
Ikävä äidin sienitietoutta
Mintun bravuureja ovat linssi- ja kesäkeiton lisäksi erilaiset salaatit, sienikastikkeet, sienipihvit ja -paistokset. Hän valmistaa puikulaperunoita ja erilaisia kasviksia päivittäin lukuisissa höyrykattiloissaan.
”Rakastan sitä, jos joku tuo sieniä. Kuivatan ne ja saatan säästää vaikka jouluun.”
Minttu ei poimi sieniä itse, koska hänet pakotettiin puuhaan usein lapsuudessaan.
”Sukuni on neuroottinen marjastamaan ja sienestämään. Muistan yhä, miten mökötin mättäillä ja pakahduin tylsyyteen.”
Hänen äidillään oli tapana kuivattaa sieniä roikuttamalla niitä langoissa pitkin asuntoa. Kun Minttu valmistui näyttelijäksi ja sai ensimmäisen kunnon palkkansa, hän osti äidilleen sienikuivurin.
Mimmi Mustakallio menehtyi syöpään 57-vuotiaana vuonna 2002. Jälkikäteen Minttu on katunut nuoruusvuosien voimakasta vastareaktiotaan metsässä hääräämiseen, sillä nyt hänellä olisi äidiltä paljon kysyttävää. Äiti tunnisti valtavan määrän sieniä ja kasveja.
”Vasta aikuisiällä olen palannut metsään ja huomannut, ettei se olekaan niin kauheaa. Nyt harmittaa, ettei äiti enää elä ja ole opettamassa minulle sienilajeja ja muuta.”
Äidin kuoleman jälkeen Minttu sai kaikki äidin keittokirjat, raapustamat ohjeet, sieni- ja kasvikirjat. Ne ovat rakkaita.
”Äiti eli todella terveellisesti, ei polttanut ja käytti maltillisesti alkoholia. Hän liikkui metsässä ja söi hyvin. Siksi hänen sairastumisensa tuntui niin ihmeelliseltä. Mutta joskus elämä menee niin, vaikka kuinka yrittäisi pitää itsestään huolen.”
Pellava-asu People Tree/Nudge, korvakorut Mine Güngör/Nudge, vanerinen rannekoru Kultaseppämestari Kristian Saarikorpi/Designmuseo Shop, sneakerit Veja/Stockmann.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 5/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti