Anna-lehti: Sari Siikander ehti toteuttaa unelmansa ja sai rakennuslainan ennen kuin pandemia vei työt ja tulot: ”En valita – olen vapaaehtoisesti ajanut itseni tähän tilanteeseen”
Näyttelijä-ohjaaja Sari Siikander on joutunut karsimaan menojaan korona-ajan takia. Vaikka viime kesän teatterityöt peruuntuivat, koko uransa freelancerina toiminut Sari on ehtinyt olla monessa mukana.
Sari Siikander kertoo menneen pandemiavuoden opettaneen, että itsestä löytyy yllättäviä voimavaroja.
Sari Siikander teki vahvan roolisuorituksen puhutussa Sisäilmaa-draamakomediassa äreänä ja niukkasanaisena Kaijana. Sarin pitkäaikainen ystävä Tiina Lymi ohjasi ja toimi draamasarjan toisena käsikirjoittajana.
Sari kehuu ystävänsä työskentelyä. Hänen mukaan Lymi loi kuvaustilanteessa nopeasti vaivattoman tunnelman, jossa kaikki tiesivät, mitä tekivät.
”Hän tunsi teoksen sydänjuuriaan myöten ja oli koko ajan varma siitä, mihin suuntaan mennään. Tiina sai meidät kaikki näyttelemään samaa tyylilajia”, Sari Siikander kertoo Anna-lehdessä.
Takaisin Valkeakoskelle
Sari Siikanderin työt Linnanmäen Peacock-teatterin revyyssä sekä kesäteatterissa peruuntuivat pandemian takia.
”Menetin keväällä hetkessä puolen vuoden työt, eikä uusista töistä sen jälkeen ollut enää mitään varmuutta.”
Sari rakennutti talon vanhalle kotiseudulleen Valkeakoskelle. Sari oli järvenrantahankkinut tontin jo 15 vuotta aiemmin, mutta rakennusprojektin aloitus venyi.
Hän kiittää onneaan, että ehti aloittaa projektin ja saada rakennuslainan ennen koronapandemiaa.
”Sain talon valmiiksi juuri ennen kuin korona iski. Ellen olisi aloittanut rakentamista
elokuussa toissa vuonna, siitä ei olisi tullut ehkä enää koskaan mitään”, Sari kertoo huojentuneena.
Rakennuslainasta selvitäkseen Sari on karsinut menoistaan. Sari ja hänen tyttärensä Josefiina Siikander luopuivat pääkaupungin kaksiosta ja muuttivat yksiöön.
”Tilanahtauteen ei kuole, mutta siinä on opettelemista, kun kumpikin istuu samassa
huoneessa ja toinen tekee etätöitä Teamsissa ja toinen Zoomissa”, Sari naurahtaa.
Sari on myös joutunut keskeyttämään Helsingin Sanomien tilauksensa ja vaihtamaan edullisempaan kosmetiikkaan.
”En valita. Olen itse tehnyt päätökset ja vapaaehtoisesti ajanut itseni tähän tilanteeseen.
Tämä on tällainen first class problem”, Sari kertoo Anna-lehdessä.
Koronatilanne on mahdollistanut runsaan oleskelun Valkeakosken talossa, jota Sari rakastaa. Hän kertoo, että poikkeusoloissa on tuntunut hyvältä olla lähellä tuttuja ihmisiä.
Tytär Josefiina, vanhemmat, siskon perhe sekä muutama kouluaikainen hyvä ystävä muodostavat Sarin korona-ajan ydinperheen.
Sari ja hänen tyttärensä Josefiina © Tiia Ahjotuli
Digiloikka mahdollistajana
Syksy toi helpotusta työtilanteeseen, sillä Sari Siikander pääsi suunnittelemaan etäesityksiä yrityksiksille yhdessä improvisaatioteatteriryhmä Stella Polariksen kanssa.
Sarille merkitsi paljon, että hän pääsi pitkän etätyöjakson jälkeen kohtaamaan työtoverinsa turvavälein studiossa.
”Ehdimme Stella Polariksessa suunnitella, millaista sisältöä netin kautta kannattaa tehdä yleisölle. Testasimme ja opimme, millaista dramaturgiaa tarvitaan ja mitä näyttelijältä vaaditaan, kun hän esiintyy kameran kautta esimerkiksi satapäiselle yleisölle, jota ei itse näe.”
Yllättäviä voimavaroja
Sari Siikander kertoo menneen pandemiavuoden opettaneen, miten itsestä löytyy yllättäviä voimavaroja.
”Olen selviytynyt täyspäisenä, vaikka välillä on tuntunut tosi toivottomalta.”
Sari toivoo myös, että kaikki jaksaisivat uskoa itseensä pandemian haasteista huolimatta:
”Otetaan tästä vaikeasta ajasta se hyöty, että tunnistamme omat vahvuutemme, nekin
joita emme koskaan ennen arvanneet meissä olevan.”
Lue lisää uusimmasta Anna-lehdestä. Sari kertoo lehdessä myös työstään vuorovaikutuskouluttajana, miksi hyvän palautteen antamisen tulisi olla päivittäistä ja miksi kollegoiden kehut merkitsevät eniten.