Näyttelijäpariskunta Anu Sinisalo ja Antti Reini: ”Väittely on hyväksi suhteellemme”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Anu Sinisalo
Espanjalainen löytökoira Pinja suhtautui aluksi Anttiin epäillen. Nyt Pinja on hyväksynyt Anun kumppanin.
Anu Sinisalo ja Antti Reini ovat monella tavalla toistensa vastakohtia. Paria yhdistää kuitenkin hillitön huumorintaju ja halu kuunnella sydämen ääntä.

Pieni sekarotuinen karvaturri Pinja katselee ympärilleen kiinnostuneena. Sen emäntä, näyttelijä Anu Sinisalo, on levittänyt kuvausstudion lattialle Pinjan oman punaisen viltin, jossa koira nököttää kiltisti.

Mutta kun ovi kolahtaa ja Pinja kuulee tutun möreän äänen, se sekoaa riemusta ja sinkoilee ympäriinsä. Näyttelijä Antti Reini, Anun miesystävä ja kollega, on Pinjan idoli.

Antti rapsuttelee pienen ystävänsä mahaa. ”Himpula” lipaisee tälle kiitokseksi muutaman mojovan suukonkin.

Antin ja 10-vuotiaan Pinjan suhde ei ollut aluksi yhtä lämmin. Anu pelasti Espanjassa katukoirana eläneen Pinjan, kun tämä oli noin vuoden ikäinen.

Viitisen vuotta sitten kuvioihin pamahti Antti, joka oli yhtäkkiä Pinjan reviirillä.

Anu ja Antti olivat tutustuneet toisiinsa työn merkeissä jo vuosia aiemmin, mutta nyt työtoveruus muuttui rakkaudeksi. Pinja ei ollut mielissään.

”Pari kolme kuukautta Pinja oli hyvin epäluuloinen aina, kun näimme. Sitten yhtäkkiä eräänä päivänä se rupesi kävelemään perässäni ja hyväksyi minut mukaan remmiin”, Antti kertoo.

”Kun Pinjan luottamuksen voittaa, se antaa kaikkensa”, Anu vinkkaa.

Kahdeksan vuoden tauko

Luottamus on avainasemassa myös Anun ja Antin elämässä tänä keväänä, kun he esiintyvät yhdessä Turun Linnateatterin näytelmässä Rakas, nyt riitti! Produktio on molempien mielestä hyvällä tavalla haasteellinen: Anu ja Antti näyttelevät kaikki näytelmän yhdeksän roolia.

Kyseessä on komedia parisuhderetriitistä ja siellä olevista pariskunnista. Anu ja Antti ovat lavalla muun muassa kolmena erilaisena pariskuntana.

Jokaisen kohtauksen jälkeen takahuoneessa käy aikamoinen suhina, kun Anu ja Antti vaihtavat roolihahmojensa vaatteet ja palaavat takaisin näyttämölle. Kollegaan pitää pystyä nojaamaan kuin betoniin.

Antti esiintyi teatterissa edellisen kerran kahdeksan vuotta sitten. Suurimman osan töistään hän on tehnyt kameran edessä. Ramppikuumetta hän ei silti pode.

”En osaa etukäteen pelätä tai jännittää mitään, menen vaan lavalle. Sitten sen näkee, mitä siitä tulee”, Antti tunnustaa.

”Nostan Antille hattua, että hän uskalsi niin monen vuoden tauon jälkeen lähteä mukaan koko hommaan”, Anu kiittelee.

Pyllyn pelastus

Parasta yhteistyössä on ollut molempien mielestä huumori, jota on piisannut.

”Meillä on hulvattoman hauskaa yhdessä”, Anu kertoo.

Kommelluksiltakaan ei ole vältytty. Tammikuisessa ennakkonäytöksessä Anu oli vaihtamassa vaatteita takahuoneessa ja säntäsi kiireellä takaisin lavalle. Anun mikrofonivyö oli jäänyt jumiin niin, että hänen hameensa jäi ylös ja takapuoli paljaaksi. Näytelmässä oli juuri alkamassa vakava kohtaus.

”Yhtäkkiä tajusin, että nyt Anu on lavalla perse paljaana. En voinut huutaa perään, koska sitten Anu olisi kääntynyt ja näyttänyt takapuolensa yleisölle.”

Antti syöksyi apuun.

”Antti tuli lavalle ja rupesi yhtäkkiä kopeloimaan peppuani. Ajattelin, että tästä ei kyllä etukäteen sovittu mitään, kunnes tajusin, mistä on kyse.”

Anu ja Antti repesivät hillittömään nauruun. He ilmoittivat yleisölle, että aloittavat kohtauksen alusta. Katsojilla oli hauskaa.

”Antti ei siis pelastanut kasvojani vaan hän pelasti pyllyni.”

Kiivasta kommunikointia

Anu ja Antti ovat työskennelleet yhdessä ennenkin, vuonna 2010 Vares – Pahan suudelma -elokuvassa. Tosin silloin he eivät näytelleet rakastavaisia eivätkä olleet sitä vielä siviilielämässäkään.

Nyt tarjottu yhteinen teatteriproduktio ei mietityttänyt kumpaakaan. Molemmat tarttuivat yhteiseen haasteeseen innolla.

”Yhdessä tekeminen ei ole mikään kompastuskivi. Lavalla olemme kollegoja, eikä sillä ole mitään tekemistä parisuhteemme kanssa. On tärkeää pystyä erottamaan työ ja se, mitä meillä on yksityiselämässä.”

Kokeneena teatterinäyttelijänä Anu osasi odottaa, millainen hänen oma valmistautumisprosessinsa olisi.

”Minulle tulee aina juuri ennen ensi-iltaa vaihe, jolloin olen tosi herkillä ja otan helposti kaiken itseeni. Silloin en pysty ottamaan yhtään kritiikkiä vastaan. Vähän jännitti se, miten Antin prosessi etenee, ja miten hän käsittelee eri vaiheet. ”

Sukset eivät kuitenkaan menneet ristiin. Harjoitusvaiheessa pari sai aikaan vain yhden eripuran, joka ei sekään liittynyt itse näytelmään vaan näyttelemiseen yleensä.

”Se on aihe, josta saamme aina väännön aikaiseksi: ainoat riidat ja väittelyt syntyvät näyttelemisestä”, Anu nauraa.

Syy aiheen kirvoittamaan suukopuun on selkeä: heillä on erilaiset työnteon metodit.

”Meillä on erilaiset lähtökohdat näyttelemiseen. Lähestymme aihetta eri suunnilta. Meillä on myös erilainen rytmi ja toisenlaiset tavat hypätä tai heittäytyä juttuihin sisään”, Antti selventää.

”Olemme toistemme vastakohtia. Nyt opimme hyväksymään, että teemme asioita eri tavoilla,” Anu summaa.

Molempien mielestä pieni haastaminen on aina plussaa.

”Väittely on hyväksi, koska sen avulla voimme ymmärtää toisiamme paremmin. Se on myös kommunikointia, välillä kiivasta sellaista”, Antti virnistää.

Myös Anun ja Antin valmistautumistavat eroavat toisistaan melkoisesti.

Antti saattaa solahtaa avantoon tai vetää tiukan kuntosalitreenin pari tuntia ennen näytöstä. Anu puolestaan pyrkii rauhoittumaan ja saattaa käydä korkeintaan pienellä kävelyllä.

Antti pystyy sulkemaan stressin ja jännityksen ulos mielestään ja saattaa vetäistä jopa pienet nokkaunet ennen esitystä. Anua ajatus pöyristyttää.

”En ymmärrä miten hän tekee sen!”

Neljän viikon yhteiselo

Tosielämässä Anu ja Antti asuvat omissa kodeissaan Helsingissä, mutta syksyllä he majailivat saman katon alla Turussa neljä viikkoa näytelmän harjoitusten ajan.

Väliaikainen yhteiselo sujui mallikkaasti. Näytelmän treenaamisen kannalta se oli suorastaan suuri onni.

”Pystyimme pallottelemaan ajatuksia ja käymään tekstejä yhdessä läpi. Se oli kauhean kivaa.”

He eivät kuitenkaan olleet yhdessä koko aikaa.

”Vapaa-ajalla duunailimme paljon omia juttujamme. Himassa ei tarvinnut näytellä”, Antti kertoo.

Molemmille on tärkeää, että omaa aikaa ja tilaa on saatavilla, kun sitä kaivataan.

”Olemme olleet yhdessä jo sen verran pitkään, että osaamme lukea toisiamme kohtalaisen hyvin. Osaamme antaa tilaa toisillemme”, Anu sanoo.

Yhteinen työprojekti on hitsannut heitä yhteen entisestään.

”Opin Anulta paljon koko ajan. Kunnioitan hänen perusteellista työn tekemistään ja kokonaisvaltaista omistautumistaan. Saatan itse haahuilla muissa hommissa silloin, kun pitäisi lukea tekstejä. Anulta opin sen, että kässäriä kannattaa lukea vähän useammin.”

Anu kiittelee Antin rohkeaa elämänasennetta.

”Antin rauhallisuus on hieno piirre. Antti käsittelee yhden asian kerrallaan, minä kauhon joka suuntaan.”

Hänen mielestään Antissa on paljon ihailtavia piirteitä.

”Hän on monessa suhteessa kärsivällinen, ja minun kanssani sitä tarvitaan. Antti kulkee omaa tietään kaikessa, mitä hän tekee. Kunnioitan Anttia todella paljon.”

Myös Antti arvostaa Anussa tämän rehellisyyttä ja suoruutta.

”Anu osaa aina olla oma itsensä ja kohtaa asiat omalla tinkimättömällä tavallaan. Arkipäivän luovuus ja rauha, mikä Anusta huokuu koko ajan, on ihan käsittämättömän upeaa.”

”Plus että Anu tekee ihan helvetin hyvää ruokaa. Hänen laittamansa tuorejuustolla kuorrutettu kana on ihan käsittämättömän hyvää.”

Sydämen ääni kuuluu

Anu täyttää maaliskuussa 50 vuotta. Suuria juhlia ei ole luvassa, eikä ikäkriisikään kolkuttele ovella.

”Mutta kyllä se pistää miettimään, että yli puolet elämästä on eletty. Kehoni on erilainen ja fyysinen palautuminen on hitaampaa. Tämä on silti oikein hyvä ikä.”

Anu pyrkii elämään hetkessä eikä suunnittele elämäänsä vuosien päähän.

”Olen elänyt mielenkiintoista ja tapahtumarikasta elämää. Pieni tasapaino ja harmonia olisi tosin jatkossa mukavaa.”

51-vuotiaan Antin mielestä ikävuodet ovat menettäneet merkityksensä.

”Tuntuu, että olen itse viimeisen kymmenen vuoden aikana löytänyt enemmän sisäistä rauhaa. Uteliaisuuteni tai hulluuteni ei ole kadonnut, se on vain jalostunut.”

Anulle ja Antille on tärkeää kuunnella oman sydämen ääntä. Vielä hienompaa on huomata, että oma kumppani tekee samoin.

”Olemme monissa asioissa hyvin samankaltaisia, mutta toisaalta toistemme täysiä vastakohtia. Olen oppinut itsestäni paljon Antin kautta ja meidän suhteemme myötä. Se on mielestäni meidän parisuhteemme parhaita puolia.”

X