Ystävykset Laura Birn ja Krista Kosonen - Myötäelo kantaa läpi vaikeiden elämänvaiheiden: ”Pettymykset on helpompi kestää, kun voi soittaa ja toinen tietää, miltä tuntuu”
Näyttelijäystävät Laura Birn, 38, ja Krista Kosonen, 36, jakavat keskenään kaikki ilot ja pettymykset. Yhdessä näytteleminen on helppoa, koska he tuntevat toisensa läpikotaisin.
Näyttelijät Krista Kosonen ja Laura Birn voivat nykyään valita, millaisiin projekteihin lähtevät mukaan. ”On osa taiteilijuutta pohtia, millaisia tarinoita kerrotaan.”
Laura Birn, 38, on kauhuissaan. Hän istuu virolaisen metsämajan pihassa pöydän äärellä ja tuijottaa, kun maskeeraaja Riikka saksii hänen hiuksiaan yhä lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi. Vehnänvaaleita suortuvia putoaa maahan yksi kerrallaan. Vieressä Krista Kosonen, 36, nauraa pitkät hiukset hulmuten.
Lopulta Lauran hiukset ovat kuin pieni pata, 1980-luvun lapsille tuttu pottakampaus lyhyine otsahiuksineen.
”Oikeasti se potta oli fashion, se oli vain edellä aikaansa”, Laura sanoo nyt.
Muisto saa näyttelijät yhä nauramaan, vaikka hetkestä Puhdistus-elokuvan kuvauksissa on kulunut nyt yli kahdeksan vuotta. Sen jälkeen Laura ja Krista ovat olleet erottamat ystävät.
Arvokas vertaistuki
Krista huomasi Lauran yhdennäköisyyden taidemaalari Helene Schjerfbeckin kanssa jo noin kuusi vuotta sitten. Tuolloin Laura ja Elina Knihtilä olivat Kristan ja ohjaajamies Antti J. Jokisen luona juomassa viiniä.
Kesken illanvieton Krista kaivoi kirpputorikassistaan vanhan ruskean poolon, joka yllään Laura poseerasi 1800-luvulla rakennetun kakluunin edessä Schjerfbeckin tyyliin.
Hetkestä otettuja valokuvia läheteltiin muillekin, mutta Laura sen koommin kuin Kristakaan ei ajatellut, että ne poikisivat elokuvaroolia. Samaan aikaan taiteilijasta oli vireillä toinen elokuvahanke.
Se ei kuitenkaan toteutunut, ja Puhdistuksen ohjaajan Antti J. Jokisen Heleneä alettiin kuvata viime keväänä Virossa. Laura näyttelee pääosaa Schjerfbeckinä, ja Kristalla on sivuosa taiteilijaystävä Helena Westermarckina.
Kristan ja Lauran oli helppo samaistua kahden taiteilijanaisen väliseen ystävyyteen. Hekin tukevat toisiaan kaikissa elämän asioissa ja puhuvat samppanjasta, työstä, perheestä ja muodista. Heitä yhdistää samanlainen kunnianhimo, ja he myös valmistautuivat elokuvaan yhdessä lukemalla eri kirjallisuutta.
”Kilpailemisen sijaan Helene ja Helena ovat tukeneet toisiaan. Jos halusi tehdä taidetta, se tarkoitti sitä, ettei voi mennä naimisiin tai saada lapsia. Kiitos meitä edeltäneille naisille, että meidän ei tarvitse valita, teemmekö näyttelijän töitä tai olemmeko vaimoja ja äitejä. Voimme olla, mitä haluamme, ja kaikkea siltä väliltä”, Krista pohtii.
”He olivat kannustavia, mutta rehellisiä ja kriittisiä toisiaan kohtaan. Ajattelen, ettei elämässä mikään ole arvokkaampaa kuin vertaistuki. Jaamme toisillemme kaikki ilot ja pettymykset. Yhdessä näytteleminen oli helppoa, koska tunnemme toisemme läpikotaisin”, Laura sanoo.
Antin taustalla
Kristan ja Lauran ystävyys olisi voinut syttyä jo vuosia aiemmin, sillä he olivat molemmat Kallion ilmaisutaidon lukiossa. Laura oli vuotta ylemmällä luokalla, eivätkä he silloin tutustuneet. He opiskelivat myös Teatterikorkeakoulussa samaan aikaan, mutta eri vuosikursseilla.
Krista muistaa, että Teatterikorkeakoulun aikana he olivat yhteisen ystävänsä Antti Holman drag show’ssa taustatanssijoina. Silloin esityksen tähti oli Antti, ja Kristan ja Lauran roolina oli lähinnä hytkyä ja aukoa suuta.
Nykyään Krista ja Laura tapaavat usein ja ovat myös matkustelleet yhdessä. Lisäksi Krista ja Laura ovat perustaneet kulttuurikerhon Maria Sidin, Elina Knihtilän ja Laura Munsterhjelmin kanssa. Kerho keskittyy elämän nautintoihin, hyvään ruokaan ja viiniin.
Krista ja Laura näkevät myös perheidensä kanssa, sillä Lauralla on 4-vuotias poika ja Kristalla saman ikäinen tytär. Lapset ovat samassa päiväkodissa ja hyviä ystäviä keskenään.
Roolia ei tule helpolla
Laura ja Krista ovat tehneet yhdessä lukemattomia koenauhoja ja videoineet toisiaan myös samoihin rooleihin, mutta eivät koe kilpailevansa keskenään tai tunne kateutta.
Näyttelijöinä he ovat joutuneet tottumaan torjuntoihin, arvosteluun ja työttömyyteen.
Krista tunnustaa tuntevansa häpeää, jos on antanut kaiken itsestään ja päässyt pitkälle roolivalinnassa, mutta viime hetkellä elokuvaan tai sarjaan valitaankin joku muu.
”Yleensä kun laittaa johonkin paljon sydäntään, aikaa ja rahaa, saa jotain takaisin. Meidän alallamme ei saa edes lämmintä kättä. Torjuntaa tulee paljon enemmän kuin hyväksyntää. Menestys ei ainakaan pääse nousemaan päähän.”
”Olen itkenyt monta kertaa, kun en ole saanut jotain roolia. Siinä hetkessä pettymys on niin suuri, vaikka tiedän, että tunne menee ohi”, Laura kertoo.
Kumpikin tietää, että kansainväliset roolit eivät tule helpolla. Onnistuminen on monesta asiasta kiinni. Krista teki pääroolin HBO:n Beforeigners-sarjassa, jossa hän näytteli nykyaikaan joutunutta viikinkiä. Kristan tähdittämän Elisa Viihteen Mrs. 8 -draamasarjan kuvaukset päättyivät juuri, mutta kevään osalta hän ei voi sanoa vielä mitään.
Laura puolestaan on näytellyt useissa kansainvälisissä indie-elokuvissa ja Netflix-sarjassa The Innocents. Seuraavaksi hänet nähdään Apple TV Plussan Foundation-sarjassa. Isaac Asimovin Säätiö-kirjoihin perustuvaa suuren budjetin sarjaa alettiin kuvata jo marraskuussa, ja kuvaukset jatkuvat pitkälle kevääseen muun muassa Islannissa, Irlannissa ja Saksassa.
Laura kävi roolia varten useissa koekuvauksissa. Viimeisessä vaiheessa hän näytteli kolme kohtausta, joista yhdessä hän änkytti. Heti koekuvausten jälkeen hän soitti pettyneenä Kristalle ja kertoi, että rooli taisi mennä ohi.
Krista oli toista mieltä.
”Kun kuulin, että rooliin etsittiin Tilda Swintonin näköistä näyttelijää, ajattelin heti Lauraa. Laura kertoi mokista, mutta ajattelin, että harvoin ne ovat todellisia.”
Ystävät antavat toisilleen tukea kaikissa elämän asioissa. ”Pettymykset on helpompi kestää, kun voi soittaa ja toinen tietää, miltä tuntuu”, Laura sanoo. Tommi Tuomi / Otavamedia
Isovanhemmat apuna
Laura oli ensimmäinen, joka huomasi kipinät Kristan ja Antin välillä Puhdistuksen kuvauksissa. Krista oli juuri naureskellut Antin kanssa ja yllättyi Lauran kysymyksestä.
”Laura kysyi yhtäkkiä, voisinko kuvitella olevani tuon Antti Jokisen tyttöystävä. Muistan ajatelleeni, että mitä, en todellakaan. Ehkä jotain oli nähtävissä, mutta itse en sitä nähnyt.”
Pian työtoveruus syveni rakkaudeksi, ja häitä vietettiin 1,5 vuotta sitten. Krista ja Antti tekevät yhä elokuvia yhdessä: rooli Antin ohjaamassa Kätilössä toi Kristalle Jussi-palkinnon ja hänet palkittiin myös Shanghain elokuvajuhlilla.
Helene on parin neljäs yhteistyö, ja Kristalla on rooli myös Antin seuraavassa ohjauksessa, Ilkka Remes -elokuvasarjan ensimmäisessä osassa Omertassa.
”Yhteistyö Antin kanssa sujuu hyvin. Mitä paremmin tuntee, sitä helpompaa on näytellä. Antti antoi minulle ja Lauralle paljon luottoa tässäkin elokuvassa.”
Välillä perhe-elämän ja työn yhdistäminen on haastavaa. Vuonna 2018 Krista matkusti Suomen, Norjan ja Liettuan välillä, kun hän kuvasi HBO:n Beforeigners-sarjaa ja J-P Valkeapään Koirat eivät käytä housuja -elokuvaa. Samaan aikaan Antti oli kiireinen Helenen valmisteluissa.
Parin tytär oli välillä Kristan mukana ulkomailla ja välillä kotona tai lastenhoitajan tai mummun hoivissa.
”Lapset ovat onneksi kauhean sopeutuvaisia. Olemme matkustelleet paljon, ja lapsi on luonteeltaan sellainen, että hän pakkaa reppunsa ja purkaa tavaransa itse. Hän on hyvin reipas. Eihän tämä ole ideaali tilanne, mutta jos vaihtoehtona olisi, etten tekisi töitä, silloin kenelläkään ei olisi hauskaa.”
Tukiverkostot ovat olleet avuksi myös Lauran perheelle.
”Isovanhemmat ovat korvaamaton osa meidän perhettämme eikä tämä olisi ollut mahdollista ilman heitä. Se on tämän ajan onni, että kukaan ei ole vaatinut minua luopumaan unelmistani siksi, että olen äiti”, Laura sanoo.
Ikä tuo syvyyttä
Laurasta näyttelijän ammatissa on parasta, että eletty elämä vaikuttaa väistämättä työhön.
”Ikä tuo väistämättä syvyyttä. Esimerkiksi äitiys on iso muutos, mutta ei se muuta kunnianhimoa ja halua kehittyä tai saa luopumaan omista haaveista. Se tuo elämään lisää.”
Krista kertoo tulleensa vanhemmuuden myötä tarkemmaksi siitä, millaisia valintoja tekee. Dreams-projektin kautta hän käy kouluissa puhumassa itsetunnosta ja siitä, kuinka on saavuttanut oman unelmansa.
Hän haluaa valaa hyvää itsetuntoa myös omalle tyttärelleen. Kasvatuksessa hän painottaa turvallista ja rakkaudellista elinpiiriä. Hän toivoo, että lapsi voisi teini-iässäkin uskoutua vanhemmilleen huolista ja murheistaan.
”Pidän tärkeänä, että lapsella on elämässään paljon turvallisia aikuisia, että olisi hauskaa ja saisi toteuttaa itseään, mutta häntä myös kuunnellaan ja hän kokee, että omat mielipiteet ovat tärkeitä. En odota, että hänestä tulisi tietynlainen ihminen, vaan hän on selkeästi omansa.”
Laura on samoilla linjoilla.
”Opettelen koko ajan vanhemmuutta ja sitä, mitä elämä on. Minulla ei ole kasvatuksen suhteen erityisiä suunnitelmia, pyrin vain rakkauteen ja turvallisuuteen.”
Antti J. Jokisen elokuva Helene ensi-illassa 17. tammikuuta.
Lauran liituraitapuku ja poolopaita Andiata. Pystykauluspaita ja hopeanhohtoinen kietaisuhame Samuji Archive, käsinkirjattu pellavaliivi Dusty, hopeasormus Björn Weckström/Lapponia Jewelry, kengät Terhi Pölkki. Kristan liituraitapuku Andiata, poolopaita & Other Stories. Pellavatoppi Part Two, paljettibleiseri ja nauhakengät Massimo Dutti, väljät laskoshousut Andiata.