Päättäjäksi nosturin hytistä – Näin Niina Malm kulki epätavallisen tien SDP:n puoluejohtoon
Imatralainen Niina Malm on eduskunnan ainoa naisedustaja, jolla on tehdastyöläisen tausta. Tie Sdp:n puoluejohtoon Sanna Marinin rinnalle on kulkenut epätavallisia reittejä.
Kansanedustaja Niina Malmin lapsuus ja läheiset ihmiset liittyivät tehdastyöhön. Hän arvelee olleensa viimeisiä, jotka ovat aidosti ajatelleet voivansa työskennellä tehtaalla lopun ikäänsä.
Oikeastaan Niina Malm halusi nuoriso-ohjaajaksi, mutta opiskelu olisi tarkoittanut muuttoa Imatralta aivan liian nuorena. Äitikin oli sitä mieltä.
Seuraava vaihtoehto oli ammattioppilaitoksen kuljetuspuoli.
”Olen aina halunnut ajaa ja kokeilla kaikkia laitteita, joita olen näppeihini saanut”, Malm kertoo.
Mopon jälkeen hän pääsi ajamaan ammattioppilaitoksessa trukkia, paketti- ja kuorma-autoja.
Äiti oli ollut nosturinkujettajana tehtaalla, ja isä oli ajanut ajoneuvonosturia, mutta kodin malli ei ollut tyttären tietoinen valinta.
”Ehkä sitä kautta tuli luottamus siihen, että kaikki laitteet ovat ajettavissa.”
”Tein töitä, joita oli”
Kun Niina Malm valmistui 2000, logistiikka-alan töitä ei löytynyt. Hän hoiti hevosia Saksassa, siivosi ja teki puhelinmyyntiä Imatralla.
”En ole koskaan tehnyt ammattia vastaavaa työtä vaan töitä, joita Imatralla oli suinkin mahdollista saada.”
Vasta 2007 Malm pääsi pitkäkestoisempaan työhön, nosturinkuljettajaksi Ovakon terästehtaalle. Työ oli kolmivuorotyötä, ja Malm siinä vaiheessa kahden pienen lapsen äiti.
Kymmenen seuraavan vuoden aikana hän oli nosturinkuljettaja, kierretankojen pakkaaja, sahuri ja lastaaja.
Hän haki nosturilla terästankoja välivarastosta työpisteelle, josta siirsi valmiita taakkoja valmisvarastoon. Valmisvarastosta hän lastasi siltanosturilla nippuja junanvaunuun tai rekkaan.
”Jos tonnien taakka horjahtaa, lipsahtaa tai siihen tulee heiluntaa, se putoaa. Edelleen kritisoin sitä, että tällainen työ lasketaan siistiksi sisätyöksi, vaikka vastuu on hirvittävän suuri”, Niina Malm miettii.
Nosturissa kuljettaja palvelee alamiestä eli taakankiinnittäjää.
”Tykkäsin työstä. Viiden metrin korkeudesta opin näkemään ihmisen niskan tai olkapään asennosta, mihin tämä oli menossa tai mitä oli mielessä. Opin lukemaan huulilta.”
Nosturinkuljettajana työturvallisuus ja ergonomia kiinnostivat Malmia. Kaupunginvaltuustoon hän ylsi ensiyrityksellä 2008. Samana vuonna hänestä tuli silloisen Metalliliiton liittovaltuutettu.
”Se vaan vei pikku hiljaa. Kun mielipiteitä oli, niitä tuli sitten kerrottua kaikille”.
Marraskuussa 2016 hänet oli juuri valittu haastajana pääluottamusmieheksi, kun joulukuun alussa Imatra pysähtyi.
Imatran kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tiina Wilén-Jäppinen ja kaksi imatralaista toimittajaa saivat surmansa järkyttävässä kolmoissurmassa. Niina Malm valittiin kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi loppukaudeksi.
”Tällaista tapaa tulla valituksi puheenjohtajaksi ei toivo kenellekään – Tiina oli ystäväni ja puoluetoverini.”
Naisille olisi töitä!
Kuntavaaleissa 2017 Niina Malm nousi jo Imatran äänikuningattareksi.
”Sain ääniä huomattavasti aiempaa laajemmalti, ja jollakin tavalla se johtui traagisista tapahtumista. Imatralla on aina haluttu antaa mahdollisuuksia myös uusille kasvoille – eikä kyse ole vain sosialidemokraateista”, Malm kertoo.
Pääluottamusmiehenä hän oppi ratkomaan asioita ja tekemään valintoja, mutta myös huomaamaan, että kaikkia ei pysty aina miellyttämään. Kun kolmivuorotyö jäi, helpottui myös löytynyt Crohnin tauti.
Kun Malm aloitti Ovakolla, tehdastyössä oli vielä melko paljon naisia, mutta jo selvästi vähemmän hänen ollessaan pääluottamusmiehenä.
Naisten vähyys teollisuuden kaikilla aloilla huolettaa kovasti häntä.
”On olemassa raskasta teollisuustyötä, mutta myös vähemmän raskaita vaihtoehtoja, eikä työ ole enää epäsiistiä. Tällä alalla olisi töitä naisille valtavan paljon.”
”On olemassa raskasta teollisuustyötä, mutta myös vähemmän raskaita vaihtoehtoja, eikä työ ole enää epäsiistiä. Tällä alalla olisi töitä naisille valtavan paljon.”
Malm arvelee, että naisten lähtöön vaikutti osin 2000-luvun alun keskustelu siitä, että ”teollisuus häviää Suomesta, eikä tekijöitä enää ole”.
Hän sanoo olevansa kiitollinen jokaisesta toiseen asteen naisopiskelijasta, joka on hakeutunut prosessi-, metalli- tai autopuolelle.
”He huomaavat, ettei ole olemassa miesten ja naisten aloja, vaan työpaikkoja, joissa kaikki voivat tehdä töitä.”
Niina Malm myöntää, että edelleen jonkin verran teollisuudessa työskentelevän naisen oletetaan olevan ”yksi jätkistä”.
”Mutta se on onneksi vähentynyt paljon.”
Tavallisuutta arvostetaan
Kuntavaalimenestys heitti Malmin saman tien eduskuntaan 2019.
Hän maksoi oppirahojakin. Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan Malm sai vaalirahoitusta 10 000 euroa säätiölain vastaisesti. Sen Malm palautti.
Vielä Niina Malm ei osaa kertoa, mitä lainsäätäjän työ on, koska vaalikausi on ollut niin epätavallinen. Ensin vaihtui pääministeri, sitten tuli korona. Työtä on tehty osin etänä, eikä tapaamisia ole ollut.
Silti Malm tuntee olevansa jälleen innostunut.
Viime elokuussa Sdp:n puoluekokouksessa Malm nousi puolueen 1. varapuheenjohtajaksi. Suurelle yleisölle hän on yhä tuntematon.
”Palautteen mukaan valintaani vaikutti tämä tie, jossa olen pikku hiljaa edennyt tehtävästä toiseen. Teollisuustaustani vaikutti, samoin se, että tiedän vuorotyöläisenä, mitä on perheen ja työelämän yhteensovittaminen”, Malm selvittää.
”Osaltaan tavallisuuskin – ei mitään erikoisuuksia tai ihmeellisyyksiä.”
Niina Malm on kuuden tunnin työpäivän kokeilun kannalla. Hänestä se olisi tapa keventää työuraa loppupäästä tai silloin, kun lapset ovat pieniä. © Mikko Nikkinen
Malm on eduskunnan ainoa naisedustaja, jolla on tehdastyöläisen tausta. Miksi muita ei ole?
”Kun politiikka on muuttunut niin hektiseksi, ei haluta laittaa itseä niin julkisesti likoon. Ammattiliitoissa on valtavasti osaajia, mutta läpimeno on vaikeaa, kun pitäisi olla jollakin tavalla todella raflaava.”
Pääministeri Sanna Marinin (sd) Malm toivoo pääsevän pian johtamaan maata normaalioloissa. Oma rooli puolueen 1. varapuheenjohtajana on olla takavahtina ja puoluejohtaja Marinin saatavilla tarvittaessa.
”Se, miten Sanna Marin on hoitanut pääministeriyttä, on minusta merkittävää. Arvostan hänen työtään joka ikinen päivä. Emme ole saaneet ikinä tuollaista kansainvälistä julkisuuttakaan.”
Malm kuuluu puolueen ay-siipeen ja kannatti pääministeriksi Antti Lindtmania.
Sitä Malm ei kannata, että Sdp kierrättäisi ministereitään, eikä siis sitä, että puolueen edellinen puheenjohtaja Antti Rinne palaisi hallitukseen.
”Ministerikaarti osaa tehtävänsä. Kun pääministeriys jo aiheutti pienen tehtävien pyöräytyksen, eiköhän siinä ollut tarpeeksi.”
Ääni kuudelle tunnille
Malmin politiikan mieliaiheita ovat työ- ja perhe-elämä, teollisuus, ympäristö ja nuoret.
”Minun on helppo puhua niistä, koska ne ovat olleet arkeani kaiken aikaa.”
Hallituksen päätös luopua eläkeputkesta ei ollut hänelle, ay-ihmiselle, helppoa.
”Olen ollut yhteydessä työttömiin viisikymppisiin, joilla olisi 15 vuotta työelämää jäljellä ja halua tehdä töitä ja sitoutua työnantajaan, mutta he eivät kelpaa enää työmarkkinoille.”
”Tämä on älytöntä, kun heidän sijastaan tehtävään rekrytoidaan kolmekymppinen, joka voi lähteä parin vuoden päästä paremman tarjouksen perään”, Malm vertaa.
Jotta työelämässä jaksettaisiin eläkeikään asti, Malm tarjoaisi kuuden tunnin työpäivää pitkän työuran lopun keventäjäksi. Samaa esitti Sanna Marin olleessaan varapuheenjohtajana.
”Erityisesti nuoret miehet voisivat haluta tehdä 12-tuntisia päiviä. Kun yksi tekisi 12-tuntisen päivän, kaksi voisi tehdä kuusituntisen – eikä vain työuran loppupäässä, koska vuorotteluvapaankin ehdot ovat kiristyneet.”
Malmin mielestä kuuden tunnin työpäivää voitaisiin hyvin kokeilla paikallisesti sopien.
Sdp tähyää keväällä kuntavaalien ykköseksi – tai milloin ne lopulta pidetäänkin. Koronasta tuli yksi vaaliteema, mutta Malm toivoo keskustelun painottuvan koronan jälkihoitoon kunnissa.
Niina Malm uskoo, että vaalien alla puhutaan myös työllisyydestä, ympäristöasioista, sotesta, terveys- ja tietoturvallisuudesta ja nuorten kasvaneesta väkivallasta.
Hänen mielestään politiikkaa pitää puhua ymmärrettävästi.
”Ei siinä tarvitse hienostella. Kun roskat lajitellaan, se on ympäristöpolitiikkaa. Kun lapset menevät kouluun, se on koulutuspolitiikkaa tai kun he ovat päivähoidossa, se on sosiaalipolitiikkaa.”