Nina Tapio: ”En tiedä, mihin törsään rahani”

Jaa artikkeli
© Vesa Tyni
Taikapeilin Nina Tapiota huvittaa, kun yhtyeen paluusta kerrotaan jälleen kerran. Tulevana kesänä Tapio nähdään Taikapeilin keikkojen lisäksi Valkeakosken kesäteatterin lavalla Rauli Badding Somerjoen äitinä.

Laulaja Nina Tapio huvittuu, kun 90-luvulla tutuksi tulleen Taikapeili-yhtyeen paluusta kerrotaan jälleen kerran. Tulevana kesänä Tapio nähdään Taikapeilin keikkoilla yhdessä Hanna-Riikka Siitosen kanssa. Lisäksi Nina Tapio esiintyyn Valkeakosken kesäteatterin lavalla Rauli Badding Somerjoen äitinä.

Tunnustan,

että varsinkin nykyään joidenkin Taikapeilin kappaleiden sanat todellakin naurattavat minua keikoilla. En nyt sanoisi, että ne ovat naiiveja, mutta kun 45-vuotias kolmen lapsen äiti esittää esimerkiksi Seuraa johtajaa -biisiä, jossa lauletaan, että ”en ihastunut sinuun vaan sun vartaloon”, niin kyllähän se vähän naurattaa.

Huvitun

 jutuista, joiden mukaan Taikapeili tekee taas comebackin – ikään kuin me olisimme siitä itse suurellisesti ilmoittaneet. Uutisoinnin mukaan olemme tehneet paluun varmaan neljä tai viisi kertaa, mutta me olemme tehneet tässä matkan varrella keikkoja koko ajan. Toki paljon on yksityistilaisuuksia, joista suuri yleisö ei ymmärrettävästi tiedä.

Ennustan,

että ensi kesänä on tosi hyvä sää. Tai tahtoisin voida ennustaa sen! Olen tehnyt kesäteatteria aiemminkin, ja tuntuu todella typerältä laulaa jotain herkkää biisiä kaatosateessa.

Baddingin äidin rooli on ensimmäinen äitirooli, jonka olen saanut. Musikaali perustuu oikeisiinkin tapahtumiin, mutta aihetta lähestytään fiktiivisesti. Sen takia en aio ottaa paineita siitä, että minun pitäisi selvittää, millainen Baddingin äiti on.

Unelmoin

siitä, että saan jatkaa näitä töitä. Eihän tämä hirveän helppo ala ole elättää itseään, jos et ole joku juuri tämän hetken listaykkösnimi. On suuri haaveeni, ettei minun tarvitsisi miettiä alanvaihtoa vaan saisin tehdä tätä hamaan tappiin saakka. Ihan mielelläni siis äitiroolejakin teen!

Unelma liittyy myös omaan levyyni. Sinkku tuli jo ulos, ja nyt toivon, että saisin tehtyä levyn vihdoinkin valmiiksi. Olen suunnitellut sitä varmaan jo kymmenisen vuotta.

En voi vastustaa

tummaa suklaata enkä varsinkaan kevytkokista, josta pidän välillä vieroituskuureja. Saatan olla kuukauden juomatta ja sitten lipsahdan ottamaan yhden hörpyn, ja sitten se taas karkaa käsistä, ratkean ryyppäämään laittikolaa! Tämä liittyy itsensä palkitsemiseen. Kun on saanut hommat hoidettua, niin sitten, ah, on oma aika. Katson sarjoja koneelta ja juon kokista ja syön suklaata.

Törsään

yleensä rahani, en aina oikein edes tiedä mihin. En ole hirveän harkitseva rahankäyttäjä, vaikka laskut hoidankin ajallaan. Mutta jos tilillä on rahaa, käytän sitä surutta enkä mieti sen kummemmin – kunnes huomaan, että hups, nyt ne meni. Matkoihin menee paljon, koko ajan pitää olla monta matkaa tiedossa. Se on ehkä semmoinen intohimo.

Viimeksi olin vanhimman tyttären kanssa Tukholmassa, jouluna olimme porukalla Thaimaassa, seuraavaksi lähdetään pariksi viikoksi Kreikkaan ja toukokuussa olen menossa Lontooseen.

Syksyllä varmaan mennään taas Kreikkaan. Se on tuttu paikka, jonne lähdemme aina isommalla porukalla. Se on vähän niin kuin mökille menisi. Siinä ei ole eksotiikkaa, kun on kymmenen vuotta jo käyty siellä. Hotellinpitäjät ovat tuttavia, ja kylä on aika pieni, joten tunnemme kyläläisiäkin ja moikkailemme heitä. Se on tosi rentouttavaa lomailua, kun ei mene aikaa paikkoihin tutustumiseen eikä tarvitse jännittää, miten asiat toimivat.

Häpeän

joskus, kun minulla on ollut pitkä työrupeama ja sitten viimein vapaapäivä, niin en todellakaan käytä sitä siivoamiseen. Koti saattaa olla ihan räjähtänyt, mutta mieluummin vietän aikaa perheen kanssa. Se ei vielä tietenkään hävetä, vaan se, jos joku tulee yllättäen käymään ja näkee tiskivuoren jo eteisestä.

Vihaan

negatiivisuutta. Vihaan sitä, että kaivetaan negatiivisia asioita ja keskitytään huonoihin puoliin. Uskon, että vaikka elämässä on vaikeuksia, perhekriisejä, sairauksia tai muita huolia, niin parhaiten selviää, kun keskittyy niihin positiivisiin asioihin, joita elämässä kuitenkin aina on. Tietyissä tilanteissa myös huumori auttaa jaksamaan.

Rakastan

kevättä ja valoisia iltoja. Nautin luonnosta arjen keskellä. Asumme Espoossa ihan maalla. Meillä on iso piha, ja tykkään puutarhanhoidosta. Kevään seuraaminen on ihanaa, pienet tulppaanien ja krookusten alut näkyvät jo. Tosin meillä on metsää ja järvi vieressä, joten tässä vaiheessa kevättä on usein vielä paljon lunta.

Äiti ja isä ovat aina rakastaneet puutarhanhoitoa, ja pienenä se oli minusta ihan hirveää. Että joku voi käyttää aikaansa siihen, että nyppii jotain typeriä rikkaruohoja.

X