Avovesibongaus on ohjaaja-käsikirjoittaja Johanna Vuoksenmaan kesäinen henkireikä: ”Rentoutuakseni tarvitsen järven äänet, tuoksut ja maisemat”
Johanna Vuoksenmaan tunnepitoisimmat uintimuistot ovat lapsuuden kesät Hämeenlinnassa ja nuoruuden kuutamouinnit vastarakastuneena.
Rankka vankilakundi, suloinen ja särmikästyttö, lyhyenläntä perushoitaja ja rapujuhlia järjestävä ruotsalainen herrasmies. Näin kuvailen järviä keväällä julkaistussa kirjassani Vesiystäviä (Otava).
Harrastan avovesibongausta, ja uin kesässä niin monessa erivedessä kuin voin. Instagramissa julkaisemistani kuvista ja teksteistä syntyi kirja, jossa sukelletaan vesiin ympäri Suomea.
Vesi on minulle aistinautinto. Uidessa ovat kaikki aistit käytössä: vesi tuntuu, näkyy, kuuluu ja tuoksuu. Sitä roiskuu usein vähän suuhunkin. Rannalla teen heti havaintoja siitä, mitä ääniä ympärillä kuuluu, miltä vesi tuntuu iholla ja minkälaiset muodot kallioilla on. Tärkeintä on olla läsnä.
Jokaisella vedellä on omanlaisensa kosketus. Se voi olla raju, hellä, sulkeutunut tai luoksensa kutsuva. Kun päästän vapaan assosiaation valloilleen, vesistä alkaa nousta mieleeni tyyppejä, vesiystäviä, joilla on omat luonteenpiirteensä ja tarinansa. Suomen suurin järvi, Saimaa, on ehdottomasti naarasvesi: lempeä, kiltti, hiukan raskasmielinen, isoäiti-iässä, heleä ja laulava.
Kesäisin käsilaukussani kulkee uimapuku. Kun muut menevät elokuvan kuvaustauolla lounaalle, minä pulahdan uimaan.
Tunnepitoisimmat uintimuistoni ovat lapsuuteni kesät Hämeenlinnassa ja nuoruuden kuutamouinnit vastarakastuneena.
Mielenmaisemani on järven lempeä, luotettava syleily. Makeat luonnonvedet ovat ystäviä, mutta meret ovat kuin isoja kehonrakentajia. Niiden kanssa olen varuillani.
Vesi antaa kokemuksen luontoyhteydestä ja omista rajoista. Vesi piirtää ihmisen raamit.
Vesi on toiminut minulle monet kerrat terapeuttina. Olen hukuttanut murheeni järviin ja lampiin. Lempiterapeuttini on Tampereella sijaitseva Pyhäjärvi, joka on pehmeä kuin pullamummo. Se on lohduttanut minua sylillään.
Vesi on aistinautinto, jossa voi väreillä myös erotiikka. Koska vesi koskettaa kaikkialle, uiminen on hyvin sensuelli elämys. Vesi on myös ehdottoman tasa-arvoinen. Se koskettaa jokaista samalla tavalla. Kuka tahansa saa tulla sen tykö.
Vesi on myös loistava paikka rauhoittaa mieli ja saavuttaa meditatiivinen tila. Rentoutuakseni tarvitsen järven äänet, tuoksut ja maisemat.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 7/19.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti