Uskonnollinen yhteisö loi varjon Tarja Smuran uusperheen arkeen: ”Minunkin sopeutumisellani on rajansa”

Jaa kaverilleTilaa Seura
© tommi tuomi/otavamedia
Tarja Smura kohtasi uusperheessään ongelmia, joihin ei ollut varautunut. Riittääkö aina edes rakkaus pitämään perheen koossa erilaisten arvojen ristiaallokossa?

Tarja Smura, 47, ei ehtinyt riisua takkiaan. Jo eteisessä syöksyivät Raphael, 6, Samuel, 10, ja Gabriel, 12, vaatimaan osaansa kotiin palaavasta äidistä. Vuoroaan odotti myös aviopuoliso Markus Haapasalo.

Tarja oli ollut poissa kotoa yhdeksän päivää. Hän nautti jokaisesta hetkestä, vaikka työpäivät Kaunis elämä -ohjelman kuvauksissa Vanajalinnassa venyivät pitkiksi.

”Siellä ei ollut käsiä vaatimassa joka hetki jotain.”

Poissa kotoa Tarja sai etäisyyttä elämäänsä.

”Olin elänyt liiaksi muiden näköistä elämää ja hukannut jotain olennaista itsestäni.”

Tarja kävi läpi raastavan eron, rakastui ja solmi uuden avioliiton. Tapahtuiko kaikki liian nopeasti?

”Joskus käy niin, että kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan.”

Uusperheen arki on osoittautunut vaikeammaksi kuin hän olisi voinut kuvitellakaan.

Kohtalokas sähköposti leskeksi jääneeltä mieheltä

Sosiaalitanttamissi. Vahinkomissi. Niillä sanoilla Tarja kuvaa itseään.

Hänet valittiin Miss Suomeksi vuonna 1993. Miss Universum -kisoissa hän sijoittui kymmenen parhaan joukkoon.

”Missiksi olin ihan väärästä puusta veistetty. Halusin puhua yhteiskunnallisista epäkohdista enkä meikkipussini sisällöstä.”

Tarjan tavoitteena oli tehdä työtä sosiaalialalla, eikä misseys ollut hänen unelmansa. Perhe sen sijaan oli.

”En vähättele tai häpeä missitaustaani. Olen kiitollinen kokemuksista, mutta elämäni sisältö tulee muualta. Minulle vahvin rooli on äitiys.”

Ensimmäisessä avioliitossa virolaisen Raul Gescheimerin kanssa syntyi tytär Angela, 20, ennen poikia Gabrielia ja Raphaelia.

Maaliskuussa 2012 Raphael oli seitsemän kuukauden ikäinen, kun Raul yllättäen ilmoitti hakevansa eroa.

”Rankinta ei ollut parisuhteen päättyminen vaan ydinperheen hajoaminen.”

Pari kuukautta järkytyksen jälkeen Tarja sai tuntemattomalta mieheltä sähköpostin. Markus Haapasalo oli lukenut Tarjan kohtalosta lehdestä ja halusi ilmaista myötätuntoa. Samalla hän kertoi omasta traagisesta kokemuksestaan. Hän oli jäänyt leskeksi ja tuolloin viisivuotiaan Samuel-pojan yksinhuoltajaksi vaimon kuoltua rintasyöpään vajaa vuosi aikaisemmin.

”Sosiaalitantta minussa nosti päätään”, kertoo Tarja.

Hän vastasi Markukselle kysyen, oliko tämä osannut hakea keskusteluapua.

Alkoi kirjeenvaihto, joka pian vaihtui pitkiin puhelinkeskusteluihin.

Raunioille rakennettu uusi suhde: ”Minut oli hylätty enkä tiennyt, eheydynkö”

Tarja sai Markukselta miehisen näkökulman tilanteeseen, johon oli joutunut.

”Kutsuin häntä tukihenkilökseni. Olin henkisesti maassa, ja hän näki minut heikoimmillani.”

Ensimmäisen kerran he tapasivat heinäkuussa Särkänniemen huvipuistossa. Kohtaamisessa olivat mukana Tarjan hyvä ystävä sekä Gabriel ja Samuel. Markus tarjosi porukalle pitsat.

Tapaamiset jatkuivat, ja tunteet syvenivät.

”Suhde alkoi tuskaisista asioista. Näytin pelimerkkini avoimesti. Minut oli hylätty enkä tiennyt, eheydynkö millään tavalla.”

Tarjan ero sai lainvoiman tammikuussa 2013. Raul solmi välittömästi uuden avioliiton. Hän oli jo tätä ennen muuttanut uuden perheensä kanssa parin sadan metrin päähän entisestä kodista, jossa Tarja ja lapset edelleen asuivat.

”Se kaikki teki liian kipeää.”

Keskusteltuaan lasten kanssa Tarja teki päätöksen. Kesällä 2013 hän jätti työnsä rikos- ja riita-asioiden sovitteluohjaajana, pakkasi kotinsa ja muutti lasten kanssa Lohjalta Markuksen luokse Tampereelle.

”Ajattelin saavani uuden alun. Halusin ennen kaikkea pysyvyyttä lapsille ja keskusteluissamme perhearvot tuntuivat olevan tärkeitä Markuksellekin.”

Tarja ja Markus menivät naimisiin lokakuussa 2013.

”Olin aluksi varauksellisesti rakastunut. Pelkäsin, etten enää ehkä ikinä kykene heittäytymään rakkauteen täysin.”

Tarja ei salannut Markukselta tunteitaan. Lapset tulisivat olemaan aina hänelle kaikessa etusijalla.

”Hänelle piti riittää se, mitä rakkausrintamalla kykenisin antamaan.”

Ennen häitä Tarja ja Markus keskustelivat kasvatusperiaatteista ja sopivat, että Tarja kantaisi päävastuun kodista ja lapsista Markuksen tehdessä vuorotyötä kahdella paikkakunnalla.

Markus mainitsi myös taustastaan uskonnollisen yhteisön kasvattina.

”Hän vakuutti, ettei se juuri näkyisi perheen arjessa.”

Tarja hymähtää:

”Sitten se uusperheen arki alkoi.”

Rakkautta ja rajoja

Jo pari vuotta Samuel on kutsunut Tarjaa äidikseen omasta tahdostaan.

”Halusin lunastaa luottamuksen ja paikkani hänen elämässään ensin.”

Alku oli täynnä ongelmia, jotka Tarja tunnisti. Gabriel oli mustasukkainen. Hän joutui jakamaan äidin lähes saman ikäisen Samuelin kanssa. Helppoa ei ollut hyväksyä sitäkään, että isän lähdettyä äiti nukkui toisen miehen vieressä.

”Molemmat pojat halusivat nukkua oman vanhempansa vieressä, ja näin usein tapahtuikin.”

Angelalla oli omat murheensa, mutta onneksi hän löysi opiskelupaikan Tampereelta.

Markuksen poika Samuel oli rakastettu, mutta rajaton.

”Hän saattoi muksia nyrkeillä, sylkäistä tai viskata kivellä. Häntä syötettiin ja puettiin. Äidin menettänyttä poikaa ei hennottu kieltää, mikä oli ymmärrettävää.”

Tarja tarttui toimeen.

”Näin, mitä pieni poika tarvitsi. Annoin hänelle rakkautta ja rajoja. Opetin itsenäisiä taitoja. Olen joskus surrut sitä, että Angela ja Gabriel saivat häntä vähemmän huomiotani, vaikka he kärsivät omista traumoistaan.”

Vain Raphaelilla ei ollut ongelmia.

”Markuksesta tuli hänelle isä, jolle hän tekee isänpäiväkortit.”

Tarjan ja Markuksen tavoite oli yhteinen:

”Halusimme olla ehjä perhe, mutta sellainen emme olleet kuin ajoittain.”

Tukea vähän aviomieheltä, joka oli töissä tai uskonnollisen yhteisönsä parissa

Vähitellen alkoi ilmetä ongelmia, uusia ja tuntemattomia, joihin Tarjan oli vaikea puuttua.

”Markuksen taustan vuoksi meillä on osittain hyvin erilaiset arvot. Hänen lapsuudenkodissaan omaksumansa periaatteet johdattivat häntä enemmän kuin avioliittomme. Ensimmäiset vuodet perhettämme pyrkivät ohjaamaan vahvasti myös hänen läheisensä.”

Tämä oli Tarjalle järkytys.

”Minulla on läheiset välit omaan sukuuni, mutta he eivät ikinä puuttuisi perhe-elämääni.”

Tarja oli muuttanut Tampereelle suurin odotuksin, mutta joutui pettymään.

”Kanssani ei oltu tekemisissä, mutta olettamuksia esitettiin sitäkin enemmän. Minua syytettiin monista asioista, kuten lasten eriarvoisesta kohtelemisesta. Saatoin kuulemma halata Samuelia vähemmän tai kieltää enemmän kuin Gabrielia. Vahdittiin, puenko Gabrielille ja Raphaelille paremmat vaatteet kuin Samuelille.”

Kerran Tarjalle soitettiin moitteet siitä, että hänen oli kuultu käyttävän kirosanaa.

”Minulta kysyttiin suoraan, miksi olemme menneet naimisiin ja pystynkö oikeasti rakastamaan Samuelia.”

Tarja eristäytyi lasten kanssa kotiin. Hän tunsi pohjatonta pettymystä ja yksinäisyyttä.

”Halusin ainoastaan perheen ja elämällemme rauhan ulkopuolisilta.”

Tarja ei saanut toivomaansa tukea Markukselta, joka oli jatkuvasti työssä tai yhteisönsä parissa.

”Muutin elämäni ja revin lapseni juuriltaan, mutta hänelle perheemme ei ollutkaan etusijalla. Turhautuneena olen joskus sanonut, että olisimme päässeet helpommalla, jos Markus olisi ottanut ’omasta pakasta’. Olisi tullut sukua miellyttävä miniä ja Samulle oikeanlainen äiti.”

Tarja Smura kertoo uusperheessä kohtaamistaan ongelmista.

”Olen joutunut pohtimaan asemaani puolisona monta kertaa. Olen kipuillut perheemme tilanteesta ja yhteisen ajan puutteesta Markuksen kanssa.” Tarja tähyää tulevaisuuteen, mutta ei tiedä, mitä se tuo tullessaan. ©TOMMI TUOMI/OTAVAMEDIA

Eniten Tarja pettyi siihen, että tunsi olevansa ongelman kanssa yksin.

”Halusin Markuksen seisovan rinnallani, ei ketään vastaan, mutta yhteisen perheen puolella.”

Lopulta Tarja halusi aikalisän.

Joulukuussa 2014 hän muutti lastensa kanssa läheltä vuokraamaansa asuntoon. Erota hän ei halunnut, vaan tapasi ahkerasti Samuelia ja Markusta. He viettivät aikaa myös perheenä. Parisuhteen solmuja yritettiin avata terapiassa.

”Emme halunneet luovuttaa.”

Heinäkuussa 2017 Tarja päätti palata Markuksen luokse.

”Markuksessa on paljon ominaisuuksia, joita arvostan. Kun olemme kahdestaan, meillä on todella kivaa. On rakkautta ja intohimoa, keskusteluja ja naurua. Läsnä ollessaan hän pitää huolta ja tekee paljon asioita lasten kanssa.”

Uusperheen ongelmista puhuminen arvelutti – vertaistukea kuitenkin kohtalotovereille

Kestääkö liitto? Tarja ei tiedä varmaa vastausta.

”Minunkin sopeutumisellani on rajansa.”

Arvojen erilaisuus on yhä olemassa.

”Se asettaa perheen lapset erilaiseen asemaan, mikä korostuu poikien kasvaessa. Jo nyt esimurrosiän kynnyksellä näkee, että kasvatustapamme ovat erilaiset.”

Tarja on yrittänyt rakentaa siltoja Markuksen läheisiin, erityisesti tämän kolmeen aikuiseen lapseen. Hän kiittää appivanhempiaan, joilta on saanut aina lastenhoitoapua.

Hän ymmärtää Markuksen läheisten ennakkoluuloja, mutta toivoo niiden jäävän menneisyyteen.

”En hae hyväksyntää ja oikeutusta olemassa ololleni. Markus on valinnut minut puolisokseen ja olen Samun äiti.”

Uusperheen ongelmista puhuminen mietitytti etukäteen. Tarja toivoo toimivansa vertaistukena avatessaan aihetta.

”Minun varmaan odotetaan vaikenevan, mutta en ole ollut sellainen ennenkään. Miellyttäjää minusta ei saa tekemälläkään.”

Niin. Tarja on löytämässä väylän takaisin itseensä.

”Olen aina asettanut muiden tarpeet omieni edelle. Yhtäkkiä huomaan olevani hyödyke, kodinhoitaja ja lasten huoltaja. Mutta mitä haluan itse?”

Jotain uutta alkoi itää televisiosarjan kuvauksissa. Ehkä se versoaa uravalmennuksessa, jossa Tarja parhaillaan on. Tulevaisuudessa hän voi kirjoittaa kirjan, ryhtyä tubettajaksi tai toimia televisiossa keskusteluohjelman vetäjänä. Tai tehdä jotain ihan muuta.

”Kysymys kuuluu, onko nyt vihdoin minun aikani?”

Kukallinen pitkä jakku Cubus, roosan sävyinen paita Kappahl, korvakorut Lindex ja sormus Maison Helsinki.

 

X