Onnelliset tangolaulajat Heidi Pakarinen ja Heikki Koskelo: ”Tässä rakastumisessa on ollut rauhaa”

Kyllä rakastunut pariskunta on ilo silmälle.

Nyt pitäisi katsoa kameraan, mutta kerta toisensa jälkeen silmät etsiytyvät katsomaan toista, vierellä seisovaa uutta elämänkumppania. Alkukesä Kallaveden rannalla on viileä, vesi vielä keväisen kylmää. Katseet ovat kuitenkin lämpöä täynnä.

Heidi Pakarinen, 40, ja Heikki Koskelo, 33, ovat saaneet viettää pari päivää mökkeillen Kuopion Karttulassa, Heidin äidin kesäasunnolla. Molemmilla on alkamassa kiivas työrupeama; esimerkiksi Heikillä on pelkästään heinäkuussa parikymmentä keikkaa. Se tietää satoja ja taas satoja kilometrejä ratissa yksin. Keikkakartta ei noudattele sydänten reittejä, on varauduttava rakkauden ruokkimiseen etätyönä.

”Meillä on pian edessä suhteen eka kriisi”, Heikki vitsailee. ”Pitää olla handsfree koko ajan korvilla.”

Vuoden 2013 tangokuningatar ja 2011 tangoprinssi löysivät yhteisen tahtilajin alkuvuonna. Suhteen virallisena alkamishetkenä he pitävät karkauspäivää, mutta jo muutama päivä sitä ennen Heidi sai Heikiltä synttärilahjaksi timantein ympäröidyn sydämen kaulaansa.

Suhde tuli julki maaliskuussa Heikin laitettua Facebookiin Äkäslompolossa otetun hempeän yhteiskuvan. Iloinen uutinen oli yllätys laulajien tuttavapiirille ja faneille.

”Faneilta on tullut paljon viestejä, että he ovat onnellisia meidän puolesta”, Heidi kertoo. ”Tämän onnen näyttäminen on tuntunut luontevalta, miksipä sitä peittelisi.”

Ehkä kaikkein eniten rakkaus yllätti kuitenkin pariskunnan itsensä.

Ei vispilänkauppaa

Heidi ja Heikki tapasivat ensi kertaa vuoden 2011 Tangomarkkinoilla, jolloin he lauloivat kumpikin itsensä finaaliin. Ennen Seinäjoen koitosta finalistit esiintyivät perinteisellä tangoristeilyllä, missä yleisö saa äänestää omia suosikkejaan.

Tuona vuonna risteily-yleisö piti eniten Heidistä ja Heikistä. Merikuninkaalliset saivat kotiin viemisiksi laivayhtiön pehmohylkeet. Heidin esikoistytär Helmi nimesi hylkeen oitis Heikiksi.

”Helmi fanitti Heikkia jo silloin”, Heidi kertoo.

Nykyään ihmis-Heikki ja Heikki-hylje pötköttelevät usein samalla sohvalla.

Vielä viisi vuotta sitten kumpikin eli tahollaan omaa liittoaan, ja Heidi sanoo noteeranneensa Heikin lähinnä vahvana kilpailijana, hyvänä laulajana. Heikki myöntää pistäneensä merkille, että Heidi on näyttävä nainen, mutta mitään työhön liittymätöntä suhdetta heillä ei ole ollut ennen tätä vuotta.

”Ihmisethän varmaan luulee, että meillä on ollut vispilänkauppaa”, Heikki toteaa.

Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Itse asiassa Heidi ajatteli viimeiseen asti, ettei Heikki ole hänen tyyppiään. Hänkin oli kuullut juttuja Heikin maineesta naistenmiehenä.

Vähältä oikeastaan piti, ettei koko suhde jäänyt syntymättä.

Teetä ja iltapalaa

Viime tammikuussa Heikki kävi kuuntelemassa Heidin keikan Joensuussa. Lyhyen juttutuokion aikana Heidi tuntui etäiseltä, varautuneelta.

Syksystä asti he olivat soitelleet ja tapailleet harvakseltaan sen jälkeen, kun Heikki oli ottanut Heidiin yhteyttä. Kummallakin oli takana tuore ero, ja Heikki kaipasi juttuseuraa, tilaisuutta purkaa sydäntään jollekin, joka ymmärtäisi. Hän ei kuitenkaan tiennyt Heidin tilannetta tarkemmin eikä uskaltanut ajatella asiaa sen pitemmälle.

”En ollut sillä lailla liikkeellä, että oiskohan tässä nyt emäntä. Arvostin Heidiä tosi paljon, olen aina arvostanut, ja kun hän oli juuri eronnut, en halunnut mennä siihen mitenkään häsläämään. Mutta oli vaan kova halu jutella kahden kesken.”

Joensuun tapaamisen jälkeen Heikki sanoi ystävälleenkin, että tämä taitaa jäädä tähän. Jokin sai kuitenkin ottamaan yhteyttä vielä kerran. Hän pistäytyi Heidin luona Lahdessa ollessaan Etelä-Suomessa keikkailemassa.

Se oli aivan tavallinen ilta: Heidin tyttäret olivat kotona, juotiin teetä ja syötiin iltapalaa. Jotain siinä silti loksahti kohdalleen.

”Ehkä se oli siinä, kun Heikki oli mun kotona, mun valtakunnassa, ja aivan rauhallinen. Kun muita on paikalla, Heikki on helposti puhelias naurattaja, mutta siellä alla on jotain syvempää. Heikki on hassuttelija, mutta myös järkevä, rehellinen ja avoin. En ollut ajatellut, että minun täytyisi löytää joku, ei ollut mitään sellaista suunnitelmaa. Mutta Heikki läpäisi mun sydänkuoren”, Heidi sanoo.

Rengas ja tasapaino

Heikki Koskelo on tehnyt uraa iskelmälaulajana täysipäiväisesti siitä lähtien, kun hän hävisi tangokuninkaallisen kruunun täpärästi yhdellä pisteellä kesällä 2011. Vuodet ovat olleet hienoja mutta myös raskaita, etenkin yksityiselämässä: avioero, uusi elämänkumppani Lappeenrannassa, toinen ero.

”Mulla on aina ollut paljon virtaa. Mutta jos yksityiselämä ei ole kunnossa, se vie voimia.”

Hän muutti syksyllä Lappeenrannasta takaisin kotikaupunkiinsa Kajaaniin, missä hänen lapsensakin asuvat. Tammikuussa hän osti omakotitalon. Ajatuksena oli keskittyä lapsiin ja laulamiseen.

”Lähdin yksikseni miettimään elämää.”

Samoilla mielin elämää tunnusteli viimekesäisen eronsa jälkeen myös Heidi. Asiat olivat järjestyneet parhain päin ja oli pitkästä aikaa helppo hengittää. Kun hän lopulta antautui tunteilleen, se tuntui vain hyvältä.

”En ajatellut, että tämä tapahtui liian nopeasti eron jälkeen. Siitä olin päässyt nopeasti yli, olin sinut itseni ja elämäni kanssa”, Heidi sanoo.

Kumpikin uskoo, että tämä rakkaus on kohtalon sanelema. Päällisin puolin pariskuntaa yhdistää itäsuomalainen supliikki ja avoimuus, mutta pinnan alla on toisenlaisia virtoja, jotka vahvistavat toisiaan.

”Heidi on ihanan äidillinen ja naisellinen. Jos mä olen rengas, Heidi on tasapaino”, Heikki sanoo.

Vertaus on taatusti asiantunteva, sillä ennen laulajan uraansa Heikki työskenteli automekaanikkona.

Etäisyys on pieni murhe

Haasteita ei Heidi Pakarisen ja Heikki Koskelon parisuhteesta toki puutu. Molemmilla on eri puolille Suomea vievä, epäsäännöllinen ja kuluttava työ, omat lapset ja osoitteet lähes viidensadan kilometrin päässä toisistaan.

”Etäisyys ja siitä johtuva säätäminen on kuitenkin pieni murhe, kun tunteet ovat näin vahvat”, Heikki sanoo.

Oman ilonsa yhteiseloon tuovat lapset. Heikin kaksi poikaa ja tytär ovat alusta asti tulleet hyvin toimeen Heidin tyttärien kanssa. Alakouluikäinen viisikko on hitsautunut yhteen jo siinä määrin, että yhteistä aikaa odotetaan ja etenkin vanhimmat lapset soittelevat toisilleen.

”Varmasti he näkevät, että meillä on hyvä olla. Se luo lapsille hyvän ympäristön”, Heidi sanoo.

”On mahtavaa katsoa, kun ne tekevät vaikka läksyjä porukalla. Ja voi sitä naurunremakkaa”, Heikki naurahtaa.

Kesän keikkojen lomassa Heidi ja Heikki pyrkivät järjestämään koko pesueelle yhteisiä retkiä huvipuistoon tai risteilylle. Ja jostain pitäisi löytää kahdenkeskistäkin aikaa. Joskus on tavattu tien päällä huoltoasemallakin, irrotettu pieni kahvitteluhetki kiireen keskellä.

Kumpikin korostaa, miten tärkeää toisen avoimuus ja rehellisyys on ollut omien kokemusten jälkeen.

”Läsnäolo ja puhuminen, niillä ollaan luotu luottamusta”, Heidi sanoo.

”Onhan sitä ennenkin rakastanut, mutta nyt ehkä tietyt asiat korostuu”, Heikki lisää. ”Tässä rakastumisessa on ollut rauhaa hyvällä tavalla.”

Sitä rauhaa kumpikaan ei halua rikkoa kiirehtimällä asioita liiaksi. Juuri nyt on hyvä näin, vaikka pitemmän päälle esimerkiksi kahden kodin ylläpitäminen on taloudellisestikin epäjärkevää. Rakastuneena tulevaisuutta on mukava suunnitella, mutta tarvetta äkkiliikkeisiin ei ole.

”On semmoinen olo, että kaikki jonninjoutava pois, kaikki turha nipotus. Nyt eletään tätä hetkeä. Arjessa riittää, kun saa nukahtaa sohvalle nenät vastakkain”, Heikki sanoo.