Oopperatähti Karita Mattila: ”Vanheneminen on elämän murrosvaihe”

Kun Karita Mattila, nyt 55, voitti Ison-Britannian Cardiffissa BBC:n Singer of the World -laulukilpailun vuonna 1983, alkoi satumainen menestystarina. Hän valloitti maailman legendaarisimmat oopperatalot yksi toisensa jälkeen.

Somerolla syntynyt perniöläinen laulajalahjakkuus antoi sopraanonsa soida. Hän lumosi yhä uusia yleisöjä. Hehkuva ulkoinen olemus ei ollut siinä ainakaan esteenä.

Kiitokset yltyivät 1990-luvulla suoranaiseksi ylistykseksi. Mattila kutsuttiin tähtirooleihin New Yorkin Metropolitaniin, Milanon La Scalaan ja oopperan muille huippuestradeille. Mattila lauloi klassisen musiikin tunnustetuimpien kapellimestareiden johdolla ja häntä säestivät nimekkäimmät kansainväliset sinfoniaorkesterit.

Menestyksen aallonharja ei ole taittunut vieläkään.

Rakkaudesta Suomeen

Lista on hengästyttävä, mutta nimettäköön silti jotain:

Mattila lauloi – samalla näytteli – sellaisissa päärooleissa kuin Floria Tosca Giacomo Puccinin Toscassa, Emilia Marty Leoš Janáˇcekin Tapaus Makropulosissa, Salome Richard Straussin Salomessa, Manon Lescautin nimirooli Puccinin samannimisessä oopperassa, Pamina W.A. Mozartin Taikahuilussa, Amelia Giuseppe Verdin Naamiohuveissa, Mozartin Don Giovannissa sekä Donna Elvira että Donna Anna, Tatjana Pjotr Tšaikovskin Jevgeni Oneginissa, Sieglinde Richard Wagnerin Valkyyriassa, saman säveltäjän Eva Nürnbergin mestarilaulajissa, Katja Kabanova Janáˇcekin samannimisessä oopperassa, Leonore Ludwig van Beethovenin Fideliossa, Jenufan nimirooli Janáˇcekin samannimisessä teoksessa.

Ja oopperan ilotulitus jatkuu. Seuran haastattelun jälkeen Mattila riensi Helsingistä Prahaan esiintyäkseen Rudolfinumin konserttitalossa Tšekin Filharmonian kanssa. Maaginen Jiˇri Bélohlávek johti, ohjelmassa oli Janáˇcekin Jenufa.

Sitten sama ryhmä – filharmonisine kuoroineen ja solistikuntineen – esiintyi samalla ohjelmistolla Lontoossa.

Vuosien ajan Mattila on pysynyt myös uskollisena Suomen kansallisoopperalle. Raila Kinnusen kirjoittamassa uutuuskirjassa Korkealta ja kovaa (WSOY) laulajatar ilmaisee halunsa esiintyä oopperatalossamme. Syy: hän on saanut laulaa suomalaisille Suomessa.

Ja, hän on tehnyt sen muita vierailujaan halvemmalla.

Surullista Suomessa

Mattilan ohella kapellimestarit Esa-Pekka Salonen ja Jukka-Pekka Saraste sekä säveltäjät Kaija Saariaho ja Magnus Lindberg kuuluvat niihin nykysuomalaisiin, jotka tekivät Suomesta klassisen musiikin suurvallan.

He kaikki ovat ikäpolvea, joka nousi huipulle suomalaisen peruskoulun, tasa-arvoisen musiikkiopistojärjestelmän ja ilmaisen korkeakoulutuksen tuloksena Sibelius-Akatemiasta.

He olivat ”tavallisia” suomalaisia, Mattilakin on kasvanut maatilalla Perniössä.

Entä mikä on tilanne Suomessa tänään?

”Lyhytnäköistä, surullista, huolestuttavaa”, vastaa Mattila kysymykseen, joka koskee musiikkikoulutuksen ja taideaineiden opetuksen leikkauksia.

”Toivottavasti emme joudu katumaan niitä, sillä siemenet kylvetään jo lapsuudessa”, hän jatkaa.

Mattila korostaa, ettei hän ole kovin tarkkaan seurannut synnyinmaansa toimia tai keskustelua, mutta jotakin hän voi sanoa.

”Suomea pidetään klassisen musiikin suurvaltana, kun menestyneiden taiteilijoiden määrä suhteutetaan väkilukuun. Onhan siinä pointtinsa.”

Oireellista tai ei, nuoremman polven laulutaiteilijoista Mattila sanoo, ettei ainakaan hän enää kovin usein kohtaa suomalaiskollegoita noin vain sattumalta.

”Muihin pohjoismaalaisiin törmää useammin.”

Mörköjen taistelu

Lavalle noustessaan hän on ensisijaisesti tarinan välittäjä.

Rooliin, sen tulkintaan ja näyttelemiseen ei sisälly minkään henkilökohtaisen peittelemistä.

”Eri asia on, että taiteen esittämiseen kuuluu aina myös jotain syvempää. Mutta tietoisella tasolla rooli on esitettävä mahdollisimman hyvin ja koskettavasti. Lopputulos syntyy tiukan harjoittelemisen ja analyysin tuloksena.”

Niin sanotuista tarkoin varjelluista salaisuuksista Mattila sanoo:

”On amatöörimäistä väittää, että näyttämörooliin esittäminen olisi jonkin muun peittelemistä. Oopperalaulaja ei ole koskaan oman roolinsa päähenkilö.”

Mattila lisää, etteivät esimerkiksi varhaislapsuuden ongelmat määrittele taiteilijan onnistumista roolin tulkitsijana.

”Puhutaan eri asioista. Tietysti me kaikki taiteilijat voisimme kilpailla siitä, kenellä meistä olikaan vaikein lapsuus. Kaikillahan meistä on omat mörkömme, tuskamme, kasvukipumme, estomme tai traumamme, mutta se kuuluu ihmiselämään.”

Toisaalta taistoista mörköjen kanssa voi olla myös apua.

”Ainakin huomaamattaan jokainen ammentaa myös omista kokemuksistaan. Ovathan mielikuvitus ja kokemus taiteen rakennusaineita.”

Mattilaa naurattaa. Ei tulisi mieleenkään, että hän alkaisi puhua omista demoneistaan. Sitä paitsi hän on suht sujut niiden kanssa.

”Olen aivan muun kuin demoneideni takia julkisuudessa. Tärkeintä on työni, ja se on oopperalaulajuus.”

Vaihdevuosien haasteita

Kirjassaan Mattila puhuu karheaan tyyliin mutta omalla tavallaan viehättävästi myös vanhenemisesta, varttuvan naisen menopaussin eli vaihdevuosien kohtaamisesta sekä lapsettomuuden valinnasta. Mattilan kumppani on hänen aviomiehensä ja managerinsa Tapio Kuneinen, ja liitto on lapseton.

Vanheneminen on muutakin kuin vain auvoisaa iän kertymistä, ja menopaussi vaikuttaa myös ääneen.

”Vanheneminen on elämän murroskohta, jossa tapahtuu valmistautumista seuraavaan jaksoon. En käytä sanaa vaikea, mutta kyllä vaihdevuodet merkitsevät naisen elämässä aivan erityistä muutosta. Se on haastavaa ja tuo muassaan fysiologisesti paljon uutta. Ilmiön kanssa on vain opittava elämään ja sietämään niitä muutoksia.”

Yleisiä kiusoja menopaussissa ovat myös masennus ja ärtyneisyys. Usein niihin liittyy unettomuutta ja päänsärkyä.

”Mutta hei, menopaussikin loppuu aikanaan! Olen toisaalta ymmärtänyt myös miesten suusta, että vaihdevuotensa on heilläkin; mielialojen vaihtelua ja muuta kivaa.”

Oopperalaulajana Mattila itse on huomannut, kuinka uusi biologinen vaihe vaikuttaa lauluääneen. Siksi laulajattaren ohjelmaan on tullut tekniikan rukkaamista.

”Teknikointi on onneksi mahdollista, mutta se tietää kovaa työntekoa. Menopaussin tultua naisääni alkaa ikään kuin istua eri lailla. Minulla äänen avaaminen sujuu kuin ennenkin, mutta keski- ja matalaan rekisteriin on tullut uutta vankkuutta. Sopraanoni korkeat äänet eivät ole kadonneet rekisteristäni mihinkään.”

Uusi vaihe myös tavallaan rikastaa elämää ja ammattitaitoa. Haasteeseen on tartuttava joustavin mielin ja löydettävä uudet ulottuvuudet.

Mattila muistuttaa, että onnekseen hän on bongannut alansa gurun, jonka neuvot ovat nyt tärkeitä. Noin kerran vuodessa tämä antaa ohjeitaan suomalaiselle, joka muilta osin hallitsee tilanteen itse ja tunnollisesti harjoitellen.

”Niinhän sitä sanotaan, että tässä työssä ollaan opiskelijoita loppuun asti. Lopettamisaikeita ei ole niin kauan kuin ääni toimii ja terveys pelaa.”

Kourat rintoihin

Mattila lisää, että ikävuosien tuomista muutoksista pystyy kyllä puhumaan muille ihmisille, toisin kuin kollegoille.

”Laulajien kesken kysymys on tabu-aiheesta. Siitä kuuluisi vaieta.”

Tabuihin luetaan myös seksismi ja vaikkapa se, että sankaritenori työntää suutelukohtauksessa kielensä työparinsa suuhun.

Mattila itse kuvailee kirjassaan, kuinka vanhempi miespuolinen kapellimestari tarttui hänen rintoihinsa ja ajoi häntä takaa flyygelin ympärillä.

”Se oli väärin ja hämmentävää. Onneksi pystyin puhumaan asiasta miehelleni.”