Näyttelijä Outi Mäenpää avautuu ammatin vaietusta puolesta - Kilpailu rooleista on kovaa: ”Muutama ystävyyssuhde on katkennut kateuden takia”

Näyttelijä Outi Mäenpää on iloinen, että läheiset kollegat ovat joskus myöntäneet kadehtivansa hänen roolejaan. Sen jälkeen ystävyys on voinut jatkua puhtaana. Muutama ystävyyssuhde on kuitenkin katkennut kateuden takia.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Outi Mäenpää on tunneihminen ja tarvitsee maadoittuimista mieluiten luonnossa. Hän saa voimaa puista, merestä ja punaisesta väristä.

Näyttelijä Outi Mäenpää on iloinen, että läheiset kollegat ovat joskus myöntäneet kadehtivansa hänen roolejaan. Sen jälkeen ystävyys on voinut jatkua puhtaana. Muutama ystävyyssuhde on kuitenkin katkennut kateuden takia.
Teksti:
Elina Kirssi

Näyttelijä, vuorovaikutuskouluttaja Outi Mäen­pää, 59, nähdään valkokankaalla hahmona, joka muistuttaa tunnekuohuineen pyörremyrskyä. Outi näyttelee pääroolin Vuosisadan häät -elokuvassa Viimana, joka yrittää etsiä itselleen seuralaista ex-miehensä häihin.

Outista tuntui virkistävältä näytellä hahmoa, joka ei pidätellyt tunteitaan lainkaan. Käytös aiheutti tuhoa ympärillä eikä Outi usko, että hahmo voisi olla parisuhteessa.

Outi tunnistaa roolista jotain itsestäänkin.

”Olen itse ollut impulsiivinen nuorena. Toivon, että se on iän myötä kääntynyt spontaaniudeksi. Olen selkeästi tunneihminen ja vaistoan hyvin selkeästi muiden ihmisten tunteet.”

Outin mielestä tunneherkkyys on näyttelijälle voimavara, sillä ammatissa pyritään kasvattamaan tunneimpulssia vastanäyttelijän kanssa. Tunnetilat tuntuvat kehossa: työssä se on etu, mutta yksityiselämässä Outi tarvitsee palautumista ja maadoittumista mieluiten levollisessa yhteydessä luonnon kanssa.

Tunnevalmentajan työ ja kaksi eroon päättynyttä avioliittoa ovat opettaneet omien tunteiden ilmaisusta. Outi on myöhemmin löytänyt suhteistaan hetkiä, joissa kokee, että hänen olisi pitänyt maadoittaa itsensä toisen ollessa voimakkaassa tunnetilassa.

”Erojen ja elämän kriisihetkien jälkeen minulla on ollut kova tarve kääntää peili itseeni ja valaista se, mitä en hyväksy itsessäni ja minkä haluaisin piilottaa. Olen katsonut niitä varjoja.”

”En ole tunnistanut ylpeyttä esteeksi”

1960-luvulla kasvaneena Outi oppi, että ei saa kehua itseään, jottei ylpisty. Nyt hän ajattelee, että pitää voida olla ylpeä ja sanoa se ääneen. Hän on itse ylpeä ja onnellinen kahdesta aikuisesta pojastaan.

”Olen ylpeä myös siitä, että selvisin yksinhuoltajakaudesta, tosin äiti ja veljeni auttoivat minua. Poikien isä asui siihen aikaan ulkomailla mutta tapasi poikia säännöllisesti. En olisi voinut tehdä töitäni ilman äidin apua. Hän oli mukana elokuvakuvauksissani Saksassa ja Espanjassa hoitamassa poikia.”

Pojat menivät puolipäivähoitoon vasta 4-vuotiaina, ja kun Outi tuli töistä kotiin, näyttelijän rooli vaihtui äidiksi.

Ylpeys ei ole koskaan estänyt Outia tekemästä asioita. Hän ei ole koskaan tehnyt urasuunnitelmia tai suunnitellut yksityiselämäänsä vaan tunnustautuu heittäytyjäksi. Outi on mennyt aina eteenpäin, vaikka olisi tuntenut pelkoa.

Hän oli perustamassa nuorena improvisaatioteatteri Stella Polarista ja oppi jo tuolloin, että virhe ei ole halvaannuttava asia.

”Virheistä ei pidä rankaista itseään vaan katsoa, mitä niistä saa irti, ja jatkaa eteenpäin. En ole tunnistanut ylpeyttä esteeksi. Nykyään pyrin olemaan näkyvä läheisilleni. Vaikka koen, että tunteet tai ajatukset olisivat ala-arvoisia tai häpeällisiä, sanon ne heille ääneen.”

Outi yhdistää ylpeyteen myös häpeän tunteita. Nuorena hän tunsi mustasukkaisuutta Teatterikorkeakoulun aikaisessa seurustelusuhteessaan, mutta häpeä ja ylpeys estivät sanomasta tunteista.

”Muutama ystävyyssuhde on katkennut kateuden takia”

Outi Mäenpää ei ole tuntenut uransa aikana kateutta, vaikka pääroolit jäivät lähes 15 vuodeksi. Työtahti oli kiivas Musta jää -elokuvaan ja siitä saatuun parhaan naisnäyttelijän Jussiin asti. Sitten hiljeni.

Outi arvelee säästyneensä kateuden tunteilta, koska koulutusura tunnevalmentajana on työllistänyt häntä koko ajan. Hän on kehittänyt oman koulutuskonseptin ja on vetänyt koulutuksia rakentavasta vuorovaikutuksesta, statusviestinnästä ja tunneviestinnästä yli 25 vuotta. Lisäksi hän kirjoittaa, tällä hetkellä tv-sarjan käsikirjoitusta Sari Havaksen kanssa.

”Jotkut läheiset kollegat ovat sanoneet olleensa kateellisia joistakin rooleistani. On ollut tosi hienoa, kun he ovat sanoneet sen. Se on tarkoittanut, että ystävyys voi jatkua puhtaana. Muutama ystävyyssuhde on katkennut kateuden takia. Se on hyvin surullista.”

Outi soitti itse eräälle samanikäiselle naiskollegalle ennen koekuvauksia ja kysyi, jatkuuko heidän ystävyyteensä, vaikka Outikin hakee samaa roolia. Outi halusi takuun ystävyyden jatkumisesta.

Lopulta hän sai roolin.

”Ystäväni itki ja sanoi, että on hyvin kateellinen minulle, mutta ystävyys jatkui silti. Se meni juuri niin kuin pitääkin. Jos olisi ollut riski ystävyyden päättymisestä, en olisi mennyt koekuvauksiin. Arvostan ystävyyttä enemmän kuin työtä.”

Outi itse on tuntenut kateutta yksityiselämässään ensimmäisen avioeronsa jälkeen.

”Oli pettymys, ettei minulla olekaan ydinperhettä. Muistan, että haahuillessani yksin kaupassa näin perheitä, joissa on äiti, isä ja lapset. Silloin tunsin kateutta.”

Lue myös: Näyttelijä Outi Mäenpää: ”Äitiys ohittaa kaiken muun elämässä”

Vihan tunne on ollut jopa kielletty

Outi on kasvatettu kiltin tytön rooliin ja hän kokee, ettei häntä tai muita sukupolvensa naisia ole opetettu ilmaisemaan vihaa. Tunne on ollut jopa kielletty. Vihaa Outi pitää suojaavana tunteena, jonka alla on yleensä pelkoa ja surua.

”Viha nousee, jos rajojeni yli kävellään. Opetan väkivallatonta viestintää ja sitä, että ihminen oppisi sanoittamaan vihansa tai sen takana olevan tarpeen eikä antaisi tunteen viedä. Moni pakenee vihaa ja keho sairastuu. Vihaa pitää pystyä katsomaan silmiin.”

Nuorena hän joutui pidättämään tunteitaan. Kun vihan tunteita nieli tarpeeksi pitkään, tuli räjähdys, eikä kukaan ympärillä ymmärtänyt, miksi Outi reagoi niin voimallisesti. Yleensä näin kävi tilanteissa, joissa hänen piti venyttää omia rajojaan tai tehdä jotain, mistä olisi halunnut kieltäytyä.

Nykyään Outi on joutunut opettelemaan aikalisän ottamista riitatilanteissa. Outi on oppinut, että vaikka hän haluaisi selvittää riidat heti, välillä toinen tarvitsee enemmän aikaa.

”Se on hyvin vaikeaa minulle, koska kehoni on hyvin reaktiivinen edelleen. Nykyään en jätä enää mitään maton alle. Pienet asiat eivät kasva isoiksi, kun sanoitan ne. En pidä rikkovista riidoista enkä edes muista, milloin olisin huutanut.”

Lapsuudessa opittu naiseuden malli ei sisältänyt ajatusta levosta tai omasta ajasta

Outin vanhempien sukupolvi oli lähtökohtaisesti ahkera ja kotitöihin osallistuminen oli luonnollista. Tuolloin tv:stä tuli vain yksi lastenohjelma, joten lapset olivat ulkona kaikki päivät. Outi on kasvattanut omat poikansakin aktiivisiksi. Molemmat pojat ovat ottaneet mallia äidin tavasta tehdä töitä. Esikoisella Jussilla on oma teatteri, Leipäteatteri, jossa hän myös käsikirjoittaa ja ohjaa.

Vaikka Outi ei pidä laiskasta työnteosta, hän näkee laiskuuden hyvänä asiana, jos sillä tarkoitetaan hetkessä olemista.

”Laiskuus on hyve. En ole laiska, olen enemmänkin suorittaja, mutta en puuhaile jatkuvasti. Yritän saada arvoa tyhjille hetkille, levolle ja vain olemiselle. Olen itseni äärellä levollisesti ja pysäytän hulluuden, kiihkeyden ja aikataulutuksen.”

Laiskottelua eli palautumista ja lepoa Outi saa hevosten kanssa ja metsässä olemalla. Kumppaninsa Juha Ruusuvuoren kanssa hän käy meren äärellä pikkusaarissa koirien kanssa tai purjeveneilemässä.

”Se on levollista laiskana oloa. Pystyn olemaan laiskana, jos kumppani on sellainen, joka tekee oman tonttinsa. Enää en lähde ansaitsemaan rakkautta ja suorittamaan siinä, mutta autan, jos toinen pyytää apua.”

Outi kasvoi matriarkaalisessa yhteisössä. Lapsuudet kesät vietettiin mummin huvilalla Mäntyharjulla. Sinne kokoontuivat kaikki neljä tytärtä ja 14 lastenlasta, isät kävivät vain piipahtamassa. Outi oppi jo varhain kääntymään aina naisten puoleen, sillä naiset hoivasivat lapset, miehet ja tekivät samalla uraa.

Myöhemmin tekevän naiseuden malli on näkynyt parisuhteissa.

”Malli ei sisältänyt ajatusta levosta tai omasta ajasta. Se on ollut avioeron oppi viimeisimmästä uusperhesuurperheliitostani. Jos nyt lähtisin siihen mukaan, toimisin täysin toisin. Oma osa-alueeni oli silkkaa hulluutta, mutta hinta oli kova, sen opin.”

Outi on ylpeä siitä, että selvisi yksinhuoltajakaudesta mutta toivoo, että olisi voinut antaa pojilleen täydellisen lapsuuden olemalla joka hetki täysin läsnä. “Ymmärtän, ettei se ole mahdollista. Kukaan ei voi saada täydellistä lapsuutta.” © Tommi Tuomi

Outi Mäenpää on ylpeä siitä, että selvisi yksinhuoltajakaudesta mutta toivoo, että olisi voinut antaa pojilleen täydellisen lapsuuden olemalla joka hetki täysin läsnä. “Ymmärtän, ettei se ole mahdollista. Kukaan ei voi saada täydellistä lapsuutta.” © Tommi Tuomi

Ahneus – Outi ei haali materiaa

Outilla ei ole koskaan ollut tarvetta haalia materiaa. Jo lapsena hän vietti kaiken ajan tallilla lannan ja lian äärellä. Materian sijaan Outi arvostaa esimerkiksi sitä, että koti on taloyhtiössä, jossa on hyvä henki, ja hänen kaksi hevostaan ovat tallissa lähellä metsää.

Ahneus liittyy Outista vahvasti ympäristöasioihin. Hän pitää eläinten tehotuotantoa ahneutena eikä siksi syö lihaa, kananmunistakin vain luomukananmunia.

”Ajattelen, että olen ahne, kun ajan autolla, syön maapallon antimia ja ostan fossiilista polttoainetta enkä aio ikinä maksaa sitä takaisin. Koen olevani ahne, jos lennän ulkomaille. Lajina me olemme ahneita.”

Ylensyönti – Syy kurjaan oloon paljastui aikuisiällä

Outi Mäenpää ei ole intohimoinen ruoanlaittaja eikä ruoka ole aina kulinaristinen nautinto, mutta sillä hän lisää kehoonsa terveyttä. Outi on käynyt aikoinaan elävän ravinnon kurssin eikä tarjonnut lapsilleenkaan koskaan limsaa, sipsejä tai aromivahventeita. Hän syö paljon vihersmoothieita, siemeniä ja marjoja.

”Kun olen väsynyt ja kuormittunut, tekee mieli mennä ostamaan sokeria tai valkoista jauhoa. Olin aikuisuudessa pitkällä, kun tajusin, että syön kurjaan oloon.”

Outi tunnistaa saaneensa suruun syömisen mallin kotoa. Toisaalta ruoanlaitto oli myös rakkaudenosoitus. Nykyään Outi sallii itselleen välillä myös suklaan. Silloin hän ottaa herkutteluhetkestä kaiken irti ja käpertyy viltin alle naistenlehden ja suklaan kanssa.

Katsellessaan taannoin Sari Havaksen kanssa vanhoja valokuvia hän havahtui kehokuvan ongelmiin.

”Meidän molempien mielestä kummatkin näytimme tosi kauniilta ja sutjakoilta, mutta kumpikin oli silloin pitänyt itseään pyöreinä. Se on ihan absurdia. Omille tytärpuolille yritän mallintaa kehon hyväksyntää.”

”Pidän seksuaalista himoa parantavana energiana”

Outi Mäenpää tuntee himoa työtä, läheisiä ja luontoa, erityisesti vedessä olemista kohtaan. Hänellä on kaipuu olla rakkaidensa lähellä ja hän iloitsee saadessaan elää ja hengittää.

”Pidän seksuaalista himoa ensisijaisesti voimakkaana, parantavana energiana. Olemme seksuaalisia olentoja ja se on tärkeä energianmuoto. Se tekee hyvää, kunhan sitä ei käytetä väärin esimerkiksi tunneilmaisun muotona ja eräänlaisena ihmissuhdepelinä, jossa esimerkiksi kielletään läheisyys toiselta.”

Outi uskoo, että väkivallattoman viestinnän avulla näiltä ongelmilta vältytään ja seksuaalisuus säilyy kauniina elämää ylläpitävänä asiana.

”Jos himoon liitetään hedonismi, niin pidän sitä syntinä. Se on haaste meille ihmiskuntanakin, sillä se on mielestäni syy ympäristöä tuhoavaan toimintaan.”

Outi Mäenpään vartalomaaluksen teki maskeeraaja-meikkaaja Riina Laine.

X