Päivi Lipponen kertoo Kotiliedessä, millaista on uuden aloittaminen viisikymppisenä: ”Paavo sanoi, että käytä oppimaasi nyt johonkin muuhun”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Päivi Lipponen istuu puiston penkillä.
© JORMA MARSTIO / OTAVAMEDIA
Vuosia politiikan parissa toimittuaan entinen kansanedustaja otti vastaan uuden haasteen ja kirjoitti romaanin ihmisistä sodan keskellä.

Päivi Lipponen, 51, toimi kansanedustajana kahdeksan vuotta. Kun taival päättyi, oli aika aloittaa jotain uutta.

Päivi päätyi kirjoittamaan elämänsä ensimmäisen romaanin. Tarina kertoo suomalaisnaisesta, saksalaismiehestä ja sodasta – valmistumiseen teoksella meni vuosia. Nyt Päivi kertoo Kotiliesi-lehdessä, kuinka tärkeää on koittaa muutakin kuin tuttua ja turvallista.

Politiikkaa ja maahanmuuttajien opettamista

Päivi valittiin eduskuntaan vuonna 2007. Kansanedustajan ammatin ohella hän on tehnyt töitä myös opettajana, ja nykyisin Lipponen opettaa historiaa ja yhteiskuntaoppia Eiran aikuislukiossa. Oppilaisryhmiin kuuluu myös maahanmuuttajia.

”Ihmette­len, miksi maahanmuuttajista puhu­taan usein vain ongelmana”, Lipponen toteaa.

”Oppilaani ovat kiinnostuneet suo­malaisesta yhteiskunnasta ja lainsää­dännöstä. He haluavat tietää, miten täällä kuuluu toimia oikein. Minä näen työssäni, miten he kotoutuvat: oppivat kielen, kouluttautuvat ammattiin ja menevät töihin.”

Filosofian tohtori nauttii työstään, ja kesällä vapaa-ajankodissaan Päivi suunnittelee tulevan lukuvuoden luennot.

”Työ nuorten aikuisten parissa on in­nostavaa, äärimmäisen luovaa ja pal­kitsevaa. Itsekin opin aina paljon kes­kusteluistamme. Ikä on tuonut lisää osaamista opetustyöhöni.”

Haaveista totta sotaromaanin kautta

Kansanedustajan ura kuitenkin päättyi vuonna 2015, ja viisikymppisen naisen oli löydettävä uusi inspiraation lähde. Aviomiehellä, entisellä SDP:n puheenjohtajalla Paavo Lipposella, oli yksi ohje.

Hän kehotti vaimoaan käyttämään kaikkea oppimaansa johonkin muuhun, kuin toisen väitöskirjan tekoon tai lääkäriksi lukemiseen.

”Minusta on kiva tehdä asioita, joi­ta osaan. Alkaa helposti tehdä tuttuja asioita, vaikka haaveilee ryhtyvänsä johonkin, joka on oman osaamisen ul­kopuolella. Aprikoin, olisiko minulla rohkeutta tarttua unelmaani”, Päivi pohtii.

Lopulta Lipponen päätti kirjoittaa kirjan. Tehtävä ei sinänsä ollut uusi, sillä tietokirjoja Päivin ansioluettelosta löytyy jo useita. Haaste olikin siinä, miten kirjoittaa lukijansa tavoittava romaani.

”Ajat­telin, että voin hyvin laittaa elä­mästäni yhden vuoden siihen, että yritän kirjoittaa romaanin sodasta. Puolentoista vuoden päästä huoma­sin, että olen niin pitkällä, että en voisi enää antaa periksi. Aloin ajatella, et­tä kirjaprojektini vie sen verran aikaa kuin vie”, Lipponen kertoo.

”Nyt voin ajatella vapaasti, mikä todella kiinnostaa”

Ihmisyyden vuoksi -romaaniaan Päivi kuvailee väkivaltaiseksi kertomukseksi, joka keskittyy sankaruuden sijaan ihmisiin sodassa. Tarinan ytimessä on vuonna 1918 syntynyt Aila, joka palaa Siperiaan iäkkäänä vanhuksena.

Kun kirjanteko tuli päätökseen, Päivin olo oli haikea. Ei ollut helppoa päästää irti tarinasta ja hahmoista, joiden kanssa kirjailija oli tehnyt pitkän taipaleen.

Tulevaisuudessa Päivi toivoo saavansa lisää samankaltaisia mahdollisuuksia. Kolmesta lapsesta kotona asuu enää yksi, joten vastuun väheneminen antaa tilaa uusille haasteille.

”Minulla on elämänkokemus­ta, terveyttä ja voimia. Voin ajatella va­paasti vaihtoehtoja, sitä mikä todella kiinnostaa ja mitä haluan tehdä. Suu­rin ongelma on, että onko unelmia ja haaveita, mitä lähteä toteuttamaan.”

X