Päivi Lipposen esikoisromaani pureutuu sodan kauhuihin: ”Välillä minun oli pakko lähteä juoksemaan, jotta sain purettua näitä ahdistavia asioita”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Päivi Lipponen
Päivi Lipponen kokee, että fiktiivisen romaanin kirjoittaminen on paljon rankempaa kuin tietokirjan kirjoittaminen. ”Laitan tässä sieluni ja luovuuteni arvostelulle alttiiksi.” © JONNE RÄSÄNEN / OTAVAMEDIA
Päivi Lipposen esikoisromaani Ihmisyyden vuoksi aukoo rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Olet kirjoittanut useita tietokirjoja. Miksi halusit kirjoittaa fiktiivisen romaanin?

Ajatus romaanista lähti siitä, kun ihmiset kertoivat minulle sodasta. Tein Itä-Euroopan junamatkan, jotta tutustuin romaanin kohteisiin, ja esimerkiksi Minskissä tapasin miehen, jonka äidin sotilaat olivat jättäneet henkiin tämän sinisten silmien tähden.

Liikutut selvästi, kun kerrot tästä – miksi?

En olisi arvannut miehen olevan juutalaista sukua. Hän kertoi äitinsä tarinan ja katsoi minua silmiin kirkkaan säteilevillä, taivaansinisillä silmillä, jotka hän oli perinyt äidiltään. Ne silmät olivat pelastaneet hän äitinsä hengen gheton tyhjennyksessä, kun koko muu perhe tapettiin, mutta hänet jätettiin henkiin.

Kun näin edessäni nuo silmät, minulle tuli tarve kirjoittaa holokaustista.

Varsovassa tapasin myös holokaustista selvinneen miehen. Hän kertoi, että pahinta oli, kun Auschwitzin keskitysleirillä natsit eivät pitäneet häntä enää ihmisenä vaan hyönteisenä. Välillä kirjoittaessani minun oli pakko lähteä juoksemaan, jotta sain purettua näitä ahdistavia asioita.

Miltä tuntui kirjoittaa kaunokirjallinen romaani?

Kirjoitusprosessi yllätti vaikeudellaan. Tietokirjassa tietää, kuinka kauan työ kestää. Luovassa kirjoittamisessa en aloittaessani tiennyt, että tulen keskustelemaan henkilöhahmojeni kanssa kolme vuotta. Eikä ollut takuuta, että teos valmistuisi.

Onko romaanihenkilöillä siis esikuvia todellisuudessa?

Pitää ymmärtää, että vaikka romaanihenkilöitten takana on oikeita ihmisiä, he ovat fiktiota. Minä kirjoitan tässä faktafiktiota. Se tarkoittaa, että vaikka henkilöt ovat keksittyjä ja yhdisteltyjä silminnäkijöistä ja ajan kokijoista, heidän repliikkinsä ovat hyvin pitkälle totta ja poimittu historiallisista lähteistä.

Olen kylläkin muokannut repliikkejä ja siirtänyt niitä maasta ja vuodesta toiseen, mutta sanat ovat hyvin alkuperäisiä ja historialliset tapahtumat totta.

Olet filosofian tohtori, miten se auttoi sinua historiallisen romaanin teossa?

Minulla on tutkijatausta, joten osaan hakea lähteitä. Lisäksi olen harrastanut ja opettanut vuosikymmenet historiaa. Sekin auttaa, että olen nyt 50-vuotias ja ehtinyt käydä monissa museoissa.

Kirjoittaessani vierailin romaanin tapahtumapaikoilla, kuten Liettuan KGB-museossa. Halusin kokea, miltä henkilöistäni tuntui laskeutua kylmiä ja kosteita portaita alaspäin kohti hetkeä, jolloin kommunistit veivät heidän oikeutensa.

Romaanissa liikutaan isällissodan, toisen maailmansodan ja nykyajan välissä. Miksi?

Halusin kirjoittaa sukupolvitarinan, jossa sama perhe kokee vuosikymmenien aikana isoja käänteitä. Tarinassa sisällissodan aikaan kommunistien puolella taistelevalla Timolla on kaksi lasta, Aila ja Vlad. Lasten tarinan kautta peilautuu, miten länsimaiset hyveet häviävät totalitarismin tieltä toisessa maailmansodassa.

Nykyajassa taas Aila yrittää selvittä, mitä Berliinissä todella tapahtui 1940-luvulla.

Päivi Lipponen

Päivi Lipponen kertoi toimittaja Hertta-Mari Kaukoselle, millaista oli kirjoittaa historiallinen romaani sodan kauheuksista. © JONNE RÄSÄNEN / OTAVAMEDIA

Onko olemassa suomalainen perhe, joka on kokenut sekä Neuvostoliiton että natsi-Saksan hirmuteot?

Ei varmaan, sillä tämä on minun keksimäni tarina. Mutta kesällä tuli esille suomalaisen SS-sotilaan kirje suomalaisesta arkistosta. Sotilas oli kirjoittanut, että haluttaisi jo päästä rintamalle, koska juutalaisten ampuminen ei ole niin motivoivaa.

Nyt tutkitaan, käytettiinkö suomalaisia SS-sotilaita kansanmurhissa muiden SS-sotilaiden tavoin.

On pysäyttävää, että yksi henkilöhahmoistasi on Hitler, jonka nahkoihin olet myös eläytynyt.

Olen yrittänyt kuvata välimatkaa sodanjohdon ja rivisotilaan välillä. Adjutantin mukaan Hitler meni vain kerran tapaamaan haavoittuneita sotilaita. Se oli niin traumatisoiva kokemus, että hän ei suostunut menemään uudestaan.

Millainen kotikriitikko miehesi Paavo on?

Paavo sanoi, että välillä tuli tippa linssiin, kun hän luki näistä ihmiskohtaloista sodan keskellä.

Juttu on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 8/18.

X