Panu Rajalan Marja-puoliso on kuollut – Näin kirjailija muisteli Viva-lehdessä ensivierailuaan Marjan luona: ”Muistan päivän ikuisesti – loppukesän autereinen iltapäivä, elämän seisahtunut hetki”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Marja Norha ja Panu Rajala
”En ole Panusta mustasukkainen. Saan häneltä valtavasti ihailua, huomiota ja rakkautta osakseni”, Marja Norha kertoi Viva-lehdessä kesällä 2015. Pari vihittiin heinäkuussa 2007. © Pekka Holmström / Otavamedia
Panu Rajalan vaimo Marja Norha menehtyi maaliskuun 27. päivänä 2021. Kesällä 2015 Panu Rajala ja Marja Norha kertoivat rakkaustarinansa Viva-lehdessä.

Kirjailija Panu Rajalan olo on hämmentynyt. Hän täyttää elokuussa 70 vuotta, mutta ei ole siihen vielä valmis.

”Tämä paalu tulee liian aikaisin. Perinteisesti iän alkaminen seitsikolla vaatii jo elämän kypsyyttä.”

Hän katsoo kesäkuussa ilmestyneen Vivan kantta. Siinä samanikäinen Marion sanoo, että nuoruudesta pitää oppia luopumaan.

”Päinvastoin kuin hän, minä haluan pitää siitä kiinni”, mies huudahtaa.

Panu sanoo elävänsä luovimpia vuosiaan. Paras työvire alkoi hänen täytettyään 60 vuotta.

”Silloin myös lähdimme Marjan kanssa yhteiselle taipaleelle.”

Panun ensimmäinen vaimo, malli ja juristi Elina Ylivakeri kuoli rintasyöpään vuonna 1988. Yhdeksän vuotta myöhemmin Panu solmi avioliiton laulaja Katri Helenan kanssa.

Parinkymmenen minuutin soutumatkan päässä Panun ja Katrin talosta Hämeenkyrössä on Marjan ja hänen veljensä yhteinen kesämökki.

Panu myöntää silloin tällöin silmäilleensä Marjaa jo ennen kuin tähän kunnolla tutustui.

”Tapasimme kesäisin paikallisissa kulttuuririennoissa.”

Enää Panun silmät eivät harhaile. Panulla ja Marjalla on syynsä uskoa, että tämä liitto kestää.

Marja Norha ja Panu Rajala

”Panu on vannottanut minua, että jos hän ­jonain päivänä ei itse pysty, luen hänelle”, Marja Norha sanoo.  © Pekka Holmström / Otavamedia

Ikimuistoista

”Marjan kesänviettoon kuului iloinen seuranpito. Laulettiin, soitettiin kitaraa ja juotiin viiniä. Marja kutsui kerran Katrin ja minut käymään, mutta Katri ei innostunut,” Panu kertoo.

Eräänä sunnuntaina 2000-luvun alussa Panu Rajala oli yksin kotona ja päätti soutaa Marjan luo.

”Muistan sen päivän ikuisesti. Oli loppukesän autereinen iltapäivä, elämän seisahtunut hetki. Saapuessani näin Marjan istumassa puutarhakeinussa keskittyneenä päiväkirjamerkintöihinsä. Katselin häntä välimatkan päästä vähän aikaa.”

Panu viipyi pitkälle iltaan.

”Olin yllättynyt, että hänen tasoisensa nainen oli vapaa. Siitä päivästä lähti uudenlainen kiinnostus häntä kohtaan, mutta en voinut harkita kiinnittymistä vielä pariin vuoteen”, Panu muistelee.

Marja Norha kertoo yllättyneensä Panun vierailusta, sillä oli esittänyt kutsun jo puolitoista vuotta aiemmin.

”Ensimmäisen vierailun jälkeen tiesin, että tulemme tapaamaan uudelleenkin.

Viihdyimme tavattoman hyvin keskenämme. En silti tiennyt, mihin tuttavuus johtaa. Alussa pysyimme luontavasti erillään, koska asuimme talvet eri paikkakunnilla.”

Marja oli ollut kaksi kertaa naimisissa. Panun vierailun aikaan hänen toisesta erostaan oli kulunut yhdeksän vuotta.

”Olin asettunut itsenäiseen elämään enkä todellakaan ollut haku päällä”, kertaa Marja.

Intohimoja

Panu Rajalalla on loistava työvire.

Panu Rajalan kirjoittama elämäkerta F.E. Sillanpäästä ja seuran 40-vuotishistoriikki ilmestyivät juhannuksen jälkeen.

Elokuussa häneltä ilmestyy kaksi kirjaa: Intoilija – Fotografin muistikuvat Into Konrad Inhan elämästä ja päiväkirjoihin perustuva Nuoruuden neljäs näytös.

Työvire löytyi kuusikymppisenä, kun hän jäi professorin virasta ensin virkavapaalle ja sitten eläkkeelle.

”Sain keskittyä siihen, mitä todella halusin tehdä. Elämä lähti kulkemaan. Löysin kirjoittamiseen rytmin, kun se siihen asti oli vähän kipuilua, yrittämistä ja äherrystä.”

Panu kirjoittaa viitenä arkipäivänä, ja lauantai on pihan ja talon huoltopäivä. Sunnuntai on vapaapäivä.

”Minulla on monia haaveita siitä, mitä haluan vielä tehdä. Olen ehkä pitänyt liikaakin vauhtia. Nyt on tullut tunne, että minun pitää tehdä vielä jonkinlainen jysähdys”, Panu kaavailee.

Marja on Panun kirjojen ensimmäinen lukija.

”Pidän kirkkaana mielessä sen, kumpi meistä kirjoittaa. Neuvomaan en rupea, eli hyvin harvoin puutun sisältöön”, Marja kertoo.

Marja on myös Panun kirjavinkkari.

”Makumme on erilainen, mutta luulen tietäväni, mistä Panu tykkää. Panu on vannottanut, että jos hän jonain päivänä ei itse pysty, luen hänelle.”

Marja sanoo työn olevan Panun suurin intohimo.

”Minä olen ehkä hyvä kakkonen. Mikään ei mene hänellä kirjoittamisen edelle. Hän kuihtuisi ja kuolisi ilman sitä. En ole mustasukkainen ajasta, jonka Panu käyttää työhönsä.”

Panu ja Marja ovat kulttuurin suurkuluttajia: käyvät elokuvissa, teatterissa ja taidenäyttelyissä. He myös matkustelevat ja opiskelevat yhdessä ranskaa.

Marjan ykkösharrastus on lintujen tarkkailu.

”Osallistuin toukokuussa seitsemättä kertaa tapahtumaan, jossa lintutornista pyritään havaitsemaan mahdollisimman monta lajia aamuviiden ja iltapäiväyhden välillä.”

Marja harrastaa liikuntaa monessa muodossa. Panun kanssa hän käy talvikaudella tanssimassa kerran kuussa K50-diskossa.

Panu Rajala ja Marja Norha

© Pekka Holmström / Otavamedia

Villejä ajatuksia

Pari meni 10 vuotta sitten kihloihin yltiöromanttisesti Pariisissa Sacre Coeurin eli rakastavaisten kirkon portailla. Naimisiin he menivät 7.7.2007.

”Tämä liitto vaikuttaa erittäin pysyvältä. En ole ollut harharetkillä lainkaan. Ennen eri tilaisuuksien puolivälissä ruvettiin jo kihisten suunnittelemaan jatkoja, ja tuli sellainen iskemisfiilis. Enää silmäni eivät harhaile enkä yhtään mieti, kuka olisi potentiaalinen kumppani. Muutos on tapahtunut Marjan ja iän, mutta myös yleisen tapakulttuurin kehityksen myötä”, Panu pohtii.

”Panua on sanottu naistenmieheksi. Minusta on pelkästään myönteistä, että hän huomioi eri-ikäiset naiset. Hänen mielestään naiset ovat kertakaikkiaan mielenkiintoisempia kuin miehet. Olen aivan samaa mieltä”, Marja puhuu.

”En ole Panusta mustasukkainen. Saan häneltä valtavasti ihailua, huomiota ja rakkautta osakseni. Hän kiittää minua vuolaasti ja hellii kaikin tavoin joka päivä. Panulla on edelleen nuorukaisen mieli”, Marja kuvaa.

”Kun suhde on varmalla pohjalla, tietyt rohkeudetkin sallitaan. Herkästi innostuva Marja ymmärtää minun villitkin ajatukseni ja mielitekoni. Hän on sanonut, etteivät eroottiset impulssit ja assosiaatiot ole ainakaan vähentymään päin”, paljastaa Panu.

Leijailua

Panun mukaan vasta kuusikymppisenä asiat loksahtivat kohdalleen.

”Elämä maistui parhaalta pitkään aikaan.”

Panun mielestä parasta elämässä on rakkauden lisäksi se, että hän on todistanut itselleen pystyvänsä johonkin.

”Nuoruuden pelko, epävarmuus ja näyttämisen kiihko ovat häipyneet. Voin ottaa paljon lungimmin”, Panu kiteyttää.

Panun isoisä kuoli 72-vuotiaana.

”Pienenä ajattelin, että se on miehen iän mitta. Toisaalta isäni eli 97-vuotiaaksi. Täytyy pinniä sitä kohti.”

Se ei ole mahdotonta, sillä lääkärin mukaan hän on loistokunnossa ikäisekseen.

”Kävelin puoli metriä maan pinnan yläpuolella pitkän aikaa.”
Eläkkeelle jäädessä pariskunnalle aukesi uusi taivas.

”Voimme muuttaa maalle jo toukokuun alussa ja palata Helsinkiin vasta syyskuussa. Molempien lapset piipahtelevat Hämeenkyrössä kesän mittaan. Toinen Panun tyttäristä on lapsenlapseni kummi, tilaa riittää niin pienille kuin suurille”, Marja kertoo.

Joskus hänen mielessään vilahtaa, minkälainen avioparin ”oikea” vanhuus on.

”Toivottavasti saamme olla kotona mahdollisimman pitkään.”

Juttu on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 7/2015.

X