Patricia Bertényi kirjoitti romaanin, jonka päähenkilö kuulee maalaukset

Jaa artikkeliTilaa Seura
Patricia G. Bertényi ja toimittaja Kimmo Rantanen tapasivat ennen korona-aikaa Turussa Bryggman´s Restaurant & Deli ravintolassa.
Patricia G. Bertényi ja toimittaja Kimmo Rantanen tapasivat ennen korona-aikaa Turussa Bryggman´s Restaurant & Deli ravintolassa. © Suvi Elo
Patricia Bertényi loi maailman, jonka päähenkilö on yksityisetsivä ja taiteentuntija Jackie Saratoga. Varjojen saari on trilogian toinen osa.

Kirjailija Patricia Bertényi kertoo trilogiansa toisesta osasta, joka on aiempaa synkempi. Päähenkilö Jackie Saratoga on synesteetikko, joka paitsi näkee maalaukset, myös kuulee ne.

Uusi kirjasi Varjojen saari on jatkoa esikoisteokselle Salaisuuksien galleria. Kuinka lähellä teokset ovat toisiaan?

Ajallisesti on ehtinyt kulua suunnilleen pari tuntia Salaisuuksien gallerian tarinan loppumisesta siihen, kun Varjojen saaren tarina alkaa. Kakkososa on synkempi kuin esikoinen.

Muistuttaako päähenkilö Jackie Saratoga yhtään sinua?

Hänessä on paljon minua, esimerkiksi rakkaus taiteeseen, mutta myös sellaista, millainen itse haluaisin olla. Jackie on superversio minusta. Jackie on hahmo kaikille niille, jotka ovat joskus tunteneet itsensä ulkopuoliseksi, kelpaamattomaksi tai arvottomaksi. Hän on väkivahva, rikas, kaunis ja voittamattoman.

Olit 8-vuotias, kun perheesi muutti Unkarista Suomeen vuonna 1981. Oletko tuntenut ulkopuolisuutta?

Olen ja se nousee pintaan edelleen silloin tällöin, mutta ei enää niin vahvana. Eikä se aina liity Suomeen vaan ylipäätään siihen, että etsin paikkaani. Mietin miksi minä ajattelen näin ja muut noin. Tiedän, että en enää kuulu Unkariin.

Jackie on synesteetikko, joka paitsi näkee maalaukset myös kuule ne. Asia on keskeinen Jackien tarinan kannalta. Mistä sait idean tällaiseen?

Se tuli veljestäni Markista, joka näkee musiikin väreinä ja muotoina. Osittain myös siitä, että olen teho-osaston erikoissairaanhoitaja ja erikoistunut aivovammapotilaisiin. Olen oppinut, että aivot eivät toimi kaikilla ihmisillä samalla tavoin.

Synesteetikon aivot ovat oikeastaan taitavammat kuin niin sanotut tavalliset aivot. Ne pystyvät monitahoisemmin käsittelemään dataa. Usein synestesia liittyy tilanteeseen, jossa aivot korvaavat jotain mitä on menetetty. Ehkä se on osoitus aivojen joustokyvystä.

Jackie oli aluksi tavallinen yksityisetsivä, kunnes tuli idea, mitä jos hän olisi maailmankuulu taideväärennösten tunnistaja, joka kuulee onko maalaus aito vai väärennös, mutta ei kerro kykyään muille. Siitä koko tarina lähti juoksemaan.

Taiteella on teoksissasi tärkeä rooli. Mistä kumpuaa viehtymyksesi maalaustaiteeseen?

Oli selvää, että kaikki tapahtuu ympäristössä, jossa on taidetta. Olen kasvanut kulttuurikodissa. Meillä oli taidekirjoja ja kuuntelimme monenlaista musiikkia. Rakastuin taiteeseen ja lähdin opiskelemaan taidehistoriaa. Opiskelu oli mielenkiintoista, mutta se vei osan ilosta. En pystynyt enää pelkästään katsomaan maalauksia, koska analysoin tyylisuuntia. Gradu jäi tekemättä.

Varjojen saaressa Jackien ja Robertan rakkaustarina syvenee. Millaisena itse näet heidän suhteensa?

Se tuo tarinaan mielenkiintoisen twistin. Maailma on muuttunut, mutta edelleenkään ei ole helppoa olla rakkaudessa hiukan erilainen. Minulle taide on tukahdutettua intohimoa. Jackien ja Robertan suhde tarjoaa rinnastuksen elävään elämään.

Patricia G. Bertényi on kirjailija ja New Yorkin valokuvausakatemiasta valmistunut valokuvaaja.

Patricia Bertényi on kirjailija ja New Yorkin valokuvausakatemiasta valmistunut valokuvaaja. Kuva: Suvi Elo

Yllättävätkö henkilöhahmosi koskaan sinut?

En ajatellut, että Thomas Statton olisi roisto. Kun aloitin Salaisuuksien gallerian, hän oli jotain ihan muuta. Eniten olen yllättynyt siitä miten Jackie ja Roberta ovat ihmisinä tarinassa kasvaneet. Jackie kohtaa Varjojen saaressa demoninsa ja on paljon aiempaa syvempi hahmo. Roberta puolestaan oppii luottamaan itseensä.

Käyttämäsi kieli on vivahteikasta ja runsasta. Mihin se perustuu?

Unkarissa kirjallisuus on aina sallinut suurten sanojen käytön. Ehkä rohkeus käyttää kieltä tulee sieltä. Usein sanotaan, että suomi on köyhä kieli. En ole huomannut sellaista. Minulla lauseessa voi ihan hyvin olla viisi adjektiivia. Yritän kuvailla mitä näen pääni sisällä. Sen takia kerron paljon siitä miten ihmiset liikkuvat, elehtivät, katsovat toisiaan.

Olet erikoissairaanhoitaja. Mistä otat ajan kirjoittamiselle?

Vähän kaikkialta. Olen lapsesta asti kirjoittanut. Se on niin luonteva osa päivääni, etten edes ajattele ottavani aikaa sille. Jossain vaiheessa vain istun alas ja kirjoitan. Koko päivän, jos on hyvä flow päällä. Siivotessa höpisen usein itsekseni dialogeja. Jos mieleen tulee hyvä lause, kirjoitan sen heti ylös. Sellaisesta voi lähteä vyörymään kokonaisia kirjan lukuja.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 6/20.

Lue myös: Palkittu kirjailija Arttu Tuominen kyllästyi nettiräyhääjiin – Hyvitys-dekkarissaan ottaa kantaa vihapuheeseen ja ääriliikkeiden nousuun: ”Netistä puuttuu järjen ääni”

Lue myös: ”Voitto tuli mykkäkoulusta huolimatta” – Seuran toimittajasta Milla Ollikaisesta dekkarikuningatar

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X