Pekka Sauri tietää, ettei onni ole harhaa: ”Jos tavoittelee elämään merkitystä, voi onnen saada kaupan päälle”
”Onnen tavoittelu itsessään on turhaa”, sanoo Pekka Sauri. Kestävä onni voi silti avautua elämän merkityksen kautta. Toinen tie pysyvään onnentunteeseen on rakkaus – ja sen Sauri tietää omasta kokemuksesta.
Pekka Sauri on rakastunut ja onnellinen. Hän kuvailee, että tunne tuntuu sisäisenä rauhana. © Arto Wiikari
Kestävä onni on harhaa. Tämän piti alun perin olla filosofian tohtori, psykologi Pekka Saurin tuoreimman kirjan teema.
Sauri oli pitkään vakaasti siinä käsityksessä, ettei elämässä kannata tavoitella onnea, sillä onni tulee ja menee ja tuottaa lopulta pettymyksen. Elämä muuttuu kertaheitolla helpommaksi, kun luopuu tuon kaikkoavan tunnetilan metsästämisestä.
Sitten Saurille tapahtui jotakin, joka muutti hänen ajatteluaan. Kirja on edelleen nimeltään Onnen harha, mutta nyt sen punainen lanka on toinen.
”Onni ei olekaan harhaa. Se voi olla olemassa jatkuvana, sanoin kuvaamattomana kokemuksena, tietoisuuden ja tunteen tilana”, Pekka Sauri sanoo.
Kuulostaako mystiseltä? Yritetään selventää.
Romahdus ja nousu
Ulkoisesti Pekka Sauri vaikuttaa samalta kuin ennen: Musta nahkarotsi, huppari ja farkut. Rauhallinen olemus ja puhetyyli.
Sisäisesti hän on kuitenkin muuttunut. Tapahtumien kulku menee hänen mukaansa jotakuinkin näin: Hän on aina elänyt kaksoiselämää. Hänen julkisuuskuvansa ja todellisen minänsä välillä on ollut iso kuilu.
Pekka Sauri on laskelmoinut, miten kannattaa kulloinkin toimia, ja tämä on ollut ristiriidassa sen kanssa, miten hän oikeasti tuntee. Tiivistetysti sanottuna hän on kusettanut itseään ja muita.
”Mitä suurempi ero kulissien etupuolella ja kulissien takapuolella olevan elämän välillä on, sitä isompi on ristiriita. Ja se jäytää ihmistä.”
Saurin kaksoiselämä kulminoitui vuonna 2019 avioeroon, ja sitä seuranneeseen luhistumiseen. Hän masentui syvästi, sillä kaikki, minkä varaan hän oli rakentanut olemassaolonsa, lakkasi.
Korttitalo romahti. Pekka Sauri kutsuu tuota hetkeä absoluuttiseksi nollapisteeksi.
Luhistumiseen liittyy kuitenkin aina uuden alun mahdollisuus. Kun jäljellä oli vain tuhkaa, kun taulu oli pyyhitty tyhjäksi, Sauri pystyi kaiken hälyn haihduttua tiedostamaan asioiden merkitykset kirkkaammin.
Hän pääsi pikkuhiljaa jaloilleen. Ja sitten tapahtui asia, jota Sauri kutsuu yhteyden ja ykseyden löytämiseksi. Tästä syntyy se onnentunne, joka kestää.
Mieshän on rakastunut!
”Näinkin on, mutta kyse on enemmän kuin siitä. Kyse on omasta minuudesta luopumisesta ja sen sulautumisesta toisen minuuteen. Tunnetila ei ole hetkellinen eikä se haihdu. Tunnetta pitää elossa jo pelkkä tieto sen olemassaolosta.”
Sauri kutsuu tätä kestävää onnentunnetta ylimaalliseksi. Hän myöntää, että asiaa on vaikeaa selittää, koska kokemus on kielen tuolla puolen. Sen tietää, kun tietää. Jos sitä yrittää pukea sanoiksi, tuloksena on pelkkiä latteuksia.
Ylimaallisuus kuuluu kaikille
”Ehkä minua pidetään kajahtaneena, kun puhun ylimaallisesta kokemuksesta”, Sauri pohtii. Ja lisää perään, että ei sillä tässä elämänvaiheessa ole oikeastaan väliä.
Tämä on tärkeää: ylimaallisella Sauri ei tarkoita mitään uskontoon liittyvää.
”Minua harmittaa se, että ylimaallisuuden kokemus on rajattu vain uskonnoille kuuluvaksi tai se leimataan huuhaaksi. Tämä ei mielestäni vetele, sillä tällöin tunnetila suljetaan pois monilta. Olen todiste siitä, että ylimaallisuutta voi kokea jumalaton ateistikin.”
Sauri on haastattelun hetkelläkin onnen tilassa. Hän kuvailee sen tuntuvan sisäisenä rauhana.
”Toki tämä liittyy myös tiettyyn elämänvaiheeseen. Olen jo elämän takakaarteessa. Minulla ei ole enää paljon työhön liittyviä sidonnaisuuksia tai pyrkimyksiä, lapsetkin ovat aikuisia. Olen saavuttanut monia niistä tavoitteista, joita olen itselleni asettanut.”
Hän sanoo olevansa hyvin tietoinen siitä, että 67 vuoden kypsässä iässä on helppo hehkuttaa minuudesta luopumista. Vanhuus ja oman elämän vääjäämätön päättyminen saavat omien pyrkimysten korostamisen näyttämään päivä päivältä tarpeettomammalta.
”Nuorten näkymä on toinen. Odotukset, haaveet ja tavoitteet ovat tulevaisuudessa. Nuori haluaa pitää niistä kiinni ja niin hänen pitääkin.”
Monenlaista onnea
Sauri ei tietenkään tarkoita, että edellä kuvattu ylimaallinen, kestävä onnentunne olisi ainoa mahdollinen onni. Sen raamit ovat aika tiukat, sillä se voi syntyä vain kahden ihmisen välillä, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja jotka tuntevat samoin.
”Onnea on monenlaista. Onni voi olla tyytyväisyyttä ja turvallisuudentunnetta. Tai se voi olla voimakas, hetkellinen tunne-elämys, joka tulee esimerkiksi taiteen äärellä tai luonnossa.”
Tällaisen tunteen Sauri on kokenut nähdessään Seilin saarella harvinaisen peltomaitikan tai kuullessaan viitakerttusen virtuoosimaisen laulun.
Onnella voidaan tarkoittaa myös sitä, miten tyytyväiseksi ja hyvinvoivaksi ihminen kokee itsensä ja millaiset mahdollisuudet hänellä on vaikuttaa omaan elämäänsä. Näillä kriteereillä Suomi on äänestetty jo viidettä kertaa maailman onnellisimmaksi maaksi.
Ja lopulta, onni voi merkitä käänteistä kokemusta eli onnettomuuden puuttumista.
”Onni voi tarkoittaa tuskan, ahdistuksen tai masennuksen poissaoloa. Sen tietää ihminen, joka on joskus kärsinyt. Voisin kuvitella, että tällainen onnentunne on monelle hyvinkin kestävä kokemus.”
Kärsimystä pitää lieventää
Onko väärin puhua onnesta tähän maailmanaikaan, kun sota aiheuttaa suunnatonta kärsimystä?
Pekka Sauri huomauttaa, että hän kirjoitti kirjan ennen Ukrainan sotaan ja siitä olisi tullut erilainen, jos se olisi kirjoitettu nyt. Mutta silti, onnesta voi puhua aina. Onnea voi myös laajentaa itsensä ulkopuolelle, jakaa se yhteiseksi.
Sauri on yhä sitä mieltä, että onnen tavoittelu itsessään mielentilana on turhaa.
”Onni päämääränä sinänsä on ylimainostettu tuote. Elämän tarkoituksen myötään tuoma onni on kuitenkin toinen asia. Jos tavoittelee elämään merkitystä, voi onnen saada kaupan päälle.”
Merkitys on syy nousta sängystä aamuisin. Sen ei tarvitse edes olla mitään ylevää.
”Se voi tulla vaikka postimerkkien keräilystä tai lintujen kevätmuuton seuraamisesta. Mutta toki on niin, että mitä yleishyödyllisempi merkitys on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä voi kokea onnea.”
Tästä päästään Saurin yhteen tärkeään teesiin: elämän tarkoitus on kärsimyksen lieventäminen. Maailma on täynnä kärsimystä, ja jokaisella kohtaamisella voimme vähentää sitä. Riittää, kun kuuntelee.
”Jos toinen haluaa kertoa ongelmastaan tai ahdistuksestaan, kuuntele häntä. Aika usein me mietimme omaa puheenvuoroamme toisen puhuessa ja malttamattomana odotamme, että hän lopettaisi. Toinen virhe on se, että alkaa opettaa ja antaa neuvoja.”
Pekka Sauri huomauttaa, että jo pelkästään se, että voi kertoa kärsimyksestään toiselle, lieventää sitä, sillä jaettu ahdistus puolittuu. Kärsimyksen väheneminen vapauttaa voimavaroja muuhun, antaa mahdollisuuden mennä eteenpäin.
Ajatus siitä, että kuunteleminen riittää, on hyvin lohdullinen.
”Kyllä. Kaikilla meillä on avuttomuuden tunne esimerkiksi Ukrainan sodan takia. Moni miettii, miten voisi auttaa. On lohdullista, että kärsimystä lieventääkseen ei tarvitse osallistua isoon avustusoperaatioon vaan sitä voi tehdä arkisissa kohtaamisissa.”
Vain yksi elämänohje
Pekka Saurin ansioluettelo on vakuuttava: Yölinjalla-radio-ohjelman juontaja ja ”valtakunnan terapeutti” 16 vuoden ajan, Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja, vihreiden konkaripoliitikko, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja, työelämäprofessori, kirjailija, puhuja.
Hän on pätevä, etevä ja lisäksi mukavan miehen maineessa. Hän voisi helposti ladella lukijoilleen ja kuulijoilleen liudan elämänohjeita.
Pekka Sauri ei kuitenkaan halua neuvoa ketään, miten elämää pitäisi elää.
”Ihmiskunta ähkyy elämänohjeiden hyöystä jo entuudestaan. Eikä hyöky ole sama kuin hyöty.”
Yhden elämänohjeen hän antaa.
”Puhu totta. Sano, mitä koet todeksi, ja katso, mitä sen jälkeen tapahtuu.”
Toden puhuminen on välttämätön edellytys kaksoiselämän lopettamiseksi. Ei vain Pekka Sauri, vaan me kaikki elämme jonkinlaista kaksoiselämää.
Me vedämme erilaisia rooleja, yritämme suoriutua sitoumuksista ja esittää, että selviydymme.
”Kun alkaa puhua totta, todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin löytyy joku, joka vastaa sinulle samalla mitalla.”
Ja siinä kohtaamisessa saattaa odottaa onni, joka ei haihdukaan pois vaan kestää.