Peter Franzén ja Irina Björklund loivat yhteisen haikun: ”Historiasta pitäisi oppia – se on taiteilijoiden ja meidän kaikkien tehtävä”
Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen suomeksi näyttelevä Peter Franzén asuu Ranskan maaseudulla näyttelijävaimonsa Irina Björklundin kanssa. Pariskunta on työskennellyt yhdessä Björklundin Haikuja ihmiskunnalle -kirjaan liittyvän levyn tiimoilta.
”Ihminen on mahtava. Se voi mukautua vaarantamatta omaa olemassaoloaan tai perheensä hyvinvointia. Me olemme melkoisia torakoita”, kertoi myös Hamsterit -elokuvassa nähtävä Peter Franzén.
”Vaimoni on tehnyt hyväntekeväisyyslevyn, ja nyt tulee ulos sinkku, mikä on minun ja Irinan tekemä. Luemme siinä haikun. Tuotto menee puiden istutukseen ja suomalaisten luonnonmetsien suojelemiseen. Levy julkaistaan syyskuussa”, Peter Franzén kertoo.
90-luvun pankkikriisistä, lamasta ja koronakriisistä ponnistavan Helsinki-syndrooma-sarjan päätähti Franzén vietti lamavuosina hektistä nuoren miehen elämää teatterikoulun kuplassa, mutta yhteiskunnan ahdinko kyllä iski tajuntaan.
”Minulla on sellainen mielikuva, että pääsin armeijasta perjantaina, ja maanantaina aloitin teatterikorkeakoulussa opiskelut. Elämäni muuttui siinä hurjasti. Se oli se isoin juttu, mutta totta kai ymmärsin, että tilanne oli hankala. Lama ei suoraan koskettanut minua tai perhettäni, mutta kyllä kotipaikkakunnalta Lapista kuului traagisiakin juttuja”, Keminmaalla kasvanut näyttelijä kertoi ohjelman pressissä Kulttuuritehdas Korjaamolla Helsingissä.
Epäkohdista pitää puhua
Lama kohteli epäreilulla tavalla kansalaisia, ja sama on tapahtunut pandemia-aikana. Peter Franzén painotti, että epäkohdista pitää voida puhua, vaikka ne ikäviltä tuntuisivatkin.
”Hyvin pitkän aikaa elämässäni on ollut se mantra, että vaikeista asioista pitää pystyä puhumaan tai kirjoittamaan vaikka fiktion keinoin.”
Peter Franzén muistutti, että ihmiskunnan muisti on hyvä mutta lyhyt. Viihteen tekijänä hän pyrkii kantamaan oman vastuunsa valitsemalla juttuja, joilla voi saada laajempaa huomiota tärkeissä asioissa.
”Todellisuudessa on oltava kiinni, vaikka on kivaa olla siinä kuplassa ja mielentilassa, että maailmasta tulee hyvä paikka. Historiasta pitäisi oppia. Se on taiteilijoiden ja meidän kaikkien tehtävä.”
Näyttelijä Oona Airola oli vasta noin kolme, kun lama iski, joten muistikuvat ajasta oli ymmärrettävästi hatarat. ”Korona viritti ajattelemaan uudelleen, mitä se on tarkoittanut, ja löysin paljon yhtäläisyyksiä. Sekin kosketti valikoidusti tiettyjä perheitä.” © Tiia Ahjotuli
Näyttelijä Eero Saarinen jäi pari vuotta sitten eläkkeelle teatterista, mutta ikävä ole ollut, sillä tv-töitä riittää. ”Yksi tuotanto alkoi tässä kuussa ja edellinen loppui huhtikuussa. Olen ahkera eläkeläinen. Hoitelen myös kahta koiraa kotona Heinolassa.” © Tiia Ahjotuli
Aina freelancerina työskennellyt näyttelijä Taneli Mäkelä muistaa pankkikriisin järkyttävänä ja kohtuuttoman epäoikeudenmukaisena. ”Miten niin annettiin käydä? Siitä voi syyttää päättäjiä ja valtiovaltaa. Syyttömistä kansalaisista jotkut maksavat velkoja vieläkin, mutta erilaiset virittelijät pääsivät kuin koirat veräjästä. En muista, että olisin itse jäänyt kohtuuttoman pitkäksi ajaksi työttömäksi, mutta kyllä sen apatian ja masennuksen aisti ympärillä.” © Tiia Ahjotuli
Näyttelijä-muusikko Mari Rantasila on selvinnyt itsetutkiskelun avulla korona-ajan ahdistavasta tunnelmasta. ”Minulta tulee levy, jota olen tehnyt korona-aikana. Se on hyvin elämäniloinen ja tosi innostunut levy. Tuntuu, että olen oppinut kaikesta ja itsestäni.” © Tiia Ahjotuli
Viimeistä maisterivuotta teatterikorkeakoulussa ahkeroiva näyttelijä Tuulia Eloranta toivoo voivansa näytellä monipuolisesti. Näytteleminen Helsinki-syndroomassa oli silmiä avaavaa. ”Toivon todella, että tästä aiheesta keskustellaan enemmän. On edelleen ihmisiä, joita lamavuosien ongelmat koskettavat. Se on hurjaa.” © Tiia Ahjotuli