Pian isoäidiksi tuleva Anne Pohtamo: ”Mies ei saa tuntea olevansa tossun alla”

60 vuotta täyttävä kaunotar toivoo, että häntä kutsutaan grannyksi.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Anne Pohtamo nauttii yhä esiintymisistä muotinäytöksissä. ”Olen kuin vanha ratsuhevonen, joka kuopii innoissaan päästessään lavalle.”

60 vuotta täyttävä kaunotar toivoo, että häntä kutsutaan grannyksi.
Teksti:
Pirjo Kemppinen

Universumin kauneimmaksi kruunattua ei tule mieleen kutsua mammaksi. Se Anne Pohtamo kuitenkin mieluiten olisi, kun esikoinen Jesse ja hänen puolisonsa Johanna saavat vauvan syyskuun puolivälissä.

”Äitiäni kutsutaan mammaksi, joten ehkä valitsen jonkin toisen kutsumanimen. Voisin olla granny.”

Lapsenlapsi on Annen ja Arto Hietasen ensimmäinen. Annen haaveissa on saada perhepiiriin lisää pienokaisia, sillä lähitulevaisuudessa juhlitaan molempien nuorempien lasten, sekä Jonin että Jasminin häitä.

Anne on ollut valmis isoäidiksi jo pitkään. Haave toteutuu lähellä hänen 60-vuotispäiväänsä.

”Nyt minulla on vielä voimia auttaa nuoria ja hoitaa pienokaisia tarvittaessa.”

Kuluvan vuoden aikana Annella on muitakin merkkipäiviä.

On kulunut 40 vuotta siitä, kun hänet kruunattiin Miss Suomeksi ja Miss Universumiksi. 35 vuotta sitten hän solmi avioliiton nuoruudenrakkautensa Arto Hietasen kanssa. 30 vuotta sitten perhe muutti Kauniaisiin taloon, johon Anne ja Arto palasivat toukokuussa kahden Helsingin keskustan kerrostalossa vietetyn vuoden jälkeen.

Kesäkuussa Anne aloitti uudessa, vakituisessa työssä.

Eivätkö haaveissa häämötäkään leppoisat eläkepäivät?

Vieteri selässä

Anne oli kolme-neljätoistavuotias, kun hän huomasi ulkonäkönsä herättävän huomiota.

”Miehet alkoivat avata auton ikkunoita ja vislata perääni. Se oli häkellyttävää. Omasta mielestäni minussa ei ollut mitään ihmeellistä.”

Annella, kuten muillakin nuorilla, oli omat kompleksinsa.

”Hujahdin pituutta tosi nopeasti. Yhtäkkiä olin päätä pidempi useimpia luokkakavereita, poikiakin. Minulla oli pitkät, laihat jalat. ”

Pituuttaan arastelleen Annen ryhti korjaantui, kun hän äitinsä innostamana osallistui Anneli Kangas-Cederbergin vetämälle Tytöstä tyylikäs -kurssille.

Ensimmäisen kerran häntä houkuteltiin Miss Suomi -kisaan 17-vuotiaana. Annea kauneuskilpailut eivät kiinnostaneet, sillä tavoitteena olivat yliopisto-opinnot.

”Olin jo silloin tehnyt mallin töitä jonkin verran ja nähnyt, kuinka helposti opiskelu unohtuu töiden vuoksi. Sitä en halunnut.”

Anne pääsi ylioppilaaksi keväällä 1974. Kun yliopiston ovet eivät auenneet syksyllä, hän lähti Sanelma Vuorteen mannekiinikouluun.

Saadut opit ohjaavat Annen kävelyä näytöslavoilla yhä. Anne siteeraa Sanelmaa:

”Ennen lavalle astumista kuvittele selkääsi vieteri, jollainen oli vanhan ajan peltileluissa. Kun vieteristä käännetään, ryhti kohenee yhä ylväämmäksi. Hartiat vetäytyvät taakse ja pää niiden seuraksi niin, että ranka on suora. Sitten kuvittele itsesi kuningattareksi.”

Vuoden 1974 Mannekiinikuningatar-kilpailun voiton jälkeen Anne taipui kehotuksiin ja osallistui Miss Suomi -kisaan. Helmikuussa 1975 kutreille laskettu voittajan kruunu ei muuttanut tulevaisuuden haaveita.

”Opiskelu oli yhä ajatuksissani.”

Kotikissa ja discoqueen

Anne kruunattiin Miss Universumiksi 19. heinäkuuta 1975 San Salvadorissa. Seuraavan vuoden aikana hän matkusti edustamassa titteliään ja Suomea kolmessatoista maassa.

”Mahdollisuus nähdä eri kulttuureita, kohdata ihmisiä ja käyttää englannin kielen taitoani olivat vuoden parasta antia.”

Saamansa huomion määrään Anne ei ollut osannut varautua.

”Kohtasin jopa palvontaa, mikä oli enemmän kiusallista kuin imartelevaa. Suomessa tasa-arvo asettaa suitset sille, miten naista kohtaan käyttäydytään. Ihailu on huomattavasti hienovaraisempaa kuin esimerkiksi Etelä-Amerikan maissa.”

Suitsutuksesta huolimatta peilissä näkyivät samat kasvot kuin ennenkin.

”Minulla oli jo nuorena terve itsetunto, mutta se ei perustunut ulkonäköön vaan vanhemmiltani saamaan hyväksyntään ja rohkaisuun. Myös englantilaisen koulun opettajanunnat ohjasivat elämänarvojani pysyvästi.”

Miss Universum -vuoden aikana Anne ystävystyi omaa mallitoimistoa luotsanneen Wilhelmina Cooperin kanssa. Wilhelmina houkutteli Annen jäämään New Yorkiin mallin töihin.

Mieluisimpia työtehtäviä olivat muotinäytökset. Tunnetuin Annea työllistäneistä suunnittelijoista oli Oscar de la Renta.

”Olen yhä kuin vanha ratsuhevonen, joka kuopii innoissaan päästessään lavalle. Upeita, ylellisiä vaatteita on ihana esitellä.”

Samoissa näytöksissä pyörähtelivät myöhemmin näyttelijöiksi ryhtyneet Margaux Hemingway, Pat Klous, Rene Russo, Maud Adams ja Kim Basinger.

”Meillä oli aina hauskaa yhdessä. Keskinäistä kilpailua ei ollut, sillä kaikille riitti töitä.”

Työn ulkopuolella Anne ei kaivannut glamouria.

”Minulle hyvä arki oli jo silloin ihanaa elämää.”

Rakkaimpia muistoja New Yorkin -vuosilta ovat yhdessä vietetyt hetket mallikollegojen Maiju Growickin (o.s. Leskinen) ja Ritva Castillon (o.s. Aho) kanssa.

”Teimme ruokaa, kuuntelimme musiikkia, katsoimme leffoja ja kudoimme isoja neuleita. Toki myös sovittelimme asuja seuraavaan diskoiltaan. Olin vuorotellen varsinainen kotikissa ja discoqueen, sillä tanssimaan piti päästä usein.”

Anne kokeili myös näyttelijän työtä. Suomessa hän esiintyi pääosassa vuonna 1978 ensi-iltansa saaneessa Susikoski-elokuvassa Tuntematon ystävä. Yhdysvalloissa hänet nähtiin sivurooleissa Woody Allenin ohjaamassa komediassa Manhattan ja Michael Wadleighin ohjaamassa trillerissä Wolfen.

”Elokuvarooleja oli tarjolla lisää, mutta se olisi edellyttänyt muuttoa Los Angelesiin.”

Sitä Anne ei halunnut. Hän ei aikonut jäädä pysyvästi edes New Yorkiin.

Alunperin väliaikainen

Anne ja Arto Hietanen rakastuivat vuonna 1971 ja menivät kihloihin vuotta myöhemmin.

Nuoruuden rakkaudessa oli yksi särö.

”Arto oli hirvittävän mustasukkainen alussa. Hän hermostui ja muuttui tuppisuuksi jo siitä, jos joku poika katsoi minua diskossa. En välttämättä edes huomannut olleeni kiinnostuksen kohteena ja turhaan kyselin, mikä oli hätänä.”

Arto oli valmis muuttamaan Yhdysvaltoihin Miss Universum -vuoden ajaksi, mutta ei saanut työlupaa. Pari päätti erota.

”Se oli kummallekin kova paikka.”

Jonkin ajan kuluttua Anne rakastui ravintoloitsija Jacques de la Fontaineen.

Kolme vuotta kestänyt suhde kariutui miehen päihteiden käyttöön ja väkivaltaisuuteen. Se olisi päättynyt ilman niitäkin.

”Tiesin jo alun perin, etten halua asua New Yorkissa tai ylipäätään jäädä Yhdysvaltoihin. Takaraivossa oli aina paluu Suomeen. Suhteen jatkuminen olisi edellyttänyt, että Jacques muuttaa Suomeen, eikä hän ollut lainkaan sen tyyppinen.”

Wilhelmina Cooper kuoli keuhkosyöpään 39-vuotiaana 1. maaliskuuta 1980. Anne lähti New Yorkista kuukaudeksi töihin Pariisiin, mistä jatkoi matkaansa toukokuussa Suomeen.

”Tulin suremaan Wilhelminan kuolemaa.”

Juhannuksen Anne vietti vanhempiensa mökillä. Yllättäen sinne tuli myös Arto.

”Pysyimme ystävinä eron aikana. Se oli hyvä pohja tulevalle. Rakastuimme uudelleen.”

Arton mustasukkaisuus oli kadonnut.

”Ehkä hän vakuuttui saadessaan minut takaisin. Hän uskoi, että olin perusteellisesti harkinnut paluuni, ja haluni mennä hänen kanssaan naimisiin enkä enää rupeaisi haikailemaan muita.”

Elämässä tärkeintä

Anne ja Arto vihittiin lokakuussa 1980 Kemiön kirkossa.

”Vielä silloin mietin, että voin jonain päivänä ryhtyä opiskelemaan. Sitten työt veivät mukanaan ja lapset syntyivät.”

Opinnot jäivät.

”Joskus se on vähän kaihertanut mieltä. En silti kadu, sillä työni on ollut mielenkiintoista ja monipuolista.”

Miss Universum -kisan finaalissa Anne kertoi haaveilevansa yrityksen perustamisesta. Sen hän toteutti yhdessä Arton kanssa heti naimisiin mentyään.

”Yrittäjänä joutuu tekemään todella paljon töitä. Ihanaa on se, että olen pystynyt määrittämään aikataulut omien ehtojeni mukaan.”

Anne piti äitiysloman vasta kuopuksen kanssa. Silti hän onnistui imettämään jokaista lastaan puolitoistavuotiaaksi.

”Äitiys on ollut elämäni ykkösasia. Sen kanssa ei kilpaile yksikään työ tai saavutus.”

Annella on läheinen suhde lapsiinsa.

”Lapset haluavat olla kanssamme. Se on paras palkintomme kasvatusrupeaman jälkeen. Perheyhteys on elämäni tärkeimpiä asioita, ja haluan edelleen olla lasten tukena kaikessa.”

Anne kutsuu Artoa avoimesti perheen pääksi. Se ei tarkoita osallistumattomuutta lasten- tai kodinhoitoon.

”Moni kuvittelee, että olen menossa ajassa taaksepäin, mutta meillä on erittäin tasa-arvoinen liitto. Meillä on vain erilaiset roolit perheen sisällä.”

Anne toivoo suomalaisilta naisilta nykyistä enemmän hienovaraisuutta.

”Naisen itsenäisyys, korkea koulutus, omat tulot ja vahvuus saattavat aiheuttaa eripuraa suhteessa, jos nainen niiden vuoksi ottaa perheessä komennon. Naisen tulisi olla hienovarainen, mies ei saa tuntea olevansa tossun alla.”

Anne ja Arto viettävät pian 35-vuotishääpäiväänsä.

”Riittäisiköhän se näytöksi, että roolijako toimii.”

Edessä uusi ura

Anne koki kristillisen herätyksen heinäkuussa 1992. Hän on toiminut evankelistana yli 20 vuotta.

”Evankelioimistyö on minulle sydämen asia.”

Kesäkuun alussa hän aloitti vakituisen työn Raamattuopiston naistyön koordinaattorina.

”Perustienesti on ihana asia. Enää ei tarvitse miettiä joka kuukausi, mahtaako keikkoja tulla.”

Aikaa jää silti myös muotialan töille oman yrityksen kautta.

Eläkkeelle jääntiä Anne ei suunnittele.

”Päinvastoin. Kunpa saisin tehdä töitä mahdollisimman pitkään.”

Anne täyttää 60 vuotta 15. elokuuta.

”En mieti numeroita. Minulla on ihana, uusi elämänvaihe. Tunnen olevani voimissani.”

Annelle lapset ja heidän hyvinvointinsa ovat tärkeitä. Siksi hän toivoo, että mahdolliset muistamiset ohjataan Uudelle Lastensairaalalle.

X