Piia Korisevalle marjastus on terapiaa: ”Ei ole kiire mihinkään eikä kukaan odota minulta yhtään mitään”

Luennoitsija ja näyttelijä Piia Koriseva rentoutuu metsässä, jossa vallitsee rauha ja hiljaisuus.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Luonnossa liikkuminen on Piia Korisevalle kuin terapiaa.

Luennoitsija ja näyttelijä Piia Koriseva rentoutuu metsässä, jossa vallitsee rauha ja hiljaisuus.
Teksti:
Pirjo Kemppinen

Mustikoita Piia Koriseva kerää sekä kotikonnuilla Paimiossa että synnyinseudullaan Toivakassa. Parhaiden apajien sijainti kerrotaan vain läheisille.

Miksi keräät mustikat itse etkä osta valmiiksi putsattuina?

Mustikassa käyminen on terapiaa, jossa unohtuu kaikki muu. Ei ole kiire mihinkään eikä kukaan odota minulta yhtään mitään. On vain luonto, rauha ja hiljaisuus.

Käyn mustikassa koirien, äidin tai ystävien kanssa. Vaikka olemme puheliasta sakkia, useimmiten jokainen kulkee omaan suuntaansa vain välillä varmistaen, ettei kaveri ole eksynyt.

Miten suojaudut metsän eliöiltä?

Kuumimmilla helteillä en lähde mustikkaan. Sen ­sijaan pieni sade ei haittaa, vaikka mustikat ovatkin silloin märkiä. Tihkusateessa ötököitä on vähän ja ilma on ihanan happiraikasta.

Hyttyset eivät minua juuri häiritse, mutta pitkän, suhteellisen paksun tukkani vuoksi olen hirvikärpäsloukku, ellen sido huivia tiukasti päähäni.

Asun Paimiossa, ja punkit ovat isoin riesa Varsinais-Suomessa. Suojana käytän pitkähihaista ja -lahkeista vaatetusta. Vedän vielä lahkeiden päälle sukat.

Kotiin palatessa riisun ja ravistelen vaatteet ennen ­sisäänmenoa. Koirillani on punkinestolääkitys, ­mutta siitä huolimatta nekin on syynättävä tarkasti metsäreissun jälkeen. Käärmeitä olen joskus kohdannut, mutta ne väistävät, kun välillä muistaa ottaa muutaman, painokkaan kanta-askeleen.

Lue myös: Aivoinfarktista toipunut Piia Koriseva juoksi puolimaratonin: ”Vastaan tuli mies pyörätuolilla – Hänen näkemisensä antoi voimaa jatkaa maaliin”

Minkälaisia sattumuksia mustikkametsältä on jäänyt mieleen?

Olin äidin, Eija-siskoni ja hänen tyttärensä kanssa mustikassa kotiseudullani Toivakassa. Yhtäkkiä äiti totesi, että ”ai niin, täälläpäin on nähty karhuja”. Silloin iski paniikki.

Hylkäsimme suojautumisvaihtoehtoina pään pensaaseen työntämisen ja kuollutta näyttelemisen. Sen sijaan meille luontevalta karhujen karkotustavalta tuntui kovan metelin pitäminen. Jälkeenpäin isä ja naapurit kertoivat, ettei jäänyt epäselväksi, missä päin liikuimme.

Piia Koriseva

Piia Koriseva tietää, miten suojautua punkkeja ja muita metsäneliöitä vastaan. © Tommi Tuomi

X