Pirkko Mannola, 82, ikääntymisen hyvistä puolista: ”Voin olla sellainen kuin satun olemaan – pelko itseni munaamisesta on poistunut”
”Ikääntymisessä hyvä puoli on se, etten enää jaksa tuntea häpeää”, Pirkko Mannola kiteyttää.
”Sanotaan, että ikä on vain numeroita, mutta ei se niin ole", Pirkko Mannola toteaa.
Pirkko Mannola valittiin missiksi vuonna 1958.
”Olin hyvin ujo, punastelin enkä uskaltanut avata suutani, koska pelkäsin, mitä muut ajattelevat”, Pirkko Mannola muistelee.
Hän oli vielä nuori, joka vasta etsi itseään.
”En olisi voinut kuvitellakaan, että istun yleisön edessä kertomassa pulputen itsestäni ja elämästäni 1,5 tuntia, kuten tein marraskuussa Bettina Sågbomin haastateltavana.”
”Kiitän taivasta joka päivä siitä, että minulla on Göran”
”Elin puolisoni Åke Lindmanin kuoleman jälkeen kahden mäyräkoiran kanssa kahdeksan vuotta, kunnes yllättäen rakastuin Göran Stubbiin. Nyt olemme olleet yhdessä viisi vuotta, joista neljä asuneet yhdessä.
Kiitän taivasta joka päivä siitä, että minulla on Göran. Hän ymmärtää vaihtelevaa adhd-luonnettani, kannustaa eikä koskaan moiti. Hänen kanssaan voin jakaa ajatukseni ja häneen voin tukeutua.
Korona keskeytti työt, mutta ne jatkuvat tulevaisuudessa. Ajattelen usein, että miksi olen valinnut niin paljon voimia vievän ammatin. Olen hermoileva tyyppi. Valvon viikkoja ennen esitystä jännittäen ja jälkeenpäin valvon miettimässä, miten se meni.
Kuitenkin tykkään esiintymisestä edelleen: rakastan yleisöä ja vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Fiilis on helkkarin hyvä, kun tunnen onnistuneeni. Silloin mietin, että taidan sittenkin vielä jatkaa niin kauan kuin minulle on kysyntää.”
Naisystävät ovat tärkeitä Pirkolle ja Sinikalle. ”Jaamme naisenergiaa”, Pirkko Mannola kuvaa tapaamisia. © Tommi Tuomi/Otavamedia
”Olen luontaisesti positiivinen”
”Göran sanoo, että hän on nähnyt minut ainoastaan kerran pahalla tuulella kolme vuotta sitten eräänä perjantaiaamuna. On totta, että olen luontaisesti positiivinen. Ensimmäistä kertaa se on nyt vaatinut ponnisteluja. Korona-aika on varmasti vaikeinta, mitä ikäpolveni on joutunut kokemaan.
Laitan aamuisin kirkasvalolampun päälle ja sytytän kynttilän.
Korona-ajasta huolimatta käymme tyttöporukalla välillä kesken päivänkin Kämpin terassilla juomassa lasin samppanjaa, syömässä jotain hyvää ja vaihtamassa ajatuksia. Jaamme naisenergiaa.
Erityisesti ystävälläni Raili Hulkkosella on taito jakaa ympärilleen positiivista virtaa. Käyn hänen kanssaan sauvakävelemässä usein Olarin metsän kumpuilevassa maastossa. Siellä on ihana tuoksu. Välillä pysähdymme halailemaan puita.
Lenkkimme puolivälissä on ystävämme Päivin siirtolapuutarha. Hän avaa usein viinipullon ja tarjoaa meille lasillisen. Matkaa jatkamme hänen kasvattamiaan tuoreita vihanneksia ja yrttejä repuissa.”
”Pidän venyttelystä ja olen tehnyt sitä ikäni”
”Olen harrastanut joogaa 60-luvulta lähtien: ensin hatha-, sitten astanga- ja nykyään yin-joogaa, joka tekee hyvää syvimmille sidekudoksille ja on hyväksi myös mielelleni.
Pidän venyttelystä ja olen tehnyt sitä ikäni. Joku asiantuntija sanoi, ettei venyttelyn merkitystä ole tieteellisesti todistettu. Se tuottaa minulle hyvää oloa, mikä lienee kuitenkin tärkeintä.
Yritän pysyä mahdollisimman notkeana myös siksi, että voin olla esimerkki siitä, miten voi vanheta.
Ennen koronaa kävimme Göranin kanssa kuntosalilla, vaikka siitä en ole koskaan pitänyt.
Koronan aikana olemme jumpanneet aamuisin kotona. Teen soutuliikkeitä käsipainoilla, sivutaivutuksia, polven nostoja, varpaille nousuja ja paljon erilaisia kyykkyjä tangon kanssa.
Minulla oli lattapeppu ja aikanaan sanoin, että haluan farkkupepun. Sain ohjeeksi kyykyt. Ikääntyessä ne ovat entistä tärkeämpiä, jotta jalka- ja peffalihakset pysyvät kunnossa. Jos kaadun, pääsen niiden avulla ylös.”
Pirkko tekee joka aamu jumpan Göranin kanssa. Liikkeisiin kuuluvat farkkupeppua ylläpitävät kyykyt. © Tommi Tuomi/Otavamedia
”Käyn syöpäkontrollissa vielä neljän vuoden ajan”
”Minulle tehtiin kahden suonen pallolaajennus vuonna 2013. Sydänlääkäristä tuli luottolääkärini, jolle voin aina soittaa. Käyn hänen luonaan kerran vuodessa tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Säännöllisesti käyn myös gynekologilla ja hammaslääkärillä.
Minulla diagnosoitiin rintasyöpä vuoden 2019 alkupuolella. Vuotta aiemmin mammografiassa kaikki näytti olevan hyvin, mutta syöpä voi kehittyä nopeasti tämänikäisellekin.
Selvisin suhteellisen helpolla: rintaa säästävällä leikkauksella ja sädehoidolla. En joutunut perumaan edes samaan aikaan tehdyn Täydellinen joulu elokuvan kuvauksia. Käyn syöpäkontrollissa vielä neljän vuoden ajan.
Olen aina käynyt osteopaatin ja shiatsuhierojan vastaanotolla. Tykkään kropan erilaisista hieronnoista. Olen jäänyt koukkuun kynsien laittoon. Käyn säännöllisesti mani- ja pedikyyreissä.
Naamaani olen hoitanut huonosti. Kärsivällisyyteni ei riitä siihen, eikä ole olevinaan aikaakaan. Ikä näkyy, mutta saa näkyäkin.”
”Nauratan yleisöä, sillä se antaa heillekin luvan vanheta”
”Sanotaan, että ikä on vain numeroita, mutta ei se niin ole. Ikä tuo tullessaan kaiken mahdollisen: kehon rapistumisen, nivelvaivat, kuulolaitteen ja silmälasit. Mutta niin kauan, kun on apuvälineitä, ei vanheneminen haittaa.
Suhtaudun vanhenemiseen huumorilla. Lasken leikkiä siitä, jos en muista jotain.
Keikoilla teen leikkimielisesti pilaa itsestäni. Heitän yhä spagaatin. Ennen pääsin myös ylös, mutta nykyään pyydän, että viitsiikö joku nostaa. Nauratan yleisöä, sillä se antaa heillekin luvan vanheta.”
Kuvausvaatteet: Pirkon toppi ja paitapusero Dots, farkut Showroom Wegge, kengät Maranello.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 1/21.
Lue myös: Göran Stubb pyysi Pirkko Mannolaa treffeille jo 1959 – lempi leimahti 50 vuotta myöhemmin
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti