Pirkko Mannola: ”Haluan nauttia elämästä, jossa on intohimoa”
Häitä suunnitteleva Pirkko Mannola ei mieti hetkeäkään, kuinka paljon hänellä on jäljellä yhteistä aikaa kihlattunsa kanssa. Hän nauttii jokaisesta päivästä ja suree vain sitä, ettei tavannut Göran Stubbia 10 vuotta sitten.
Pirkko Mannola ikävöi kihlattuaan, jos ei näe tätä joka päivä. ”Sitä kai rakkaus myös on, että keskellä päivää ajattelee toista, odottaa soittoa ja tarvitsee lähelleen.”
Hiiteen kainostelut! Näyttelijä ja laulaja Pirkko Mannola, 77, ei epäröi hehkuttaa rakkauttaan. Jääkiekkovaikuttaja Göran Stubb, 81, on enemmän kuin hän ikinä uneksi.
”Muutama kuukausi sitten kerroin ystävälleni Raili Hulkkoselle yhteisillä sauvakävelylenkeillä usein lapsenlapsista. Nyt puhun vain Göranista”, Pirkko nauraa hersyvästi.
Hän on lähdössä tyttärensä Heidin luokse Ruotsiin kymmeneksi päiväksi. Matkaa varjostaa huoli:
”Siinä ajassa ehtii tulla kova ikävä.”
Pirkko ja Göran ovat jo hitsaantuneet yhteen niin tiiviisti, että päivänkin ero tuntuu vaikealta. Pirkko luottaa siihen, että tarvittaessa Göran lentää häntä katsomaan.
Seurustelu, kihlaus ja piakkoin häät. Puoli vuotta sitten kohdanneen parin suhde on edennyt pikavauhtia. Pirkko ei näe syytä jarrutteluun. Onnesta pitää nauttia, kun sen on löytänyt.
Vain yksi asia häntä surettaa.
Kolahdus
Olen tuntenut Göranin 60-luvulta saakka. Pientä kemiaa oli jo silloin välillämme. Hän yrittikin friiata minua, mutta jostain syystä en syttynyt. Sanoin miettiväni asiaa. Göran laskee leikkiä ystävilleen, että hämäläisenä vastaaminen vei minulta näin kauan.
Nuorena katselin ja valitsin ehkä vääränlaisia miehiä. Silloin rakastui rakastumiseen.
Liikuimme samassa seurapiirissä, joten olemme törmäilleet kutsuilla vuosien varrella. Kerran heitin hänelle vinkinkin, että jos joskus tarvitset daamia, niin… Silloin hän ei napannut vihjeestä kiinni.
10. joulukuuta 2015 kohtasimme Tapiolan Stockmannin edessä. Jäimme juttelemaan. Hän totesi, että olisi kiva mennä joskus yhdessä syömään, mutta hänellä ei ole puhelinnumeroani. Nopeana tyttönä kirjoitin sen oitis paperilapulle.
Göran soitti seuraavana päivänä ja kutsui luokseen syömään. Hän tarjoili kynttilöiden valossa täydellisen illallisen alku-, pää- ja jälkiruokineen. Myönsi saaneensa apua kaupan herkkuosastolta.
Olin kauhean otettu siitä, että hän näki niin paljon vaivaa vuokseni. Se oli minulle ihan uutta. Se kolahti.
Åke kuoli vuonna 2009. Olin yksin seitsemän vuotta. Joitakin miehiä pyöri ympärilläni, mutta ei ketään, kehen olisin tarttunut. Vakuuttelin, etten halua ketään, enkä katsellutkaan sillä silmällä ympärilleni. Kuvittelin, ettei minulla ole aikaakaan seurustella, koska teen niin paljon töitä. Mutta kun oikea osuu kohdalle, aikaa on yllin kyllin.
Kosinta ja testi
Olemme olleet tiiviisti yhdessä ensimmäisestä illasta alkaen. Totesin pian olevani rakastunut. Jo uuden vuoden aattona vein hänet ystävieni järjestämille kutsuille ja esittelin miesystävänä, johon olen todella tykästynyt.
Rakastuin Göranissa kokonaisuuteen. Hänen olemukseensa. Tapaansa olla omaisten, ystävien ja eläinten kanssa. Hänessä olevaan lämpöön. Ihan kaikkeen. Ihmettelen, että hänenlaisensa on ylipäänsä olemassa.
Kosin Görania karkauspäivänä, 29. helmikuuta. En olisi rohjennut, ellei hän olisi vihjannut, että niin kannattaa tehdä. Vastaus olikin oitis myönteinen. Hän olisi varmasti kosinut, ellen olisi ehtinyt ensin. Sellaiset olivat merkit.
Kihlautumisen jälkeen lähdimme viiden päivän lomalle Espanjaan. Lento lähti aamukuudelta. Jälkeenpäin oivalsin, että matka taisi olla testi. Hän kokeili, pystynkö nousemaan ja lähtemään niin aikaisin. Hienosti selvisin, mutta en enää ikinä lähde yhtä aikaisella lennolla.
Espanjassa Göran pelasi golfia. Kuljin mukana mailapoikana viheriöillä kolme–neljä tuntia päivässä. En innostunut pelaamaan eikä hän yrittänyt siihen ylipuhua.
Kaksi kotia
Göran on mies, jonka kanssa haluan naimisiin. Häät ovat todennäköisesti tänä kesänä. Missään tapauksessa emme järjestä suurta juhlaa tai kutsu lehdistöä paikalle. Ihaninta olisi, jos voisimme olla ihan kahden kalliolla meren äärellä vihittävinä. Läheiset voisivat tulla juhlimaan kanssamme jälkeenpäin.
Vihkimiseen tarvitaan kuitenkin todistajat, joten kutsumme mukaan läheisimmät. Meidän, Heidin sekä Göranin poikien Alexanderin ja Nicolaksen aikataulujen sovittaminen ei ole helppoa.
Asumisesta olemme jutelleet silloin tällöin. Kummallakin on edelleen oma koti. Välimatka taittuu autolla viidessä minuutissa. Olemme kiintyneet omiin asuinympäristöihimme. Olen asunut Tapiolassa 40 vuotta ja hän yhtä kauan omalla seudullaan.
Kahdesta asunnosta ei ole mitään haittaa. On mahdollista, että asumme tulevaisuudessakin näin, vuorotellen toistemme luona. Jos päädymme yhteen asuntoon, hankimme todennäköisesti uuden. Vielä emme ole käyneet edes katselemassa mahdollisuuksia.
Olin pitkään yksin. Aikaisemmin mietin, kuinka sopeudun siihen, että toinen on samassa huushollissa. Göranin kanssa kaikki on ollut helppoa. Yhteinen rytmi soljuu luontevasti. Hän menee aamulla toimistoonsa. Päivällä soittelemme, käymme yhdessä syömässä ja suunnittelemme illan ohjelman.
Haluan viettää aikaa aina vain enemmän hänen kanssaan. Ikävä tulee, jos en näe häntä joka päivä. Sitä kai rakkaus myös on, että keskellä päivää ajattelee toista, odottaa soittoa ja tarvitsee lähelleen.
Pirkko mietti seitsemän vuotta, ennen kuin suostui Åke Lindmanin kosintaan. ”Nyt olen tehnyt ratkaisuja ensimmäisen kerran elämässäni todella vauhdilla.”
Uusi nuoruus
Olen yleensä hidas tekemään päätöksiä. Mietin seitsemän vuotta ennen kuin suostuin naimisiin Åken kanssa ja silloinkin meinasin karata häistä. Nyt olen tehnyt ratkaisuja ensimmäisen kerran elämässäni todella vauhdilla.
Pidänkö kiirettä iän vuoksi? En usko, onhan meillä vielä aikaa. En oikeastaan ajattele ikää lainkaan. Sen sijaan arvostan aikaa. En halua tuhlata yhtään yhteistä päivää ainakaan mihinkään turhanpäiväiseen, kuten riitelyyn.
En mieti, kuinka paljon yhteistä aikaa on jäljellä. Tietysti toiselle voi sattua jotain, mutta niin voi nuorellekin. Mikään ei ole taattua.
Vähän aikaa sitten luin Merete Mazzarellan kirjan Aurinkokissan vuosi. Hän kertoo siinä iäkkäänä solmitusta suhteesta ja pohdiskeli, kumpi joutuu hoitamaan toista. Keskeytin lukemisen, koska en halua miettiä sellaista. Haluan nauttia elämästäni, jossa on lämpöä ja intohimoa. Luin kirjan kuitenkin myöhemmin loppuun.
Usein unohdan ikäni kokonaan. Rakkaus on antanut minulle uuden nuoruuden.
Enkelit apuna
Jäin yksin, kun Heidi muutti perheensä kanssa syksyllä Ruotsiin. Tapasin Göranin pari kuukautta sen jälkeen. Ehkä enkelit ovat puolellani ja järjestelevät asioita. Nyt minulla on kumppani.
Heidi sekä Göranin pojat ovat onnellisia puolestamme. Heidi sanoi tavattuaan Göranin ensimmäisen kerran, että tuossa on sinulle oikea mies. Ehkä lapsille on helpotus, että löysimme toisemme. Nyt he tietävät, että vanhemmalla on joku, joka pitää huolen.
Göran huolehtii monista asioista puolestani. En aina muista, missä milloinkin pitäisi olla tai mitä tehdä. Hän muistaa ja muistuttaa. Hän on minua huomattavasti rauhallisempi. Täydennämme toisiamme.
Hän on huumorintajuinen, hellä ja huomaavainen. Seurustelun alussa sairastuin flunssaan ja olin todella kipeä kaksi viikkoa. Hän hoivasi minua. Hänen ystävänsä ovat sanoneet, että sellainen hän on ollut aina. Huolehtiva ja huomioiva. Se on minulle uutta ja ihanaa.
Tunnen joka päivä tehneeni oikean valinnan.
Käymme yhdessä kulttuuritapahtumissa. Katsomme lähes kaikki uudet elokuvat. On uskomattoman ihanaa, että saa keskustella toisen kanssa kaikesta koetusta. Jaamme arkipäiväisetkin asiat.
Göran vei minut katsomaan elämäni ensimmäisestä jääkiekko-ottelua. Oli hienoa nähdä, kun nuoret voittivat maailmanmestaruuden. Patrik Laine on suosikkini, vaikka hän pelaakin Tapparassa eikä Helsingin IFK:ssa.
Kun olin yksin, sain paljon lohtua mäyräkoirastani Vilistä. Kutsuin sitä terapianakiksi. Toukokuun alussa Vili jouduttiin lopettamaan. Se oli lähes 14 vuotta ja sairas. Luopuminen oli hirveää, itkin paljon jo etukäteen.
Göran auttoi päätöksen tekemisessä. Hän vakuutti, että ajattelen koiran parasta. Hän myös tuli mukaan, kun Vili lähetettiin taivaaseen. Sain jakaa murheeni sydänystävän kanssa.
Olin jo melkein unohtanut, kuinka tärkeää on, että vierellä on toinen ihminen.
Minut sytyttää
En haaveile mistään muusta. Elämä on muuttunut suloisen harmoniseksi.
Suosittelen kaikille vanhempana rakastumista. Toivottavasti annamme uskoa ja toivoa ikäisillemme, jotka haluaisivat löytää parin. Kannattaa olla peloton ja tehdä rohkeita ratkaisuja.
Suren ainoastaan sitä, etten tavannut Görania kymmenen vuotta sitten. Olen silti kiitollinen, että hän tuli edes nyt. Olen suunnattoman onnellinen. Sanon hänelle usein: ”Kiitos, että tulit elämääni. Kiitos, että olet olemassa.”
Viva 6/2016
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti