Kotilääkäri-lehti: Pirkko Mannola parantui rintasyövästä: ”Sain valtavasti vertaistukea muilta syöpäsairailta naisilta”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Pirkko Mannola uskoo kantaneensa positiivista elämänasennetta pikkutytöstä asti. ”Taidan olla synnynnäinen blondi, joka unohtaa ikävät asiat helposti. En koskaan jää rypemään murheisiin.”
Pirkko Mannola uskoo kantaneensa positiivista elämänasennetta pikkutytöstä asti. ”Taidan olla synnynnäinen blondi, joka unohtaa ikävät asiat helposti. En koskaan jää rypemään murheisiin.” © Sampo Korhonen / Sampo Korhonen
Pirkko Mannola sai tietää rintasyövästään tammikuussa. Näyttelijä kertoo nyt Kotilääkärissä, miten positiivinen mieliala pysyi yllä, kun hän ajeli vuorotellen sädehoitoihin ja elokuvan kuvauksiin.

Kummallinen mustelma ihmetytti näyttelijää. Se oli ilmestynyt vasempaan rintaan, ihan yllättäen. Juuri joogatunnille menossa ollut Pirkko Mannola havaitsi sen pukiessaan urheiluliivejä ylleen. Mustelman alla tuntui pieni muhkura, patti.

Oli tammikuu 2019. Pirkko arveli töytäiseensä rintansa johonkin. Hän kiiruhti joogatunnille, mutta ”se perkeleen patti” jäi vaivaamaan mieltä.

Hän mainitsi asiasta avopuolisolleen Göran Stubbille, 84, joka huolestui. Myös luottoystävä Raili Hulkkonen totesi puhelimessa topakasti, että lääkäriin äkkiä.

Pirkko pyöritteli asiaa pari päivää ja soitti lopulta gynekologilleen, joka patisti viipymättä tutkittavaksi. Vastaanottohuoneessa lääkäri tiesi heti rinnan nähtyään: se oli rintasyöpää.

Vaikka nopea diagnoosi oli dramaattinen, Pirkko arvosti lääkärin suoruutta.

”Tietysti tieto oli sokki. Ensimmäisenä mieleen tuli, että tähänkö tämä elämä loppui. Silti oli parempi saada heti huono uutinen kuin jäädä odottamaan epävarmuudessa.”

Pirkko kiiruhti parkkipaikalle, jossa Göran odotti puolisoaan. Autossa tuli itku.

Tuuri pelasti aikapommilta

Syöpä tuntui sanana pahalta. Pirkon isä menehtyi sarkoomaan, eli suun ja nielun alueen syöpään, maaliskuussa 1957 – siis vuotta ennen kuin Pirkosta kruunattiin Miss Suomi.

”Isä oli voimistelija ja liikunnanopettaja, hyväkuntoinen mies. Alkuun hän yritti juosta sairaalan käytävillä, mutta syöpä vei hänet kolmessa viikossa alle viisikymppisenä.”

Mutta silloin lääketiede ei ollut niin pitkällä kuin nyt.

Pirkko ohjattiin hoitoon nopeasti. Jo kahden viikon kuluttua diagnoosista hänet leikattiin Kirurgisessa sairaalassa. Hieman alle sentin mittainen kasvain poistettiin.

”Onneksi kasvain oli vasta esiaste, eikä ehtinyt levittää etäispesäkkeitä. Valtavan hyvä tuuri. Se olisi jäänyt muhimaan ja ollut kuin aikapommi, jos en olisi löytänyt sitä itse.”

Leikkauksessa Pirkon rinta saatiin säästettyä kokonaan, vain kasvain poistettiin. Lisähoidoksi määrättiin 15 kertaa sädehoitoa.

”Se oli suuri helpotus, koska olin pelännyt sytostaatteja ja sitä, ettei kroppani kestäisi niitä. Totta kai pohdin myös sitä, lähtevätkö hiukseni tai menetänkö rintani. Ne ovat naiselle aina merkityksellisiä asioita, vaikka terveys onkin se kaikkein tärkein.”

Pirkko Mannola pääsi kotiin jo samana iltapäivänä aamun leikkauksen jälkeen. Kotiuttamista odottaessaan hän joogasi sairaalasängyllä.

Pirkko innostui joogasta jo 60-luvulla ja harrasti pitkään voima- eli astanga-joogaa. vanhemmiten hän innostui rauhallisesta yin-joogasta.

Pirkko Mannola innostui joogasta jo 60-luvulla ja harrasti pitkään voima- eli astanga-joogaa. vanhemmiten hän innostui rauhallisesta yin-joogasta. Sampo Korhonen / Sampo Korhonen

Pirkko Mannola löysi helpotuksen huumorista

Toipuminen oli nopeaa. Pari viikkoa leikkauksen jälkeen Pirkko palasi joogatunneille.
Arkeen paluuta helpotti myös se, että marraskuussa ensi-iltansa saaneen Täydellinen joulu -elokuvan kuvaukset olivat tuolloin käynnissä Jollaksessa.

Tunnollisena näyttelijänä Pirkko Mannola kantoi huolta siitä, miten saisi hoidettua roolityönsä kunnialla. Mutta ohjaaja Taru Mäkelällä riitti ymmärrystä, olihan hän itsekin sairastanut syövän.

Aikatauluja soviteltiin: jos kuvaukset olivat aamulla, Pirkko sai sädehoitoa illalla. Jos elokuvaa tehtiin illalla tai yöllä, Pirkko kävi hoidoissa aamulla.

Vaikka Pirkko vaikeni sairaudestaan lähipiiriään lukuun ottamatta, elokuvan työryhmälle hän kertoi tilanteesta.

”Työyhteisön tuki oli aivan uskomatonta. Se auttoi minua suunnattomasti. Iloisen filmin tekeminen puolihullulla porukalla oli parasta, mitä kohdalleni saattoi osua.”

Välillä tuotantoyhtiön auto kuskasi hänet kuvauspaikalta sädehoitoklinikalle ja takaisin.

”Aina lähtiessäni hihkaisin kollegoille, olisiko muita tulijoita syöpäklinikalle. Huumori helpotti vaikean asian käsittelyä.”

Kun Pirkko joutui yhtenä päivänä olemaan poissa kuvauksista, näyttelijä Aku Hirviniemi lähetti perään huolestuneita viestejä.

”Nuoremmat näyttelijät paapoivat minua ihanasti. He kyselivät, olenko juonut tarpeeksi vettä ja kertoivat heti, jos jossain oli vapaa punkka huilaamista varten.”

Juuri työ piti Pirkon kiinni elämässä ja auttoi selviämään sairastumisen aiheuttamasta henkisestä kuormituksesta.

”En jäänyt rypemään sairastumistani, vaan annoin palaa.”

Rintasyöpään vertaistukea muilta naisilta

Sädehoitoklinikan odotushuoneessa tunnelma oli Pirkon yllätykseksi iloinen ja avoin. Toisilleen tuntemattomat ihmiset laskivat välillä raakaakin leikkiä. Toisinaan vertailtiin, monesko sädehoitokerta kullakin oli.

”Sain valtavasti vertaistukea muilta syöpäsairailta naisilta. Osan kohtalo oli huonompi: heidän sairautensa oli edennyt pidemmälle. Juttuseuraa löytyi aina, ja syöpää käsiteltiin avoimesti. Osaston odotustilassa sain nähdä, miten sitkeitä me naiset osaamme olla.”

Erityisen kiitollinen Pirkko on saamansa hoidon loistavasta tasosta.

”Se oli äärettömän tehokasta jo alusta lähtien: lääkärit ja hoitajat olivat asiantuntevia ja taitavia. Kaikki paperit toimitettiin minulle heti, ajat varattiin puolestani ja minut ohjattiin oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. Sairastaminen tehtiin valtavan helpoksi.”

Pirkon kokemuksen mukaan rintasyövän hoito on Suomessa ensiluokkaista.

”Pelkoni kaikkosivat hyvässä hoidossa. Tunsin että minusta pidetään hyvää huolta. Sain parantua luottavaisin mielin.”

Onni oli sekin, että hänen annettiin sairastaa kaikessa hiljaisuudessa.

”Syöpäsairaalassa minut tunnistettiin, mutta kukaan ei vuotanut sairastumistani julkisuuteen. Olen kiitollinen kohtaamastani hienotunteisuudesta ja solidaarisuudesta.”

”Et ole enää syöpäpotilas”

Maaliskuussa sädehoidot olivat päättyneet. Jälkitarkastuksessa lääkäri lausui sanat, jotka ovat piirtyneet Pirkon mieleen:

”Et ole enää syöpäpotilas.”

Görän istui vastaanotolla Pirkon tukena. Helpotus oli valtava, itkun paikka.

Jatkokontrolleja tehdään viiden vuoden välein.

”Tietysti tapahtunut pysäytti ja pelästytti. Olin ajatellut, että rintasyöpä ei enää tulisi tämänikäiselle ihmiselle, vaan olisi nuorempien naisten tauti.”

Voisi kuvitella, että vakava sairastuminen olisi saanut Pirkon pohtimaan enemmän elämän rajallisuutta. Niin ei kuitenkaan käynyt.

”Mietin ikäviä asioita yleensä vain hetken ja jatkan sitten eteenpäin. Olen aina ollut hetken lapsi, enkä ryve sairauksissa tai suruissa. Tärkeintä on jatkaa elämää ja nauttia siitä. Pahinta olisi se, että en enää uskaltaisi elää.”

Niin Pirkko ajatteli jo silloin, kun hänelle tehtiin kahden suonen pallolaajennus sydämeen vuonna 2013, kun hän sai yllättäen sydäninfarktin itsenäisyyspäivänä. Operaation jälkeen sydän on voinut mainiosti.

”Silloin ajattelin saaneeni leikkauksen jälkeen lisävuosia elämääni. Nyt sain uudestaan lisäaikaa.”

Hyvinvointini perusta

Jooga

Käyn joogatunneilla pari kertaa viikossa. Yin-jooga rauhoittaa minua, koska se on yhdistelmä kehon ja mielen hallintaa. Joogailen ja venyttelen myös olohuoneessa.

Yleisö

Saan valtavasti voimaa yleisöstä ja ihmisistä, en viihdy yksin. Sytyn lavalla.

Metsä

Nautin valtavasti sauvakävelystä metsässä. Pysähdyn ihastelemaan saniaisia ja metsän aluskasvillisuutta. Jopa puiden halaaminen on minulle tärkeää.

Syöpäosaston odotustilassa sain nähdä,miten sitkeitä me naiset osaamme olla.

”Syöpäosaston odotustilassa sain nähdä,miten sitkeitä me naiset osaamme olla”, Pirkko Mannola sanoo. Sampo Korhonen / Sampo Korhonen

Sydänoperaation aikaan Pirkko eli yksin, sillä puoliso Åke Lindman oli menehtynyt maaliskuussa 2009. Nyt Pirkko on ollut Göranin kanssa neljä vuotta.

”Göran oli aivan ihanasti tukenani koko ajan. Hän kuskaili minua ja oli läsnä. Miten voikaan toinen ihminen ymmärtää ja osata sanoa oikeita asioita juuri oikeina hetkinä?”

NHL:n Central Scoutingin European -toimiston johtajana ja kykyjen etsijänä työskentelevä Göran on Pirkon mukaan luontainen huolehtija, joka passaa häntä arjessa muutenkin: valmistaa aamupala-smoothieita, soittelee työpäivänsä päätteeksi Pirkon ruokatoiveita kaupasta ja vie roskat pyytämättä.

”Viime talvena näin hänen kasvoiltaan paistavan huolen. Tietysti sairastuminen on kumppanillekin aina sokki, kun pitää sopeutua siihen, mitä kaikkea voi tapahtua. Onneksi meidän yhteinen nuorenparin taipaleemme saa vielä jatkua.”

Lue myös: Elämä on kohdellut hyvin 80 vuotta täyttävää Pirkko Mannolaa – Katso upeat kuvat upean uran varrelta!

Pirkko Mannola on lunttaava mummi

Tänä syksynä Pirkko on keikkaillut suurissa konserttisaleissa. Rupeama huipentuu Espoon Sellosaliin 27. marraskuuta. Ohjelmisto on sisältänyt musiikkia 60-vuotisen uran varrelta: vanhaa filmimusiikkia, Georg Malmstenia, iskelmiä, Berliinin lauluja ja italoita.

Vaikka Pirkko rakastaa yhä esiintymistä suurille yleisöille, viime aikoina hänen on tehnyt mieli ryhtyä rauhoittamaan elämää.

Liian tiivis tahti ja stressi kuluttavat. Tässä iässä olisi kuunneltava enemmän itseään.”

Pienempiä esiintymisiä, elokuvarooleja tai puhujakeikkoja hän ei silti aio karsia.
Jos konserttikiertueet loppuvat, vapaa-aikaa jää runsaasti. Sen täytteeksi pitäisi keksiä puuhaa. Sudokujen ja ristikoiden tekemistä Pirkko yritti taannoin. Orastava harrastus jäi, kun hänen 6-vuotias lapsenlapsensa seurasi kauhuissaan vieressä, miten malttamaton mummi lunttasi toistuvasti vastaukset.

”Jos luovun konsertoinnista, voisin joogata vielä enemmän kuin nyt.”

Pirkon Ruotsissa asuvat tytär Heidi on jooga-ohjaaja ja omistaa joogastudion Espoossa. Nyt Heidi keskittyy erityisesti sound healing -joogaan, jossa harjoitukseen yhdistetään laulukulhojen ja rumpujen ääntä.

Pirkko innostui joogasta jo 60-luvulla ja harrasti pitkään astanga-joogaa. Vanhemmiten hän löysi kehon ja mielen hallintaa yhdistävän rauhallisemman yin-joogan. Enää keho ei tavu päälläseisontaan, mutta spagaatti luonnistuu yhä koska tahansa.

Hänen virkeytensä salaisuus piilee ehkä sittenkin iloisessa mielessä. Se on perua hänen 95-vuotiaaksi eläneeltä äidiltään, joka vielä eläkeiässä tanssi ripaskaa ja oli tunnettu ilopillerimäisestä luonteestaan.

”Positiivisella asenteella on valtava merkitys kaikessa tekemisessä ja ajattelussa. Se kantaa elämässä pitkälle.”

Kuvausvaatteet: Kasmirneule Balmuir, Rosemund -toppi ja kaulakoru Dots, farkut Nimm Scandinavia, villasukat Kankurin Tupa, harmaa mohairhuopa Balmuir.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 10/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X