Pojan kuolema oli Lasse Liemolalle viimeinen sysäys – Laulaja kääntyi ortodoksiksi

Lapsena laulaja Lasse Liemola tutustui ortodoksisuuteen kreikkalaisen pappansa kotona. Marraskuussa 2022 hän kääntyi itsekin ortodoksiksi. Oman pojan kuolema oli viimeinen sysäys kirkkokunnan vaihtamiseen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lasse Liemola tuntee tehneensä oikean päätöksen liittyessään ortodoksiseen kirkkoon. ”Koko sydämestäni”, hän sanoo.

Lapsena laulaja Lasse Liemola tutustui ortodoksisuuteen kreikkalaisen pappansa kotona. Marraskuussa 2022 hän kääntyi itsekin ortodoksiksi. Oman pojan kuolema oli viimeinen sysäys kirkkokunnan vaihtamiseen.
Teksti:
Pirjo Kemppinen

Lasse, tahdotko tulla äitisi ortodoksiseen kirkkoon?

Kysymyksen esittää isä Mitro Lasse Liemolalle Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Helsingissä.

Lasse Liemola vastaa kysymykseen selkeällä äänellä: ”Tahdon sitä koko sydämestäni.”

Laulaja ja yrittäjä oli harkinnut ortodoksikirkkoon liittymistä pitkän aikaa.

Lopullinen sysäys tuli vuosi sitten.

”Iloitsen, että vielä näin kypsällä iällä olet halunnut ikään kuin palata alkuun”, sanoi Isä Mitro. © Sampo Korhonen

”Iloitsen, että vielä näin kypsällä iällä olet halunnut ikään kuin palata alkuun”, sanoi Isä Mitro. © Sampo Korhonen

Perheen perintö

Lasse Liemolan lapsuuden muistoista kaksi liittyy ortodoksisuuteen. Käydessään Alli Nissisen Valmistavaa koulua 40-luvulla Lasse asui viikot äidin isän, Kreikan Kálymnoksen saarelta kotoisin olevan pappa Lampoksen luona. Siellä seinällä ollut ikoni kertoi suvun uskosta.

Toinen muisto on Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan vierailu Suomessa ja pappa Lampoksen luona. Tapaamista varten tuolloin viisitoistavuotias Lasse oli papan ohjeistamana ostanut koivukantisen Raamatun, johon patriarkka kirjoitti tervehdyksensä.

Lasse Liemola kastettiin luterilaiseksi, vaikka hänen äitinsä oli ortodoksi. Hänen lapsuuskodissaan oltiin tapakristittyjä. Kirkko oli elämässä läsnä, mutta kenties enemmän yhteisöllisyyden kuin uskon tyyssijana.

Nuorena Lasse osallistui lippukunta Vallilan Vesaisten kokoontumisiin kotiseurakuntansa Paavalinkirkossa. Mukavia muistoja jäi myös joulunäytelmistä. Niitä organisoi seurakunnan pappi Kalervo Kumpulainen, joka nähtiin sotilaspastorin roolissa Edvin Laineen ohjaamassa elokuvassa Tuntematon sotilas.

”Ihanneseurakuntani on isä Camillon kylä. Nyt trendinä on liittää pienet seurakunnat suuriin yksiköihin. Mahtipontiset kirkkorakennukset ammottavat tyhjyyttään, ja niiden ylläpito syö kohtuuttoman paljon kirkollisveroja. Pieni seurakuntalainen hukkuu byrokratian rattaisiin.”

Kun Lasse perusti perheen 60-luvulla ja muutti Kulosaareen, hän halusi myös uudelta kotiseurakunnaltaan yhteisöllisyyttä. Vaaliteemana oli ”sykettä sakastiin”, kun hän pyrki Kulosaaren seurakuntaneuvostoon. Hän oli sen jäsen 1999–2001.

”Toivoin kirkon avautuvan jäsenilleen. Halusin, että seurakuntasalit voisivat toimia tavallaan perheiden olohuoneina erilaisissa juhlissa.”

Lasse oli näyttänyt tästä esimerkkiä jo vuonna 1982, kun vastavihitty Sirje-vaimo muutti Virosta Suomeen.

”Kutsuimme kirkon täyteen ystäviämme. Lauloimme joululauluja ja sen jälkeen söimme joulupuuroa seurakuntakodissa.”

Pyhän Kolminaisuuden kirkko Helsingissä on ollut Lassen äidin puoleisen Lampoksen suvun kotikirkko. © Sampo Korhonen

Pyhän Kolminaisuuden kirkko Helsingissä on ollut Lassen äidin puoleisen Lampoksen suvun kotikirkko. © Sampo Korhonen

Jumalan tuntee keväisin

Kirkkoon veti yhteisöllisyys. Mutta oliko Lasse Liemola uskovainen?

”Olen rukoillut aina, olipa kyse jännityksestä tai vaikka vastoinkäymisistä. Koko elämäni ajan olen uskonut Jumalaan: siihen, että on joku, joka asioita hoitaa.”

Reilu kuukausi sitten Lasse keskusteli uskosta ystävänsä kanssa. Ajatukset olivat samansuuntaisia.

”Kaikki kerrotut tarinat eivät ole tulleet ylhäältä, vaan ne on kirjoitettu täällä alhaalla, maan päällä. Ehkä joskus viisituhatta vuotta sitten lakeja laadittaessa on saatu painoarvoa sanomalla, että ne ovat Jumalan sanelemia.”

Matkallaan ortodoksiksi Lasse on lukenut pappismunkki Ilarion kirjoittamaa opusta Uskon mysteeri.

”Siinä selitetään, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä ja samaa. Jumala on kaikkialla. Minusta se on hyvä ajatus. Sen tuntee keväisin, kun kaikki herää ja alkaa elää. Sellainen on jumalkäsitykseni.”

Teksti valmis hautakiveen

Ortodoksiksi kääntyminen ei ollut Lasselta äkillinen päätös. Aikomus saattoi tulla jo kreikkalaisten sukujuurien mukana. Se vahvistui viime vuosikymmeninä.

1990-luvun alussa Sirje ja Lasse ostivat vapaa-ajan asunnon Kreikasta, Saronidasta. Kylän ortodoksikirkko on kävelymatkan päässä. Se viehätti kauneudellaan ja sen kellojen soitto kuulosti kutsuvalta.

Päätöksen kääntymisestä Lasse teki lopulta, kun hänen poikansa Kim kuoli tapaturmaisesti 21. helmikuuta 2021. Lasse toivoi lapselleen leposijaa Kulosaaresta, jossa tämä oli asunut suurimman osan elämästään. Hautapaikkaa ei kuitenkaan järjestynyt, koska Kim ei ollut kuollessaan kulosaarelainen. Se, että hän yhä omisti siellä asunnon, ei riittänyt perusteeksi.

”Tuntui kummalliselta, että maksettuaan kirkollisveroa elämänsä ajan ei voi valita hautapaikkaa.”

Pitkällisten neuvottelujen jälkeen Kimin uurna laskettiin Hietaniemen hautausmaalle, josta järjestyi yhteinen paikka kuudelle uurnalle. Paikka on pieni, eikä siinä oleva hautakivi saa olla pystymallinen.

Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenille on oma hautausmaa, jonne voidaan haudata myös seurakuntaan kuulumattomat lähiomaiset.

”Ortodoksina tiedän ainakin, mihin kuoltuani pääsen.”

Lasse oli miettinyt viimeistä leposijaa jo ennen poikansa kuolemaa.

”Luterilaisen kirkon suhtautuminen tuli yllätyksenä.”

Hautapaikan lisäksi Lasse aikoo valita itselleen valmiiksi myös hautakiven. Teksti siihen on jo valmiina. Samaa raamatunlausetta hän on käyttänyt vuodesta 1977 alkaen niin syntymäpäivien kuin häidensä yhteydessä.

Sillä kuka tietää, mikä on ihmiselle hyvä elämässä, hänen elämänsä lyhyinä, turhina päivinä, jotka hän viettää kuin varjo: ja kuka ilmaisee ihmiselle, mitä on tuleva hänen jälkeensä auringon alla?” (Saarn. 7:1)

Lassea viehättää ortodoksisen kirkon seremonioiden vapautuneisuus. ”Jumalanpalvelukseen voi tulla ja sieltä voi lähteä oman aikataulun mukaan, ei ole pakko olla läsnä alusta loppuun.” © Sampo Korhonen

Lassea viehättää ortodoksisen kirkon seremonioiden vapautuneisuus. ”Jumalanpalvelukseen voi tulla ja sieltä voi lähteä oman aikataulun mukaan, ei ole pakko olla läsnä alusta loppuun.” © Sampo Korhonen

Ystävä kummiksi

Ennen kuin Lasse Liemola ryhtyi käytännön toimiin, hän halusi vastauksen yhteen kysymykseen.

”Varmistin, että Suomen ortodoksinen kirkko ei ole Moskovan vaan Konstantinopolin patriarkan alainen.”

Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja, Moskovan patriarkka Kirill tunnetaan hyvistä suhteistaan Vladimir Putinin kanssa eikä hän ole paheksunut Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa.

Vuoden 2021 vaihtuessa uuteen Lasse erosi luterilaisesta kirkosta. Hän otti yhteyttä ortodoksiystäväänsä Katriina Kamuun ja pyysi tätä kummikseen eli hengelliseksi vanhemmakseen. Lassen rippipappi on Isä Mitro, jonka hän on tuntenut pitkään.

Kun Kim kuoli, monet lähettivät Lasselle surunvalitteluja sosiaalisen median välityksellä.

”Isä Mitro soitti. Hän piti aikanaan panihidan, muistopalveluksen äitini satavuotissyntymäpäivänä. Hän haluaa pitää sen myös Kimille ensi helmikuussa.”

Isä Mitron menneisyyteen kohdistuvia arvosteluja Lasse kuittaa.

”Joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Olen rikkonut moneen kertaan Jumalan kymmenestä käskystä useimpia.”

Ortodoksiksi valmentautumisessa Lassen lukulistalla on Uskon mysteeri -kirjan lisäksi igumeni Haritonin kokoama Jeesuksen rukous – otteita pyhien isien ja hengellisten opettajien teoksista. Kotona on myös filokalia eli kokoelma pyhien kilvoittajaisien kirjoituksia. Sen kääntäjän sisar Kristodulin Lasse kohtasi sattumalta lentomatkalla Ateenaan.

”Hän oli matkalla luostariin. Kun jatkoyhteyttä lennon laskeuduttua ei enää ollut, kutsuimme hänet yöpymään luoksemme Saronidaan.”

Kirjojen lukemisen lisäksi Lasse on käynyt lauantaisin vigiliassa eli ehtoopalveluksessa Uspenskin katedraalissa.

”En ole elämäni aikana juossut yhtä paljon kirkossa kuin nyt, puolen vuoden ajan lähes joka lauantai.”

Se on tuntunut oikealta.

Lassen Sirje-vaimon isoäiti oli ortodoksi. ”Mamma muisti iltarukouksessa kaikki elävät ja kuolleet läheiset. Se oli minulle kuin iltasatu.” © Sampo Korhonen

Lassen Sirje-vaimon isoäiti oli ortodoksi. ”Mamma muisti iltarukouksessa kaikki elävät ja kuolleet läheiset. Se oli minulle kuin iltasatu.” © Sampo Korhonen

Jumala lähempänä

Ortodoksisen vigilian moni-ilmeisyys viehättää Lassea. Tunnelmaa luovat katedraalin kauneus, palavat kynttilät ja suitsukkeet, kuoro sekä toiminnallisuus.

”Katson muilta mallia ja teen perässä. Seuraavaksi haluan oppia rituaalit ja niiden merkitykset.”

Lasse aikoo käydä vigiliassa jatkossakin lauantaisin. Sen alkaminen alkuillan kello viideltä sopii elämänrytmiin.

Lasse arvostaa luterilaisuutta tai ­luterilaisia kirkonmenoja. Ortodoksisuus kuitenkin puhuttelee häntä enemmän.

”Minulle ortodoksisuus on vapautunutta. Sen parissa usko ja Jumala on minua lähempänä.”

Uskolla on elämässä tärkeä rooli.

”On joku, jonka kanssa voin jutella. Vanha Jumala, kuten Häntä kutsun, tietää kaikki hyvät ja pahat tekoni.”

Mirhavoitelun lisäksi Lasse osallistui ehtoolliseen. © Sampo Korhonen

Mirhavoitelun lisäksi Lasse osallistui ehtoolliseen. © Sampo Korhonen

Kotiin paluu

Isä Mitro sytyttää Lassen pitelemän kirkkokynttilän ja pyytää häntä polvistumaan. Rukouksessaan hän mainitsee myös Lassen nimikkopyhimyksen, pyhän Lasaruksen.

Koska Lasse on jo aiemmin kastettu, hänet liitetään ortodoksiseen kirkkoon mirhavoitelun sakramentin kautta.

”Pyhän Hengen lahjan sinetti”, Isä Mitro toistaa sipaistessaan eri kohtia Lassen kasvoissa.

Kummi Katriina pujottaa Lassen kaulaan ketjun, jossa riippuu tämän äidiltään perimä, kultainen ortodoksiristi. Vasta nyt hän saa kantaa sitä.

”Olet palannut kotiin”, Isä Mitro sanoo.

Lue myös: Kuhmolaisesta teekkaritytöstä tuli nunna ja sisar Eugenia: ”Meistä tulee se, miksi meidät on luotu”

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 12/22.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X