Putinin yksityisen laskettelukeskuksen paljastanut ympäristöaktivisti sai syytteen kiroilusta - ja jalkapannan

Venäläinen Jevgeni Vitiško paljasti Sotšin olympialaisten korruptiota ja ympäristörikoksia, päätyi vankilaan ja on nyt kotiarestissa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vladimir Putinin mahtikäskyllä luonnonsuojelualueelle rakennetun matkailukeskus Lunnaja Poljanan päärakennus oli lähes valmis vuonna 2008.

Venäläinen Jevgeni Vitiško paljasti Sotšin olympialaisten korruptiota ja ympäristörikoksia, päätyi vankilaan ja on nyt kotiarestissa.
(Päivitetty: )
Teksti: Outi Salovaara

Mies nostaa housun lahjetta ja laskee sukan vartta. Ehdonalaisvangin nilkassa on Venäjän federaation Rangaistusten täytäntöönpanohallinnon, FSIN:n, valvontapanta.

Sotšin olympialaisten aikaan kansainvälisesti tunnetuksi tulleen ympäristöaktivisti Jevgeni Vitiškon kotiaresti alkoi viime tammikuussa ja päättyy helmikuussa 2017.

”Voin liikkua Tuapsen alueella eli noin 70 kilometrin säteellä. Se oikeastaan riittää minulle ihan hyvin”, sanoo Vitiško valoisasti.

Hän kiipeää vanhaan harmaaseen maasturiinsa esitelläkseen kotikaupunkiaan Tuapsea Mustanmeren rannalla, noin 50 kilometriä Sotšista pohjoiseen.

Matkan aikana kerrotussa välähtää esiin osa parin vuoden takaisten olympialaisten likaisesta taustapelistä.

Kiroilusta tuomio

43-vuotias aktivisti pidätettiin vain muutama päivä ennen olympialaisten virallisia avajaisia helmikuussa 2014. Vitiškoa syytettiin kiroilusta bussipysäkillä, julkisella paikalla. Hän kiisti syytteen, eikä viranomaisilla ollut todistajia.

Pidätyksen todellisena syynä lienee ollut halu vaientaa aktivisti, jonka oli ollut tarkoitus pitää lehdistötilaisuus olympialaisiin saapuneille kansainvälisille toimittajille.

”Uskon, että viimeinen pisara Venäjän viranomaisille oli esiintymiseni BBC:n Putinin olympialaiset -dokumentissa. Sitä esitettiin ympäri maailmaa, ja miljardilla ihmisellä oli mahdollisuus saada tietää olympialaisten korruptiosta”, arvioi Vitiško.

Viikko pidätyksen jälkeen Vitiškon aiempi kolmen vuoden ehdonalainen vankeustuomio muutettiin kyseenalaisessa oikeusprosessissa ehdottomaksi ja hänet passitettiin Tamboviin kärsimään rangaistustaan.

Vitiško oli saanut ehdollisen tuomionsa 2012, kun hän oli aktivistikumppaneineen paljastanut, kuinka Krasnodarin alueen kuvernöörin oli vallannut laittomasti hehtaareittain maata luonnonsuojelualueelta Mustanmeren rannalta. Kuvernööri oli ympäröinyt valtauksensa ja yksityisen datšan korkealla aidalla.

Vitiškon väitettiin turmelleen vierasta omaisuutta spreijaamalla datšan aitaan iskulauseita: Metsä on meidän, Kuvernööri on varas.

”Minä en edes osallistunut iskulauseiden kirjoittamiseen, sen tekivät muut”, aktivisti huomauttaa.

Kansainväliset luonto- ja ihmisoikeusjärjestöt Human Rights Watchista Amnesty Internationaliin ja Bellonaan pitävät Vitiškon tuomiota poliittisena ja absurdina: laittomaan maanvaltaukseen syyllistynyt kuvernööri päätyi lopulta maatalousministeriksi ja suhmuroinnin paljastanut aktivisti vankilaan.

”130 järjestöä ympäri maailman allekirjoitti vetoomuksen vapauttamiseni puolesta, kun olin vankilassa. 130! En edes itse tuntenut niistä kuin kolme”, Vitiško ihmettelee ja arvioi kansainvälisen julkisuuden antaneen hänelle myös suojaa.

Laskettelua ikimetsissä

Sotšin olympialaisten lumoavan kauniina näyttämönä olivat Pohjois-Kaukasuksen vuoret ja vuorilta alkunsa saavan Mzymta-joen suisto Mustanmeren rannalla.

Noin 200 kilometrin mittainen ja muutaman kymmenen kilometrin levyinen alue Pohjois-Kaukasuksen poikkeuksellisen koskemattomana säilyneestä vuoristoalueesta on 1990-luvulta lähtien kuulunut Unescon maailmanperintölistalle. Osa alueesta nimettiin jo Neuvostoliiton aikana 1980-luvulla kansalliseksi luonnonsuojelukohteeksi.

Venäjä vannoi rakentavansa olympialaiset kestävällä tavalla subtrooppista luontoa ja suojelualueita kunnioittaen. Toisin kävi.

Nopea ja väkivaltainen tie-, junarata-, hotelli- ja muu rakentaminen koskemattomaan luontoon tarkoitti laajoja hakkuita ikimetsissä, Mzymta-joen uoman ja suistoalueen ekosysteemien tuhoutumista, harvinaisten vaelluseläintein reittien katkeamista ja laajoja laittomia kaatopaikkoja.

Tuho ei päättynyt olympialaisiin. Viime aikoina Vitiško on muun muassa yrittänyt estää oligarkkeja kuten Vladimir Potaninia rakentamasta uusia laskettelukeskuksia vuorille olympiakylä Krasnaja Poljanan läheisyyteen. Myös Unesco on esittänyt varoituksia ja pahoitteluja siitä, että Venäjä jatkaa matkailukohteiden rakentamista suojelualueille.

Vitiško sanoo, että hän ei vastusta teollisuutta, elinkeinoelämää tai olympialaisia. Niiden on kuitenkin hänen mielestään sopeuduttava ympäristöön eikä päinvastoin.

”Kaukasus-vuoret ovat olleet olemassa 70 miljoonaa vuotta. Neuvostoliitolta vei 70 vuotta, että Pohjois-Kaukasukselle saatiin suojelualue. Tämän mittakaavan asioita ei pidä pilata lyhytnäköisten hankkeiden vuoksi.”

Geologi ja aktivisti

Vuonna 1973 syntynyt Vitiško on opiskeluaikoja lukuun ottamatta asunut koko ikänsä Krasnodarin alueella. Hän ehti varttua teiniksi ennen Neuvostoliiton romahtamista.

”En tunne nostalgiaa Neuvostoliiton aikoja kohtaan. En koskaan ollut innostunut siitä järjestelmästä.”

Vitiškon isä on vesi-insinööri ja äiti ekonomisti. Hänellä on myös nuorempi veli ja sisar. Vanhemmat ja isovanhemmat olivat myötämielisiä sosialistiselle järjestelmälle.

”Minä taas olen aina tuntenut liberaalit eurooppalaiset aatteet omikseni”, sanoo Vitiško ja kertoo panneensa isovanhempansa lujille haastaessaan näiden poliittiset näkemykset.

Vitiško tottui nuoresta ilmaisemaan rohkeasti näkemyksiään.

”Teininä juuri ennen Neuvostoliiton hajoamista kirjoitin puolustusministeriölle kirjeen, jossa arvioin kriittisesti kommunistisen nuorisojärjestön Komsomolin tilannetta”, aktivisti muistelee huvittuneena.

Vitiško valmistui teollisuusinstituutista vuori-insinööriksi geologia pääaineenaan. Hän työskenteli aiemmin 1990-luvun lopulla toimittajana ja sen jälkeen vuoteen 2009 asti Tuapsen kaupungilla matkailutehtävissä ja geologina.

Hän on osakkaana yrityksessä, joka tekee vesi-, maaperä- ja geologisia tutkimuksia.

”Olen onnekas, koska talouteni on kunnossa”, Vitiško sanoo.

Ympäristöaktivistina hän aloitti 2005. Vitiškon ja tämän kumppaneiden ansiosta muun muassa valtiollinen Rosneft-öljy-yhtiö on joutunut siivoamaan öljypäästöjään Tuapsessa.

Vitiško oli pitkään yksi Pohjois-Kaukasian ekologinen vartija -ympäristöjärjestön kantavia voimia. Järjestö on 1990-luvulta lähtien tehnyt työtä alueen ympäristöongelmien ja -rikosten paljastamiseksi ja ratkaisemiseksi.

Viime toukokuussa Vitiško erosi järjestöstä eettisiin syihin vedoten sen jälkeen, kun järjestön saama 45 000 euron kampanjarahoitus Vitiškon vapauttamiseksi vankilasta oli kadonnut tietymättömiin.

Ympäristöaktivismiaan ja poliittista toimintaansa Vitiško on voinut rahoittaa yrityksensä tuottojen turvin. 2011–2013 hän pyrki muun muassa Venäjän duumaan sekä Tuapsen kaupunginjohtajaksi oppositiopuolue Jablokon riveistä, mutta ei tullut valituksi.

Heinäkuun alussa hänet nimettiin jälleen Jablokon ehdokkaaksi duuman ensi syksyn vaaleihin.

Koko perheen vakaumus

Tuapsessa Vitiškolla on sekä kerrostalohuoneisto että talo. Turvallisuussyistä hän viettää enemmän aikaa kerrostaloasunnossa.

”En pelkää omasta puolestani. Perheeni puolesta olen huolissani, mutta se on onneksi toistaiseksi saanut olla rauhassa.”

Vitiškon ex-vaimo Larisa on koulutukseltaan filologi ja työskentelee Tuapsessa lihanjalostustehtaassa sihteerinä. Aktivismi raastoi perhettä, ja avioliitto päättyi eroon. Vitiško puhuu vaimostaan kunnioittavasti ja kertoo välien nyt olevan erittäin lämpimät ja läheiset.

”Ex-vaimoni tukee minua kaikessa, mitä teen.”

16-vuotias Aleksei-poika opiskelee liikemies Mihail Hodorkovskin ja tämän vanhempien 1994 perustamassa sisäoppilaitoksessa Moskovan lähellä. Jukos-öljy-yhtiön johtajana omaisuuden kerännyt oligarkki Hodorkovski haastoi uhkarohkeasti presidentti Vladimir Putinin, päätyi vuosikausiksi vankilaan väitetystä veronkierrosta ja asuu nyt Sveitsissä.

Hodorkovskin oppilaitos on tarkoitettu sosiaalisesti suojattomille, terrorismin vuoksi traumatisoituneille tai työtehtäviä suorittaessaan kuolleiden vanhempien lapsille. Siellä on opiskellut muun muassa Beslanin verilöylystä 2004 selvinneitä lapsia.

Vitiško arvostaa oppilaitoksen eurooppalaisia arvoja ja henkeä, jotka ovat sopineet rauhalliselle ja toiminnan sijasta ajattelemiseen taipuvaiselle Alekseille hyvin.

10-vuotias Gleb-poika käy koulua Tuapsessa ja on isänsä mukaan isoveljensä vastakohta, päättäväinen ja koko ajan menossa.

”Olen ajatellut, että meillä on tämän auringon alla tehtävä. On suojeltava luontoa, ympäristöä ja omaa kulttuuriperintöä. Enhän minä tee tätä itseni takia, vaan lasteni ja lastenlasteni takia”, Vitiško sanoo.

Pelko taltuttaa

70 000 asukkaan Tuapse on pohjoisin Suur-Sotšin kaupungeista ja ainoa, joka matkailun sijasta saa pääelantonsa teollisuudesta.

Sen rantoja ja kaupunkikuvaa hallitsevat hotellien, rantaravintoloiden ja aurinkotuolien sijasta Rosneft-yhtiön ja kemianyhtiö Jevrohimin valtavat säiliöt, varastot ja tankkerit.

”Vuonna 2009 tänne kerääntyi ennätysmäärä, 4 500 mielenosoittajaa”, sanoo Vitiško Tuapsen keskusaukiolla.

Ihmiset vastustivat tuolloin Jevrohimin lannoiteterminaalin rakentamista aivan kaupungin keskustaan koulun, hotellien ja kauppojen viereen.

Rosneft on päästänyt ympäristöön öljyä, Jevrohimin varastoista taas lentää tuulen mukana myrkyllisiä kemikaaleja.

”Tuapsessa on syöpää ja muita sairauksia enemmän kuin ympäröivällä alueella”, sanoo Vitiško.

Keskusaukiolle ei kuitenkaan enää keräänny mielenosoittajia vaatimaan puhdasta ympäristöä.

”Ihmiset pelkäävät”, sanoo aktivisti lakonisesti.

Venäjä on viime aikoina voimakkaasti kiristänyt otettaan kansalaisaktivisteista ja suitsinut mielenosoituksia.

Putinin ”sääasema”

Ympäristöaktivistin työ vaatii Venäjällä kovia hermoja. Vastapuolena oleva ympäristön turmelija voi olla hyvin vaikutusvaltainen.

Vitiško kumppaneineen paljasti vuosia sitten – taivallettuaan ensin kaksi vuorokautta tiettömiä taipaleita Kaukasuksen rinteillä hakemassa todisteita – että presidentti Vladimir Putin rakennutti Lunnaja Poljana -vuorelle kaikessa hiljaisuudessa yksityistä ylellistä laskettelukeskusta.

Rakennustöiden alkaessa 2003 vuorelle ei ollut tietä, ja rakennustarvikkeet ja rakentajat vietiin paikalle helikoptereilla. Niiden maahansyöksyissä kuoli rakennustöiden aikana useita ihmisiä.

Virallisissa papereissa Putinin laskettelukeskus oli meteorologinen tutkimuslaitos.

”Ajattele, miten järjetöntä, muka meteorologinen tutkimuslaitos”, nauraa Vitiško.

Vakava puoli on se, että huviloiden, laskettelurinteiden ja myöhemmin sinne johtavan tien rakentaminen tuhosi peruuttamattomasti uhanalaista metsää Unescon maailmanperintökohteessa.

Jäädä vai paeta?

Vitiško on elänyt mielivaltaisesti pidätettynä, vangittuna ja painostuksen alla vuosia, ja hänen kotimaansa ihmisoikeustilanne on heikentynyt. Hänen vanhempansa ja sisaruksensa eivät hyväksy Vitiškon aktivismia, vaan katsovat sen vahingoittavan perhettä.

Vitiško on kuitenkin loputtoman optimistinen.

”Uskon, että Venäjäkin omaksuu eurooppalaiset liberaalit arvot. Työmme luonnon hyväksi ei mene hukkaan, sillä ympäristötietoisuus on Venäjällä kasvanut.”

Optimismia on myös Vitiškon usko siihen, että Putin ei ole presidentti enää vuoden 2018 vaalien jälkeen. Putinin seuraajan nimeä hän ei arvuuttele.

Venäjällä kriittiset äänet tuomitaan isänmaan pettureiden juoniksi, mutta Vitiško sanoo kriittisyydestään huolimatta rakastavansa kotimaataan.

”Euroopassa asuvat tuttavani houkuttelevat minua muuttamaan pois, mutta haluan pysyä Venäjällä. Tämä on minun maani.”

Joillekin ympäristöaktivisteille kotimaa käy kuitenkin liian raskaaksi. Esimerkiksi Vitiškon yhteistyökumppani Suren Gazarjan pakeni Venäjältä saatuaan myös kolmen vuoden ehdollisen vankeustuomion 2012. Gazarjan asuu nyt Virossa pakolaisena.

Itsepäinen taistelija

Vitiško kiertää kameransa kanssa kotiarestinsa sallimissa rajoissa kuvaamassa Tuapsen seudun laittomia kaatopaikkoja, roskattuja jokia ja yksityiskäyttöön vallattuja uimarantoja ja kertoo niistä sosiaalisessa mediassa.

Kukaan ei seuraa miestä, kun hän ajelee Tuapsessa kuhmuisella maasturillaan.

”Jos esimerkiksi Rosneftin johtaja on tulossa Tuapseen, viranomaiset kyllä saattavat soittaa ja käskeä minua pysymään poissa kaupungilta vierailun ajan.”

Poliiseja ei näy mailla halmeilla, mutta valvontapannan ansiosta he rekisteröivät Vitiškon jokaisen liikkeen. Eikö se ole ahdistavaa?

”Yksi mies ei voi taistella kokonaista armeijaa vastaan. Mutta he voivat pitää vankina vain minun ruumistani. Sieluni on vapaa”, sanoo Vitiško.

”En pelkää, koska he eivät voi enää tehdä muuta kuin tappaa minut.”

FB_logo   Jaa juttu Facebookissa

Twitter_icon   Jaa juttu Twitterissä

Seura_Logo

  Tilaa Seura

X