Haimakasvain vei kuolemanpelon – Näytteljä Raimo Grönberg: ”Selviytymisen fiilis oli vahva”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Näyttelijä Raimo Grönberg
”Pääsin kuolemanpelosta haimakasvaimen myötä. Se kokemus oli niin voimakas ja siihen liittyi omalla tavallaan myös uudelleen syntyminen.” Näyttelijä Raimo Grönberg kertoo. © Susanna Jyllinmaa/Fremantle
Huomion edessä ujosteleva näyttelijä Raimo Grönberg, 67, myöntää vähättelevänsä itseään. Kuolemanpelosta Grönberg pääsi haimakasvaimesta parannuttuaan.

Näytteljä Raimo Grönberg tunnustaa, että uskoo tänä päivänä yhä harvempaan asiaan. Eräs hänen opettajistaan sanoi joskus Grönbergille, että hänestä tulisi hyvä pappi.

”Olin tuolloin 1960-luvulla aika vakava nuori, ehkä se vaikutti opettajaan. Jos minusta olisi tullut pappi, olisin ollut enemmänkin sydämen asialla siinä hommassa, en niinkään kirkon pohjalta. Kajaanissa olin kyllä joskus opettajan sijaisena uskonnossa ja historiassa. Olin silloin Pohjois-Suomen ainoa kirkosta eronnut uskonnonopettaja”, Raimo Grönberg kertoo.

”Kaipaan ehyempää maailmaa”

”Alusta asti elämässäni on riittänyt draamaa. Kun lukiossa sain Hymypoika-patsaan, piti rehtori juhlasalissa puheen, että yhdessä luokassa on tapahtunut väärinkäsitys, kun luokan pelle on valittu Hymypojaksi. He antoivat patsaan sitten seuraavalle.

Olen taipuvainen pohdiskeluun. Siihen liittyy ehkä sekin, että en ole hirveän sosiaalinen ihminen. Mieluummin käytän kahta korvaani kuunteluun ja tarkkailen ihmisiä. Muiden juttuja on mielenkiintoisempaa kuunnella kuin olla itse keskipisteenä.

Olen aika herkkä rikkinäiselle maailmalle. Yksin oleminen ja pohdiskelu on eräänlainen tapa suojautua. Olen kai sitten jollain tapaa myös vähän melankolinen tyyppi. Kaipaan ehyempää maailmaa.

Opin vanhemmiltani pedanttisuuden. En yksinkertaisesti kestä sitä, että jos pää on töiden takia kaaoksessa, niin koti on myös epäjärjestyksessä. Perin siisteysintoni erityisesti äidiltäni, johon liittyy vielä sekin, että tykkään etenkin tiskata. Kotona vaimo yleensä pyytää hellittämään roskien alituisessa noukkimisessa.

Ehkä kyse on isommassa mittakaavassa oman itsensä koossa pitämisestä. Pelkään hajoavani ja menettäväni kontrollin, jonka jälkeen edessä on tuntematon.”

”Vähättelen itseäni ja ymmärrän hyvin, että se kumpuaa lapsuudestani”

”Asun Laura-vaimoni kanssa taiteilijakoti Lallukassa. Meillä on myös Hansu-kissa, joka on nyt kahdeksanvuotias. Vaimohan sen kissan hommasi, mutta minuun se on kiintynyt.

Haluaisin olla avoimempi. Olen pikkupojasta asti fanittanut tietynlaisia ihmisiä ja pöllinyt heiltä ominaisuuksia, joiden kautta olen yrittänyt elää. Pieleenhän se on mennyt, koska ne ovat muiden ominaisuuksia, eivät minun omia.

Olen aina ajatellut, että koska minulla ei ole mitään vahvoja ominaisuuksia niin olen hahmoton ja epäkiinnostava. Näyttelijän ammat­tiin liittyy huomiota ja suosiota, jota en osaa ottaa vastaan. Ujostelen sen edessä, vaikka en haluaisi. Mitä hemmettiä oikein pakenen? Miksi en arvosta saamaani huomiota?

Vähättelen itseäni ja ymmärrän hyvin, että se kumpuaa lapsuudestani. Vaimoni ja siskoni ovat nostajia, jos painan itseäni maahan. He ovat suuri tuki. Olen vakuuttunut siitä, että ihminen ei pärjää yksin.”

Raimo Grönberg Salatut elämät -sarjan Gunnar

”Hyppäsin toisen rooliin Salatut elämät -sarjassa. Antti Seppä näytteli ensin Gunnaria, mutta hänen lähdettyä soittivat tuotannosta minulle.

Olen nyt ollut mukana sarjassa vähän yli kolme vuotta. Siitä on tullut yhden sortin koti. Siellä on hirveän hyvä työilmapiiri.

Ihmiset tunnistavat minut nyt useammin kuin teatteriaikoina ikinä. Vaikka olen 45 vuotta vääntänyt teatteria, en ole sellaista huomiota saanut kuin tv-hommista.”

”En pelkää enää kuolemaa”

”En pelkää enää kuolemaa. Pääsin kuolemanpelosta haimakasvaimen myötä. Se kokemus oli niin voimakas ja siihen liittyi omalla tavallaan myös uudelleen syntyminen.

Sairauden jälkeen oli hauska mennä ulos ja katsoa ympärilleen, todeta olemassa oleviksi kaikki puut ja ihmiset. Tuntui ihan kuin sen kaiken olisi nähnyt ensimmäistä kertaa. Selviytymisen fiilis oli vahva. Ymmärrän niitä ihmisiä, jotka humahtavat uskoon sellaisissa hetkissä.

Muistan hyvin miten kaikki tuntui ihan uudelta ja oudolta, vaikka asiat olivat vanhoja ja tavallisia juttuja. Silloin vihollinenkin tuli ystäväksi. Sitä tunnetta tuskin unohdan koskaan, eikä sitä ole tarviskaan unohtaa.

Sain terveet paperit vähän reilu kaksi vuotta sitten, jolloin kävin viimeksi tarkastuksessa. Tällä terveydellä nyt mennään ja iloitaan siitä, ettei iltalääkkeitä tarvita.

Ennustan, että piristyn kun täytän 70 vuotta! Tässä on pikkuhiljaa elänyt aatoksia siitä, että jos muuttaisi muille maille katselemaan.”

Lue myös: Keltainen iho herätti epäilyn – Pertiltä löytyi haimasyöpä

X