Rap-duo SOFA eli Sonja Kuittinen ja Fanni Noroila yhdistävät musiikin ja ystävyyden kuten esikuvansa Nylon Beat: ”Yhdessä maailmaa vastaan”

Fanni Noroila ja Sonja Kuittinen ystävystyivät parikymppisinä teatterikorkeakoulussa, kun molempien elämässä oli synkkä vaihe. Toistensa tuella he löysivät keinot katsoa eteenpäin ja raivasivat tiensä skenen ulkopuolelta rap-musiikin maailmaan. Nyt rap-duo SOFAn artistit kertovat ystävyydestään.

Fanni Noroila:

Syksy 2012 oli meillä molemmilla haastava ajanjakso, mutta olimme jo päättäneet, että seuraavasta keväästä tulisi upea.

Muistan, kun loukkasin tuona syksynä tanssitunnilla nilkkani ja jouduin olemaan sivussa oppitunneilta. Kun nilkka muljahti, syöksyi Sonja luokseni ja kuiskasi korvaani, että: ’upea kevät.’ Se oli jo silloin meidän voimamantramme.

Tsemppasimme toisiamme, ja kun kevät koitti, se olikin siistiä aikaa. Aloimme tehdä aktiivisesti upeita tekoja. Ostimme skeittilaudat ja aloitimme pianotunnit.

Olimme parikymppisiä ja vietimme todella paljon aikaa yhdessä. Ystävyytemme kannatteli meitä. Jaksoimme sen avulla läpi koulun ja kaikki vastoinkäymiset. Se oli elämämme kesä, josta sitten syntyi SOFA.

SOFA oli meillen vakava juttu heti alusta. Olimme molemmat fanittaneet räppiä koko lapsuutemme, mutta ajatus siitä, että itse olisi räppäri ei ollut tuntunut mahdolliselta aiemmin. Tajusimme, että nyt vain alamme tehdä emmekä himmaile yhtään.

Epäilijöitäkin riitti alkuun. Muistan, kun meillä oli ensimmäinen keikka. Meillä oli vain yksi biisi, jonka vedimme varmaan kolme kertaa. Se oli se röyhkeytemme taso!

Totta kai naureskelua tuli ja tietyllä tavalla ymmärrän sen. Tulimme skenen ulkopuolelta, emmekä olleet oikeastaan missään piireissä muutenkaan. Se oli lopulta aika vapauttavaa.

Rikoimme tekemisen ja älyttömän draivin kautta ennakkoluuloja. Olimme hullunrohkeita ja yhdessä maailmaa vastaan. Tekemisessämme ei ole egoja.

Esikuvien tarina

Leikin koko lapsuuteni Nylon Beatia. Olin aina tummatukkainen Erin, mutta nyt kun teimme Sonjan kanssa Nylon Beatin tarinasta kuunnelman esitän siinä Jonnaa, jota muistutan luonteeltani tosi paljon.

Osaan Nylon Beatin koko diskografian edelleen ulkoa. Nylon Beatin tarinassa käsitellään myös vastoinkäymisiä ja vähättelyä. Jonna ja Erin eivät koskaan lannistuneet. Siisteintä heissä oli nimenomaan se, että he olivat niin autenttisesti omia itsejään – ihan sama mitä muut ajattelivat.

Nylon Beatin kuunnelmaa oli mahtava tehdä. Koko mukana ollut tiimi oli älyttömän taitava ja kannustava. Voisi kuvitella, että oli stressaavaa tehdä 20 jakson kuunnelmaa jakso per päivä -tahtia, mutta se meni hauskasti ja rennosti – ja silti hyvin keskittyneesti.

Olisi jännittävää olla kärpäsenä katossa seuraamassa mitä Jonna ja Erin ovat siitä mieltä!

Sonja Kuittinen:

Ensimmäinen muistoni Fannista on teatterikorkeakoulun pääsykokeista. Aloitimme samalla luokalla vuonna 2011, mutta vasta seuraavan vuoden syksyllä aloimme tutustua syvemmin. Olimme yhteisessä produktiossa ja meillä klikkasi tosi vahvasti. Kyseessä oli Piia Peltolan ohjaama Arki elämää -esitys.

Meillä molemmilla oli silloin haastava syksy henkilökohtaisessa elämässä. Minulta kuoli molemmat isovanhemmat ja asunnostani löytyi hometta ja luteita.

Muistan yhden yksinäisen hetken kun makasin muovitetun sänkyni päällä. Katselin tavaroitani jätesäkeissä. Isovanhempani olivat kuolleet. Mietin, että miten helvetin hieno syksy.

Pääsin Fannin luokse yökylään ja se oli todella arvokasta. Kaipasimme molemmat tuulettumista ja katsetta ulos itsestä. Ostimme muun muassa skeittilaudat.

Emme osanneet skeitata yhtään, mutta opettelimme rullaamaan. Menimme niillä laudoilla pitkin Kalliota ja Punavuorta ja iltaisin lähdimme usein jonnekin tanssimaan. Koulu oli niin intensiivistä, että kaipasimme sille vastapainoa.

Elimme sinä syksynä symbioosissa ja meillä molemmilla oli halu tehdä musiikkia. Puheiden sijaan tartuimme toimeen ja perustimme SOFA-yhtyeemme kesällä 2013. Jätimme häpeän sivuun ja aloimme vain tehdä musiikkia.

Ystävyys ja musiikki

Nylon Beat on ollut itselleni suuri tienraivaaja. Olikin unelmatyö päästä tekemään ja näyttelemään audiodraamaa Nylon Beatista yhdessä Fannin kanssa.

SOFA-yhtyeessä ja Nylon Beatissa yhdistyy musiikin tekeminen ja ystävyys. Ymmärrämme omasta näkökulmastamme kaikkea sitä, mitä he ovat joutuneet ja saaneet käydä läpi uransa aikana.

Kontrasti siinä millaista lokaa he saivat päällensä ja miten heitä itse ihasteli lapsena oli melkoinen. Kuunnelmassa käsitellään Jonnan ja Erinin tarinat heidän lapsuudestaan bändin alkamiseen ja loppumiseen asti.

Roolitöissä olemme tehneet omat tulkintamme Erinistä ja Jonnasta. Tärkeintä meille on ollut löytää heidän keskinäinen dynamiikkansa. Oli hienoa päästä tekemään työtä, jossa yhdistyy monta itsellekin merkityksellistä asiaa.

Se mikä vähän harmittaa on, etten koskaan päässyt näkemään Nylon Beatia livenä, koska asuin lapsena maalla Puumalassa. Ihailin heitä televisiosta ja kuuntelin cd-levyjä.