Reijo ja Anita Taipaleen yhteinen matka jatkui loppuun asti – ”Muistisairaus on valmistanut minua luopumiseen”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Anita Taipale
Huhtikuussa Anita Taipaleen elämän ovat täyttäneet sairaalavierailut ja totuttelu raskaaseen ajatukseen: "Toivoa paranemisesta ei enää ole." © Tommi Tuomi / Otavamedia
Reijo Taipale sai muistisairausdiagnoosin vuonna 2013, mutta tänä talvena laulajalegendan kunto romahti. Huhtikuun 27. päivänä Reijo Taipale kuoli 79-vuotiaana.

Viime lokakuussa Reijo, 79, ja Anita Taipale, 73, muuttivat Oulunkylässä viihtyisään asuntoon Veräjämäen-kodistaan, jossa he asuivat yli 30 vuotta. Eläminen kahden kerroksen rivitaloasunnossa oli tullut liian hankalaksi.

Reijon vointi muuttui radikaalisti huonompaan suuntaan tänä talvena. Äkillisesti edennyt muistisairaus romahdutti kunnon huhtikuussa.

Reijo ja Anita Taipale

Anita ja Reijo kotiovellaan Pohjois-Helsingissä vuonna 1978. KARI PARVIAINEN / SKOY

”Valitettavasti se koskee monia”

Anita Taipaleen valoisa ja tyyni luonne tulee esiin tässä elämänvaiheessa, johon liittyy surua. Hän on kiitollinen 55 vuotta kestäneestä avioliitosta Reijon kanssa ja kauniista muistoista. Niitä on valtavasti.

Muistisairaus oli pitkään armelias, ja yhteiselämä sujui hyvin.

”Rakkaan puolison sairaus ei muutu paremmaksi suremalla. Katkeruutta en tunne.”

Muistisairauden Anita hyväksyi osaksi ikäihmisen elämänkaarta.

”Ei se ole mikään erityinen epäonni. Valitettavasti se koskee monia.”

Toki öisin valvoessa synkätkin ajatukset hiipivät mieleen. Anitalla on ollut kuitenkin aikaa sopeutua tilanteeseen.

Tiedon Reijon muistisairaudesta he saivat jo vuonna 2013.

Sanoja unohdettujen tilalle

Sairauden hyväksymistä auttoi, että Reijo oli pitkään hyvässä kunnossa. Juttu luisti ja huumori pelasi. Alkoholin Reijo oli jättänyt vuosia aiemmin, ja tupakoinnin jo sitäkin ennen. Reijo lenkkeili yhä päivittäin.

Laulajamaestro halusi jatkaa keikkailua viime vuosiin asti. Erotuksena aiempaan oli se, että nyt kuskiksi ja kaveriksi lähti vaimo Anita. Sitä Reijokin toivoi.

”Ajattelin, että miksen menisi. Olisinhan muuten yksin kotona.”

Keikoilla hän kuitenkin huomasi miehessään pienen muutoksen. Reijo unohteli aina välillä kappaleiden sanoja. Vaimo yleisössä huolestui.

”Reijo oli kuitenkin taitava keksimään sanoja unohdettujen tilalle. Yleisö ei välttämättä huomannut mitään.”

Reijo turvautui laulajille yleiseen keinoon. Hän alkoi vältellä uusimpia kappaleita ja valitsi esitettäväksi tuttuja ikivihreitä, joita hänellä riitti. Vaikka muistisairaus eteni, sanat tulivat selkäytimestä.

Siitä huolimatta muutama vuosi sitten oli vihdoin aika lopettaa keikkailu lähes 60 vuoden artistinuran jälkeen. Elämään tuli tyhjiö. Jotain olennaista puuttui. Ei ole helppoa lopettaa sitä, mitä on tehnyt lähes koko elämänsä ja rakastanut yli kaiken.

Tänä keväänä Reijo ei laulanut edes kotona.

Sanat katoaa

”Olen ollut Reijon omaishoitaja vuoden verran. Pärjäsimme pitkään kotona ihan hyvin”, Anita kertoo.

Arki rullasi rauhallisesti ja turvallisesti kotipiirissä. Anita laittoi ruoat ja huolehti lääkkeet. Reijo nukkui hyvin ja katseli paljon televisiota, etenkin viihdeohjelmia. Hän seurasi myös uutisia ja kuunteli mielellään, kun Anita luki hänelle lehtiä.

”Hän oli mukana tässä maailmassa, kiinnostunut maailman tapahtumista. Eri asia on, miten hyvin hän niitä sitten myöhemmin muisti.”

Reijon muistisairaus ei onneksi ehtinyt edetä niin pitkälle, että hän ei olisi tunnistanut läheisiään. Sairaalahoidossakin hän halusi tuntea Anitan lähellään.

”Hän halasi minua tiukasti, vaikka ei enää kommunikoinut puhumalla.”

Perhe kaikki kaikessa

Taipaleilla on kolme aikuista lasta ja neljä lastenlasta: Tove, Emilia, Ina ja Senja.

Lapsista kaksi nuorempaa on tehnyt uraa maailmalla. Vanhin on Suomessa lähellä vanhempiaan.

Anita ja Reijo tekivät jokin aika sitten edunvalvontavaltuutuksen. Anitasta tuli edunvalvontavaltuutettu, joka voi hoitaa Reijon asioita.

”Onneksi minulla on lasten ja läheisten tuki. Silti olen aina välillä kovin huolissani. On niin paljon hoidettavaa ja pohdittavaa.”

Päivän kääntyessä iltaan Taipaleiden kodissa on hiljaista. Reijo on sairaalassa, jonne hänet siirrettiin huhtikuussa.

”Toivoa paranemisesta ei enää ole. Joskus tilanne etenee nopeasti, joskus hitaammin. Lopputulos on sama. Menemme päivä kerrallaan.”

Läheisen äkkikuolema esimerkiksi tapaturmassa tuntuisi Anitasta vielä pahemmalta kuin asteittainen hiipuminen.

”Muistisairaus on valmistanut minua luopumiseen. En ole tuntenut yksinäisyyttä. Vielä.”

Lue koko haastattelu Viva-lehdestä 5/19.

X