Reijo Taipale pitkästä avioliitostaan: ” Vieläkin naurattaa aamuisin, kun herään Anitan vierestä”

Jo ensimmäinen vilkaisu avaran rivitalon olohuoneen seinille paljastaa, ettei kodissa asu kuka tahansa.

Seinillä on kehyksissä 14 kulta- ja neljä platinalevyä. Yhdellä seinällä on rivissä kymmeniä kunniakirjoja ja -mainintoja: Tango-Finlandia, Pro Finlandia -palkinto, Seuran Elävä Legenda, kutsuja Linnan juhliin…

Itse isäntä, Reijo Taipale, 77, tosin vaikuttaa ruutupaidassaan tavalliselta naapurin mieheltä.

Hän on juuri tullut vaimonsa Anitan, 72, kanssa Brysselistä tyttärensä perheen luota, mutta pariskunta suunnittelee jo toista matkaa.

He lähtevät syyspimeyttä pakoon Floridaan poikansa luokse. Vuosia he ovat viettäneet talvikuukaudet etelän lämmössä, mutta kesäisin he ovat pysyneet Suomessa, koska Reijo on kiertänyt tanssilavoja.

Tämä kesä oli poikkeus.

”Pidin keikkatauon. Olen nyt ollut elämäni pisimmällä lomalla, mutta minulla on kumma tunne, että jotakin puuttuu”, hän sanoo.

Miksi en lähde?

Reijo Taipale sanoo, että loma on tehnyt hyvääkin.

”Toisaalta on ollut helpotus, ettei ole tarvinnut lähteä. Mutta silti oudosti kaihertaa, kun ajattelen, että bändin pojat lähtevät, mutta en ole mukana. Sisäinen ääni kysyy, miksi en lähde.”

Lomalla hän on myös muistellut elämäänsä, ja tuloksena on Hellevi Poudan kirjoittama elämäkerta Satumaa, joka ilmestyy lokakuun puolessavälissä.

Elämäkerrassa Reijo Taipale katsoo taaksepäin, mutta nyt istuessaan kotinsa sohvalla Helsingin Veräjämäessä hän katsoo eteenpäin.

Hän sanoo, ettei ole vielä laulujaan laulanut.

”Ensi kesänä ehkä palaan lavoille.”

Vaimo Anita on lupautunut lähtemään autokuskiksi ja keikkakaveriksi.

”Keikkoja tehdään sitten voinnin mukaan, ensi kesänähän sinä olet jo 78”, Anita muistuttaa.

Satoja kertoja

Reijo Taipale on ollut Suomen tanssilavojen kestokuningas 55 vuotta.

Kesällä 2016 Reijo Taipale teki kahdeksan tanssilavakeikkaa. Järjestäjät olivat ihmeissään, kun jokaisella tanssilavalla oli puolet enemmän väkeä kuin tavallisesti. Joillakin lavoilla ihmismuuri oli niin suurta, että tanssitilaa jäi vähän, joten tanssilavakeikka olikin kuin pieni konsertti.

”En kehu, mutta totean vain, että on se jonkinlainen ihme, että tällainen melkein 80-vuotias ukko vetää väkeä”, Reijo Taipale sanoo.

Osa Taipaleen ihailijoista on seurannut suosikkiaan vuosikymmenet. Muutama vuosi sitten Anita ja Reijo tapasivat pariskunnan, joka oli merkinnyt vihkoon kaikki seuraamansa Reijon keikat. Kertoja oli 636!

Osa faneista seuraa Reijo Taipaletta asuntovaunuineen läpi Suomen.

Moni pariskunta on myös tavannut toisensa ensi kertaa Reijon keikalla.

”Nyt he ovat kasvattaneet lapsensa isoiksi ja pääsevät taas tanssimaan. Joillakin on peräti lapset mukanaan”, Reijo sanoo.

Päämäärä oli selvä

Tästä pojasta kuullaan vielä, isännät sanoivat ja taputtelivat 12-vuotiaan Reijon päätä, kun tämä lauloi ensimmäisen kerran Miehikkälässä Hurttalan seurojentalolla Kalastaja Eemelin valssin. Oli vuosi 1952. Reijolla itsellään oli jo silloin päämäärä selvä: laulajaksi.

Kymmenen vuotta myöhemmin hän levytti Satumaa-tangon. Siitä alkoi ilmiömäinen ura.

Taipale syntyi Miehikkälässä vaatimattomalle pientilalle. Äidillä oli edellisestä liitosta kahdeksan lasta ennen kuin kaksoset Liisa ja Reijo syntyivät. Kun Reijo oli kolmevuotias, isä kuoli. Elämä oli köyhää, ja Reijo joutui jo nuorena pelto- ja metsätöihin.

”Halkometsä opetti minulle järkeä ja tolkkua. Luulen, että myös melko hyvä kuntoni on loppujen lopuksi sieltä peräisin.”

Helsinkiin Reijo muutti 1960 ja tapasi pari vuotta myöhemmin vaimonsa Anitan.

Heidät yhdisti saman asuinpaikka, Konala.

Anita oli muuttanut vanhempiensa kanssa Sänkitielle, jolla asui nuori mies Miehikkälästä. Tämä kertoi, että myös hänen kaverinsa muuttaa Miehikkälästä ja näytti varmuuden vuoksi valokuvan, jossa kaverukset olivat keskenään.

Pitäjänmäellä oli vähän myöhemmin tanssit, ja Reijo tuli hakemaan. Anita tunnisti, että tuohan on se valokuvan toinen poika.

Reijo pyysi Anitan limonadille, jolloin Anita huomasi nailonsukkansa repeytyneen, mutta Reijo lupasi tuoda uudet.

Vieläkin muistona

Reijo Taipale tapasi vaimonsa Anita Råbackan 1962. Samana vuonna hän levytti Satumaa-tangon. ”Se oli onnen vuosi”, Reijo ja Anita sanovat. @TOMMI TUOMI/OTAVAMEDIA

Taitaa olla tyhjää puhetta, Anita ajatteli. Hänen hämmästyksensä oli suuri, kun ovikello soi seuraavana iltana, ja siellä oli Reijo kahden sukkaparin kanssa. Reijo työskenteli tuolloin tekstiiliyrityksen varastossa, joten sukkia oli helppo saada.

Toinen sukkapari on vieläkin Anitalla muistona.

”Se oli silloin tapana, että sukilla hurmataan” Reijo sanoo ja vinkkaa silmäänsä.

Anita oli 17 ja Reijo 22. Liitto on ollut hyvä, vaikka on siinä erimielisyyksiäkin ollut. Ne on kuitenkin aina pystytty ratkomaan.

”Tämä meidän liitto on ollut varmaa peliä. Vieläkin naurattaa aamuisin, kun herään Anitan vierestä”, Reijo sanoo.

Työnjako oli alusta pitäen selvää. Reijo lauloi, Anita hoiti kodin ja lapset.

Lapsia syntyi kolme: Satu, Krista ja Roni.

”Meillä on hienot, viisaat lapset”, Reijo sanoo ja katsoo Anitaan.

Kaikki lapset harrastivat musiikkia, mutta he valitsivat ammatin muualta kuin musiikista.

Satu asuu perheineen Klaukkalassa ja toimii uravalmentajana Tekniikan Akateemisissa. Krista asuu perheineen Brysselissä ja on Helsingin EU-toimiston päällikkö. Roni muutti heti ylioppilaaksi tulonsa jälkeen opiskelemaan Yhdysvaltoihin ja toimii IT-alalla.

Lapsenlapsia on neljä, joista kaksi suunnittelee musiikista ammattia.

Se yksi skandaali

Vaikka Reijo Taipale on ajanut miljoona kilometriä, pahoilta kolareilta hän on välttynyt, ja skandaaleita on vain yksi.

Onnettomuus sattui äitienpäivänä toukokuussa 2000 klo 6.35. Reijon menetti autonsa hallinnan ajaessaan keikalta kotiin Helsinkiin. Punainen Chervolet Lumina meni tuusan nuuskaksi, ja Reijo puhalsi 1,8 promillea.

”Se oli elämäni suurin hölmöys, enkä sitä puolusta, mutta elämässä sattuu kaikenlaista kompurointia.”

Reijo päätti rattijuopumuksen jälkeen jatkaa keikkailua entiseen malliin. Hän perui vain kaksi keikkaa ja palasi sitten yleisön eteen Tikkakosken Kuikan lavalla.

”Kyllä pelotti. Mietin, että näinköhän minut ristiinnaulitaan.”

Kävi päinvastoin.

Yleisö otti Taipaleen lämpimästi vastaan: Hyvä Reiska kun tulit!

Illan loputtua hän sai ruusuja, neilikoita ja savustettuja muikkuja.

Uupumus ja unettomuus

Reijo Taipale on pitkän uransa aikana perunut vain muutamia keikkoja. Tulevassa elämäkerrassaan hän kertoo, että 1970-luvulla hän uupui, mutta vain hetkeksi. Oli unihäiriöitä ja alakuloa, vaikka ura-, perhe- ja talousasiat olivat mallillaan.

Lääkäri kirjoitti vahvoja unipillereitä. Reijo testasi niitä ja totesi, etteivät ne käy hänelle. Hän heitti pillerit menemään, ja elämä palautui nopeasti raiteilleen.

Ollessaan 60-vuotias hän harkitsi kerran laulamisen lopettamista, koska ääni ei kulkenut. Asia korjaantui, kun äänihuulista poistettiin kyhmy. Viiden viikon laulukiellon jälkeen ääni kulki kuin rasvattu. Se oli niin iloinen asia ja niin helpottavaa, että Reijo tunsi jopa nuortuneensa.

Toukokuussa 2007 Taipale piti hieman pidemmän keikkatauon, koska hänen suolistostaan leikattiin kasvain. Vain kerran hän on perunut keikkansa ilman lääkärintodistusta. Se tapahtui Mäntsälässä kesällä 2013, jolloin Anita sai sydäninfarktin. Silloin Reijo lähti Anitan mukana sairaalaan eikä noussut esiintymislavalle.

Kinkkupaperikin kelpasi

Reijo Taipale on miettinyt suosionsa syytä ja päättelee, että hänestä pidetään, koska hän on niin tavallinen.

”Onneksi en ole mikään Elvis. Olisi kauheaa, jos ei voisi mennä makkarakioskille ilman että revitään kappaleiksi.”

Vaikka kyllä Taipale tunnistetaan kaikkialla.

Muutama vuosi sitten Taipaleet olivat ostamassa joulukinkkua Helsingin Hakaniemen hallista. Parikymmentä naista ympäröi hänet saadakseen nimikirjoituksen.

”Ensimmäistä kertaa elämässäni kirjoitin nimmareita kinkkupaperille.”

Taipale on ikävöinyt keikkatauon aikana kovasti yleisöään, sillä yleisö on tehnyt hänestä sen, mikä hän nyt on.

”Kaipaan niin heitä ja heidän aplodejaan. Heiltä olen saanut tämän itsetuntoni.”

Jos Reijo Taipale ensi kesänä nousee lavalle, laulujen järjestys on sama kuin kaikkina edellisinä vuosikymmeninä. Ensin valssi, sitten tanssimusiikkia ja lopuksi:

Satumaa!