Reijo Taipaleen Anita-lesken toive toteutui, kun Marita Taavitsainen esittää hänen rooliaan näytelmässä Satumaan kuningas

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Anita Taipale ja Marita Taavitsainen
Kuluva kesä on tuonut Maritalle ja Anitalle iloa ja valoa elämään korona-ajan jälkeen. Kuvausvaatteet: Maritan kietaisumekko Envii Stockmann, keraamiset korvakorut & Other Stories, rannekorut A Beautiful Story/Villa Tremondo. Anitan paitamekko Persona by Marina Rinaldi/Marina Rinaldi Helsinki © Tommi Tuomi
Marita Taavitsainen esittää Anita Taipaletta Reijo Taipaleen elämästä kertovassa näytelmässä. Marita muistaa Reijon mukavana kollegana, jota oli helppo lähestyä. Anita kertoo, että Reijo auttoi kollegojaan mielellään.

Kun Anita Taipale, 76, ja Marita Taavitsainen, 53, tapaavat stu­diossa on kuin kaksi vanhaa tuttua tai sukulaista kohtaisivat, vaikka he ovat vasta tutustumassa toisiinsa.

Tapaaminen on tärkeä, sillä Marita esittää Someron Esakallion kesäteatterissa Anitaa Reijo Taipaleen elämästä kertovassa Satumaan kuningas -laulunäytelmässä. Kun Maritaa pyydettiin Taipaleen vaimon rooliin, hän mietti, millaisia mielikuvia Anitasta oli muodostunut muutaman lyhyen kohtaamisen aikana.

”Rauhallinen, hienokäytöksinen, hillitty. Jollain lailla aristokraattinen. Nainen, joka ei ainakaan villitse puolisoaan, vaan ennemminkin pitää ohjat rauhallisesti käsissään”, Marita sanoo.

Anitan katseesta näkee, että analyysi on osunut aika nappiin. Anita ja Reijo ehtivät olla yhdessä 57 vuotta, kunnes Reijo menehtyi muistisairauden väsyttämänä keväällä 2019.

Vuonna 1962 Anita oli vasta 17-vuotias, kun hän tapasi itseään viisi vuotta vanhemman Reijon ensimmäisen kerran. He asuivat saman kadun varrella Helsingin Konalassa. Reijo on kertonut ihastuneensa heti ”kylän kauneimpaan tyttöön”. Siitä alkoi yhteinen taival iloineen ja suruineen.

”Kun Reijo pyysi tansseihin, niin väliajalla nylonsukkahousuihini tuli silmäpako. Reijo lupasi tuoda tilalle kahdet. Ajattelin, että näinköhän. Toiset niistä ovat vieläkin muistona.”

Satumaan kuningas -laulunäytelmässä esitetään Reijo Taipaleen elämä lapsuudesta vanhuuteen. Marita astuu lavalle ensimmäisen kerran 17-vuotiaana Anitana. Miltä tuntuu, kun roolin esikuva istuu katsomossa näytöksen ensi-illassa?

”Jännittää valtavasti. Ensi-ilta on tietynlainen rajapyykki. Vasta ensi-illan jälkeen palaset ovat kohdallaan. Sitten voi rentoutua.”

Anita Taipale katsoo Maritaa rauhoittavasti hymyillen. Hän ymmärtää taiteilijan jännityksen ja innostuksen. Anita itse seurasi alusta loppuun saakka taiteilijaelämää, aina Satumaa-tangon suursuosiosta laulajalegendan viimeisiin keikkoihin.

Viimeiset ajat hän toimi miehensä omaishoitajana, kun vaikea muistisairaus sekä Parkinsonin tauti rapauttivat myös puolison fyysisen kunnon.

”Sinulla on vahva rutiini, anna mennä vain. Olin iloinen siitä, että juuri sinä esität minua näytelmässä”, Anita sanoo ja taputtaa Maritaa olalle.

Anita Taipale ja Marita Taavitsainen

Anita ilahtui kuulleessaan, että Marita esittää häntä Reijo Taipaleesta kertovassa laulunäytelmässä. © Tommi Tuomi

Saako artistin iholle tulla?

Marita on vuoden 1995 tangokuningatar, joten hänkin on jo tehnyt pitkän uran laulajana. Maritasta on kuitenkin mielenkiintoista peilata vuonna -40 ja vuonna -68 syntyneiden laulajien kokemuksia. Reijohan ei niistä ole enää kertomassa, mutta yhtä hyvin Anita voi asioita pohtia.

Millaista oli olla tähti Reijon uran alkuaikoina, Marita kyselee.

”Maailma oli erilainen. Ei tultu niin lähelle, vaan yleisö tykkäsi pitää artistin kauempana. Tavallaan se suojeli myös artistia. Reijoa oli aina helppo lähestyä, mutta silloin pyydettiin lähinnä nimikirjoituksia fanikortteihin. Ei ollut sosiaalista mediaa.”

Maritakin on huomannut muutoksen. Ei häneltäkään enää pyydetä nimmaria fanikorttiin, ja välillä tullaan liiankin lähelle. Jopa korona-aikana pyydettiin yhteiskuviin. Tilanne asettaa artistin kiusalliseen asemaan. Kukapa haluaisi olla tyly?

”Humalassa ihmiset tulevat helposti liikaa iholle. Ja sitten kuvia julkaistaan sosiaalisessa mediassa. Etenkin me naisartistit haluaisimme olla esillä laitettuina, kuten olemme yleisönkin edessä.”

Hän kertoo ihailleensa Reijo Taipaleen avointa ja ystävällistä olemusta. Suosio ei noussut päähän, vaikka ”Reiskaa” ihailtiin kautta maan. Marita kertoo saaneensa kosketuksen Taipaleen musiikkiin jo äidinmaidosta.

”Lapsuudenkodissani kuunneltiin paljon musiikkia, ja tietenkin myös Reijo Taipaletta.”

Marita asui kymmenisen vuotta sitten Helsingin Veräjämäessä Taipaleiden naapurustossa. Silloin hän kohtasi satunnaisesti laulajan lenkeillään.

Lyhyistä kohtaamisista Maritalle on jäänyt hyvät ja lämpimät muistot. Hymy nousee huulille hänen muistellessaan juttuhetkiä Reijon kanssa.

”Reijo oli aina hyväntuulinen, hauska. Hänellä oli pilkettä silmissään. Kerran sovimme, että menemme kaikki uimaan läheiselle rannalle. Sitä emme koskaan tehneet. Taas hyvä esimerkki siitä, että pitäisi elää tässä ja nyt, ei sitku-elämää”, Marita vakavoituu.

Reijo oli lempeä ja jääräpää

Marita Taavitsainen ja Anita Taipale juttelevat äitiydestä, lapsista, kasvatuksesta, artistin työstä ja elämästä yleensä. Reijo aina kiitti Anitaa lämpimästi siitä, että tämä hoiti kodin ja lapset, kun laulajaa vietiin ympäri maata.

Anita oli vähän yli parikymppinen, kun esikoinen syntyi. Sitten tulivat kaksi muutakin lasta. Kun puoliso oli paljon tien päällä, oli arjen pyörittäminen välillä rankkaa. Maritaa kiinnostaa, löikö Reijo koskaan nyrkkiä pöytään.

”Kyllä hän senkin osasi. Olla jääräpäinen. Mutta lapsille hän oli aina lempeä isä,” Anita vastaa.

Marita oli nelikymppinen esikoistyttären Stellan syntyessä. Kahden vuoden päästä syntyi vielä Iiris. Koska Marita sairastaa tyypin 1 diabetesta, hän oli lääkärin neuvosta luopunut vauvahaaveista. Äitiys on hänelle suuri onni, oikeastaan ihme.

”Olen pohtinut paljon sitä, olenko liian lepsu äiti. Osaan kyllä olla jämäkkäkin tarvittaessa.”

Marita ja Anita toteavat yksimielisesti, että äitiys ei lakkaa ikinä. Anita naurahtaa juuri kutsuneensa Roni-poikaansa muruseksi. Marita näkee koronan aiheuttamassa työttömyydessä jotain hyvääkin.

”Olen aina ollut tiiviisti läsnä lasteni elämässä, mutta se korostui pandemian aikana. Artistina olen joskus tuntenut syyllisyyttä poissaolon takia. Ei sillä, etteikö nyt olisi ihanaa taas päästä töihin ja esiintymään”, hän hymyilee.

”Kuljen nykyään hitaammin kipeän polveni takia. Mutta kun kulkee hitaasti, näkee enemmän” – Anita Taipale

Reijo on yhä läsnä

Satumaan kuningas -näytelmässä Reijo Taipaletta esittää tangokuningas Kari Hirvonen. Anita kertoo, että Reijo piti Hirvosta yhtenä parhaista tangokuninkaallisista, kun hänet kruunattiin vuonna 2003.

Pikku-Reijoa näytelmässä esittää 13-vuotias laulajalupaus Eikka Eronen. Marita näkee hänessä valtavasti lahjakkuutta.

”Eikasta tullaan kuulemaan vielä!”

Reijo Taipale tunnettiin siitä, että hän kannusti nuoria lahjakkaita artisteja eteenpäin. Ja koska häntä oli helppo lähestyä, neuvoa tultiin myös kysymään. Reijo neuvoi ja kannusti mielellään.

”Ei hän varsinaisesti osannut opettaa laulamista, mutta neuvoi muun muassa hengitystekniikassa. Reijo sanoi, että pitää keskittyä tekstiin. Kyetä luomaan laulun tarina todeksi”, Anita Taipale muistelee.

Rakkaan puolison kuolemasta on kulunut kolme vuotta. Suru ja ikävä ovat yhä läsnä. Erityisen viiltävää se on niinä hetkinä, kun Anitan tekisi mieli jakaa jokin ihan tavallinen arjen asia miehensä kanssa. Silloin tuntuu, että Reijo on siinä jossain lähellä, läsnä edelleen.

”Kosketuksen kaipuu ja toive saada käpertyä kainaloon eivät katoa iän myötä”, Anita muistuttaa, ja Maritan on helppo olla samaa mieltä.

Korona-aika teki leskeydestä vieläkin rankempaa. Anita seurasi elämänmenoa parvekkeeltaan.

”Olin vuoden verran neljän seinän sisällä ja hyvin yksinäinen. Puhuin paljon puhelimessa läheisteni kanssa. Katsoin televisiota ja luin kirjoja.”

Heti kun koronatilanne rauhoittui, Anita lähti reissuun. Hän matkusti tapaamaan Krista-tytärtään. Krista työskentelee Belgiassa, ja perheellä on asunto myös Portugalissa.

Suuri ilo on ollut sekin, että USA:ssa asuva Roni-poika on pitkällä lomalla Suomessa. Juhannusta Anita vietti lastensa ja lastenlastensa kanssa Miehikkälän-mökillä.

”En enää oikein viihdy siellä yksin. Siitä olen iloinen, että jaksan yhä reissata, vaikka kuljen nykyään hitaammin kipeän polveni takia. Mutta kun kulkee hitaasti, näkee enemmän”, Anita hymyilee.

Marita kertoo tavanneensa Reijon viimeisen kerran juuri Esakallion lavalla. Silloin muistisairaus ei vielä ollut pyyhkinyt laulujen sanoja muistista.

Anita oli paikalla huolehtimassa käytännön asioista, kuten yleensäkin. Kyynelet tulevat, kun Marita miettii Taipaleen laulujen kautta rakastetun laulajan poismenoa.

”Reijo Taipaleen elämän loppuvaihetta käsitellään laulunäytelmässä hienovaraisesti. Kuullaan ihania kappaleita. Ja tietenkin Satumaa.”

Kun on aika taas kiirehtiä eteenpäin, Anita ja Marita päättävät pitää yhteyttä jatkossakin.

”Totta kai! Oli kiva tavata ja jutella”, he sanovat hyvästellessään.

X