Riitely parisuhteessa voi tehdä raivopään fiksustakin – Ota käyttöön 30 sekunnin sääntö ja 5 avaimen malli! Lue psykologi Tony Dunderfeltin neuvot
Kun tunteet nousevat pintaan, hyvät aikeet unohtuvat. Näin ei tarvitsisi olla, sanoo psykologi Tony Dunderfelt. Hän on kehittänyt yksinkertaisen menetelmän riitojen ratkaisemiseksi.
Konfliktin ratkaisuissa on loppujen lopuksi kyse oman sisäisen rauhan ja ymmärryksen kasvattamisesta. ”Kokemukseni mukaan suurin osa ristiriidoista ja vaikeista tilanteista on hoidettavissa”, Tony Dunderfelt toteaa.
Älä nyt ala valittaa… Mikä nyt taas on pielessä?… Et koskaan tee niin kuin toivoisin… Olet kyllä melkoinen idiootti… Kuulostaako tällainen riitely parisuhteessa tutulta?
Kun täysin asialliset ja fiksut ihmiset ajautuvat törmäyskurssille, pulssi kiihtyy ja suusta voi päästä syytteleviä sanoja. Se on toki inhimillistä, mutta ei lopulta vie minnekään.
”Harva ihminen herää aamuisin ja ajattelee, että tänään olen inhottava ja aion aiheuttaa ongelmia”, psykologi Tony Dunderfelt toteaa.
Päinvastoin. Dunderfeltin kokemuksen mukaan suurin osa meistä haluaa olla hyvä ihminen, ja vaikka syntyisi riitoja, niistä halutaan päästä yli.
”Silti tätä ihannetta ei toteuteta. Kun ihmisten välille syntyy riita tai väärinkäsitys, he lannistuvat ja ajattelevat, että onpa tuo vaikea tyyppi, suorastaan hullu.”
Dunderfeltin mielestä ristiriitatilanteisiin ajautumisessa on usein kysymys taitamattomuudesta. Siksi hän on kehittänyt viiden avaimen menetelmän vaikeiden vuorovaikutustilanteiden ratkaisemiseksi. Avaimet ovat konkreettisuus, kuunteleminen, jämäkkyys, positiivisuus ja yhteiset tavoitteet.
Kun riitely parisuhteessa ottaa vallan, ota käyttöön 30 sekunnin sääntö
”Kun ihmiset ajautuvat solmutilanteeseen, he alkavat syytellä, voivotella ja puhua toistensa päälle. Osa meistä on ylijämäkkiä, toiset taas anteeksipyytäviä. Riidoissa tupataan keskittymään vaikeuksiin ja negatiivisuuteen, eikä keskustelun lopussa ole mitään suunnitelmaa, miten mennä eteenpäin”, Dunderfelt lataa.
Jos haluaa tilanteeseen ratkaisun, pitääkin menetellä ihan päinvastoin.
Syyttelyn ja epämääräisyyden sijaan nostetaan kissa pöydälle: Mistä tässä kaikessa oikeasti on kyse? Toisesta pitää kaivaa konkreettisesti esiin, mikä hänet sai suuttumaan tai harmistumaan.
”Yleensä ihmisellä on siitä aina aavistus. Jos naapuri on vihainen, kysy häneltä, onko se ongelma, että parkkeeraan auton talon eteen. Tai ovatko lapset käyneet tekemässä heidän pihallaan jotain”, Dunderfelt heittää pari esimerkkiä.
Sitten tarvitaan kuuntelemisen taitoa ja 30 sekunnin sääntöä.
Kun konflikti on päällä, jokaisen osapuolen pitää saada puhua omasta kokemuksestaan ilman keskeytystä ainakin 30 sekuntia. Tänä aikana aivot alkavat rentoutua, hengitys syvenee, lihakset rentoutuvat ja pintasuuttumus ehtii mennä ohi.
”Toisen tehtävänä on kuunnella ja olla empaattinen. Tämä toimii erinomaisesti parisuhteessa mutta myös esimerkiksi työpaikan palavereissa. Vaikka toinen on mielestäsi väärässä, hänen pitää saada puhua.”
Ole jämäkkä ja positiivinen, kun riitatilanne ilmenee
Pattitilanteissa tarvitaan jämäkkyyttä, ja myös sitä voi harjoitella. Se ei tarkoita aggressiivisuutta vaan sitä, että kerrotaan toiselle oma tahtotila.
”Jos puoliso on esimerkiksi harmistunut oman ajan puutteesta, hän voi todeta, että tarvitsee kaksi iltaa viikossa omalle harrastukselleen ilman lapsia.”
Vaikka ristiriitatilanne tuntuisi kovin vaikealta, Dunderfelt muistuttaa positiivisuuden merkitystä. Kun jokin on pielessä, se ei tarkoita, että kaikki on pielessä.
”Kengässä hiertävä kivi vie usein tilaa myös kaikelta hyvältä. Positiivisuutta on hyvien asioiden huomioiminen sen lisäksi, että meillä on tämä ongelma.”
Kun ensin on kaivettu esiin ongelman ydin, kuunneltu toisen kokemusta rauhassa ja vähättelemättä, kerrottu mitä toiselta toivoo sekä ymmärretty, että myös hyviä asioita on olemassa, vihoviimeisenä tehtävänä on sopia yhteisistä tavoitteista.
”Riitapukareiden on sovittava, mihin tämä kaikki johtaa. He voivat esimerkiksi sopia, että katsotaan viikon päästä, miten asia on edennyt. Tai sitoudutaan siihen, että kumpikin saa kaksi vapaailtaa viikossa”, Dunderfelt tiivistää ja vinkkaa, että avainten käsittelyn ei tarvitse edes mennä järjestyksessä.
Kuka on vaikea tyyppi?
Tony Dunderfelt avaa tarkemmin viiden avaimen menetelmää uudessa tietokirjassaan Vaikeiden tyyppien kohtaaminen (Docendo). Teos on jo Dunderfeltin 26.
”Huomasin, että ihmisiltä puuttuu käytännön välineistö konfliktien ratkaisemiseksi. Kiteytin 5 avainta itse asiassa jo 20 vuotta sitten, ja nyt vain hienosäädin niitä. Kirja on eräänlainen synteesi kaikesta, mitä olen tehnyt, oppinut ja kokenut.”
Mutta millainen ihminen on Dunderfeltin mielestä vaikea?
”En määrittele ketään vaikeaksi, mutta ihmiset vain joskus kokevat toisen sellaiseksi. Jollain saattaa esimerkiksi mennä aina sukset ristiin jonkun tietyn ihmisen kanssa, tulee valtataistelua ja itsessä nousee aina samat ärsytyksen tunteet. Joskus taas ihmiset eivät yksinkertaisesti ymmärrä toisiaan.”
Kun vuorovaikutus ja tavallinen keskustelu toisen kanssa eivät tunnu toimivan, Dunderfelt rohkaisee kokeilemaan viiden avaimen menetelmää. Hän itse käyttää menetelmää jatkuvasti.
”Kaksi isointa tunnetta ovat ärsyyntyminen ja pettyminen. Koska olen introvertti, en ärsyynny kovin helposti, mutta jos niin tapahtuu, se pitää huomata eikä tuomita. Silloin hengitän syvään, ankkuroidun kehooni ja annan tunteen tulla. Haluan selvittää, miksi olen ärsyyntynyt ja miten asiassa edetään. Olen yleensä varma, että riita on hoidettavissa.”
Tunteet ovat siis täysin sallittuja. Saa tuntea, olla vihainen, iloinen ja pettynyt, itkeäkin. Dunderfeltin mukaan vaarana on, että tunteisiin alkaa liittyä erilaisia selityksiä ja voivottelua, jotka eivät enää liitykään alkuperäiseen ongelmaan.
”Tällöin tunne römpiöityy eli lähtee laukalle.”
Römpiö on Dunderfeltin lanseeraama uudissana, jotta ihmiset erottaisivat alkuperäisen tunteen mieltä vaivaavista muista tunteista.
Kun temperamentti dominoi
Konflikteissä on tärkeä ymmärtää, että ihminen reagoi niihin oman temperamenttinsa mukaisesti. Tutkijoiden mukaan erilaisia temperamenttityyppejä on useita, Dunderfelt jaottelee ne väreittäin neljään pääryhmään. Tiivistetysti keltainen ja punainen ovat ekstrovertteja ja sininen ja vihreä introvertteja, mutta ihminen voi myös olla näiden yhdistelmä.
Myös ruotsalainen Thomas Erikson luokitteli ihmisten persoonallisuuksia väreittäin teoksessaan Idiootit ympärilläni, mistä hän sai paljon kritiikkiä.
”Minun pointtini ei ole kuitenkaan ihmisten luokittelu, vaan haluan auttaa ymmärtämään, että ihmisten tyylit ja tavat reagoida ovat erilaisia. Sitä paitsi kirjoitin näistä jo 1990-luvulla, en hyödynnä Erikssonin versiota”, Dunderfelt huomauttaa.
Ihmisten erilainen temperamentti alkaa usein dominoida parisuhteessa ja viedä erilleen, vaikka ehkä juuri toisen temperamenttiin on alun alkaen ihastuttu. Siksi temperamentti on tärkeä erottaa ihmisen ydinminästä, joka on ihmisen sisäinen yksilöllisyys ja se, mikä hänelle on tärkeää.
”Unohdetaan, että varsinainen rakkaussuhde perustuu ydinminälle, yhteisille tavoitteille, toisen kunnioittamiselle ja sille, että on hyvä olla yhdessä.”
Joskus on pelastettava itsensä
Ihmissuhdeongelmat kuuluvat väistämättä aikuisuuteen. Vaikka kenenkään ei tulisi diagnosoida toista ihmistä, on hyvä tiedostaa, että joillakin voi olla vakavia mielenterveyshäiriöitä.
Yrityksistä huolimatta kommunikaatio ihmisten välillä ei aina luonnistu. Jos on tehnyt parhaansa eikä se toimi ja on lisäksi täysin uupunut vuorovaikutuksesta, pitää nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa.
Tällaisissa tilanteissa on hyvä suojella itseään. Toista ei voi eikä kannata yrittää muuttaa. Ei myöskään kannata kauhistella tilannetta saati ryvettyä negatiivisuudessa.
Vaikka riita kirpaisisi, sitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.
Dunderfelt tarjoilee kirjassaan vielä yhden bonusavaimen: anteeksiannon. Se tarkoittaa sitä, että ihminen voi hyväksyä konfliktin osana elämäntarinaansa ja mennä eteenpäin ilman katkeroitumista.
Anteeksiannon myötä toisen ihmisen voi parhaimmillaan nähdä uudessa valossa.
”Psykologisessa mielessä anteeksianto on terapeuttista. Voi myös puhua asioiden hyväksymisestä ja niiden jättämisestä.”
Helppoa anteeksianto ei aina kuitenkaan ole. Sitä, kuten muitakin vuorovaikutustaitoja, voi onneksi harjoitella.
