Riitta Väisänen hankki personal trainerin, koska tunnustaa laiminlyöneensä itseään vuosikaudet: ”Nyt on viimeinen hetki kuntoremonttiin”
Riitta Väisäselle, 64, on vaivihkaa kertynyt pitkä lista terveysongelmia, koska hän on hoitanut mieluummin muita kuin itseään. Nyt asiaan tulee muutos. Ehkä jo tänä kesänä kyynärkeppi jää, ja Riitta saa vasemman jalkansa nousemaan autoon ilman kommervenkkejä.
Riitta Väisänen valitsi personal trainerin , joka on käynyt armeijan. ”Hän on sotilasarvoltaan kersantti. Sellainen minulla pitää ollakin.”
Mitä ihmettä täällä tapahtuu?
Infrapunasaunassa on 45 lämpöastetta, mutta Riitta Väisänen, 64, istuu lauteilla legginseihin, kevyttoppahousuihin, pitkähihaiseen tunikaan, karvasaappaisiin ja tekoturkismyssyyn sonnustautuneena.
”Eikös tämä ole tehokkaampaa silloin, kun tulee vähän hiki”, hän kysyy.
Joogatunnin ensimmäinen vartti kuluu jutusteluun. Riitta suunnittelee valjaita, joilla voisi nostaa vasemman jalkansa autoon helpommin kuin housunlahkeesta kiskomalla.
Rupattelua tauottavat älähdykset ja parahdukset. Kirouksetkin.
”Kipukynnys on noussut, mutta silti liian paljon on kipuja. Eikä vatsakaan kohta kestä, koska joudun syömään niin paljon lääkkeitä.”
Riitta odottaa pääsyä lonkan tekonivelleikkaukseen. Sen jälkeen molempien polvien nivelet on vaihdettava titaanisiin varaosiin.
Riitta on päättänyt tehdä kaiken mahdollisen ollakseen operaatioihin kelvollisessa kunnossa.
”Nyt on viimeinen aika laittaa itseni kuntoon. On aivan pakko.”
Kersantti hätiin
Kuntoremontin vetäjäksi on pestattu fysioterapeutti, personal trainer Suvi Suomi-Sallinen, jota Riitta sanoo kersantiksi. Hän ojentaa Riitalle lasillisen vettä. On aika aloittaa.
Riitta istuu saunan puisen penkin reunalla. Napa kurottautuu kohti selkärankaa ja päälaki kohti kattoa.
”Riitalla on edelleen hyvä ryhti”, Suvi kehaisee.
Ensin liikutetaan olkapäitä. Pitkäaikainen kyynärsauvan käyttö on saanut hartiat jumiin.
Vasen käsi nousee tuskattomasti, mutta oikeasta olkapäästä kipu säteilee pitkälle käsivarteen.
Riitta harrasti vähän aikaa joogaa 15 vuotta sitten ja tuttu on infrapunasaunakin. Hänellä oli sellainen hetken kotona. Se oli tarkoitus asentaa kylpyhuoneeseen tarpeettomaksi jääneen poreammeen tilalle, mutta jätettiin autotalliin tutustumista varten.
”Eräänä talvipäivänä tulin hevostallista, riisuin takin ja menin lauteille istumaan. Ihmettelin, kun en tuntenut lainkaan lämpöä.”
Vastukset eivät kuumentuneet, koska asennuksessa oli tehty virhe. Se korjattiin, mutta innostus oli ohi. Riitta myi saunan eikä haaveile uudesta. Tekonivelen kanssa sellaiseen ei saa mennäkään.
Tapaus on kuvaava.
”Mennä tohotan ja välillä havahdun miettimään, että pitäisi pitää huolta terveydestä.
Olen laiminlyönyt itseäni vuosikaudet. Olen aina asettanut muut itseni edelle, läheiset sekä hevoset, koirat ja kissat.”
”Täytyisi olla tosi hyvä syy, että luovuttaisin”, Riitta Väisänen sanoo. Haaveena on, että vielä joku päivä hän pystyisi ratsastamaan. Tommi Tuomi / Otavamedia
Tytär Sofia muutti syksyllä omilleen, mutta naapurissa asuvat 86-vuotias äiti ja omaishoitajana toimiva 87-vuotias isä tarvitsevat ulkopuolisen hoivapalvelun lisäksi Riitankin apua. Tallissa on vielä yksi hevonen, jonka luona Riitta käy monta kertaa päivässä.
”Vien sitä ulos ja sisään, haen heiniä, kannan vettä, siivoan karsinan… niin kutsuttua hyötyliikuntaa taaperrellen.”
Muitakin syitä kuntoremontin lykkäämiseen on ollut.
”Aina on jotain, joka pitää tehdä ensin. Välillä on töitä, vuosi sitten olin kolmessa tv-tuotannossa. Sitten on kiire ja väsymys, en muka ehdi tai jaksa. Eli kaikki yleisimmät tekosyyt.”
Niistä Riitta yrittää nyt luopua.
”Olen valmis ylittämään kaikki esteet päästäkseni lonkkaleikkaukseen ennen kesää.
Kuntoremontti on uusi alku.”
Korvapuustit jäävät
Yksi huolenaihe on sisäelinten ympärille kertynyt eli viskeraalinen rasva. Siitä Riitta haluaa eroon. Numerotavoitteita painon pudotukselle ei ole. Hän ei käy vaa’assa eikä mittaa vyötärönympärystään.
”Näen kyllä, kun alan tiivistyä.”
Vuoden 1976 Miss Suomen ensimmäisen perintöprinsessan ja saman vuoden Miss Euroopan tittelit eivät aiheuta ulkonäköpaineita.
”Missiaikaiset mitat löytyvät yhä sisältäni. Ulkonäöllä on merkitystä. Minulla on suurentava peili, mutta tänä aamuna unohdin katsoa siihen vessassa käydessäni. Olen kuitenkin aina sanonut, että peiliin pitää katsoa, koska rupsahdusta pitää vahtia.”
Riitta kuulee usein näyttävänsä ikävuosiaan nuoremmalta. Äitiään katsoessaan hän kiittää siitä perimää.
”Voi olla, että hevostallien lannan tuoksullakin on ollut vaikutusta.”
Riitta laihdutti vuonna 2007 ja vyötäröltä lähti parikymmentä senttiä. Silloin apuna olivat proteiinipitoiset pirtelöt. Riitta päättää pyytää Suvilta samankaltaisia apuvälineitä ruokavalioonsa.
Onko Riitta tunnesyöjä?
”Syön iloon, suruun ja tavalliseen oloon, joten sillä ei ole tunteiden kanssa tekemistä.”
Tähän asti korvapuustit ovat olleet suurin pahe. Niistä Riitta on luopunut lähes kokonaan. Tilalle ovat tosin tulleet Runebergin tortut, joita hän nauttii aamukahvin ja iltateen kanssa. Keittiön kaappeihin on varastoitu joulun jälkeen alennusmyynneistä ostettuja suklaarasioita ja pakastimeen pieniä jäätelötuutteja.
”Vaikeinta on se, etten jatkossa saa napostella mitä haluan, kuten pullia, pipareita ja karkkia. Suvi tosin sanoi, että aina kun syön pullan, sen päälle pitää laittaa marjoja. Ne jotenkin kumoavat niitä kaloreita.”
Kun päätös on tehty, se pitää.
”Täytyisi olla tosi hyvä syy, että luovuttaisin.”
Polvien tekonivelleikkaus tuntuu Riitasta suurelta operaatiolta, mutta lonkkaleikkaus ei pelota. Tommi Tuomi / Otavamedia
Vihdoin sänkyyn?
Huolenaiheita on muitakin kuin lonkka- ja polvivaivat.
”Korkea verenpaine, ehkä kilpirauhasen toiminnan häiriö, hermopinne jalassa, migreeni, kivut ja säryt…”
Ja unettomuus. Se on vaivannut lapsuudesta asti.
Viime vuonna Riitta nukkui makuuhuoneessaan vain yhden yön, koska siellä oleva televisio lopetti toiminnan. Hän viettää yönsä sohvalla olohuoneessa, jossa televisio toimii.
”Voin nukahtaa hetkeksi istualleni sohvalle, kun katson kuuden tai seitsemän uutisia. Pystyn nukkumaan keittiössäkin pöydän äärellä.”
Riitta näyttää ruutuvihkoa, johon hän on kirjoittanut muistiinpanoja näkemistään ajankohtaisohjelmista ja politiikan kiemuroista. Sivun laidassa on aamuohjelmassa esiintyvän selvännäkijän nimi. Hän oli kertonut ohjelmaan soittaneen olleen vuonna 1836 vuorikiipeilijä, joka putosi ja katkaisi kaulansa. Niin selvisi se, mistä johtui nykyinen niskasärky.
”Olisi kiva soittaa jollekin selvännäkijälle. Mitähän olen tehnyt edellisissä elämissä, kun näitä vaivoja on niin paljon. Liekö ollaan tekemisissä karman lakien kanssa?”
Riitta nukkuu yhtä päätä kolmisen tuntia.
”Toisaalta olen aina tykännyt siitä, että aamuyön tunteina minulla on omaa aikaa. Voin tehdä ihan mitä vaan, katsella televisiota, juoda pari kuppia teetä ja syödä pipareita.”
Hän lisää:
”Tästä eteenpäin täytyykin ostaa vain pahanmakuisia pipareita.”
Pinnistelyssä Riittaa kannustaa yksi haave:
”Kunpa pystyisin ratsastamaan leikkausten jälkeen.”
Hevoset ovat olleet tärkeä osa hänen elämäänsä siitä lähtien, kun hän ratsasti ensimmäisen kerran kuusivuotiaana. Hän kasvatti ja valmensi niitä 45 vuotta. Viimeksi hän oli hevosen selässä viitisen vuotta sitten.
Polvi- ja lonkkavaivojen vuoksi hänen on ollut pakko luopua muistakin harrastuksista, kuten golfista, jonka pelaamisen Riitta aloitti aikanaan Pertti ”Spede” Pasasen kanssa.
Ehkä hän pääsee palaamaan senkin pariin.
Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten Riitta nautti laskettelusta: veti ilmastointiteippiä polviin tueksi ja lähti rinteeseen. Mahtaako sama toistua kuntokuurin jälkeen?
”Olen aina sanonut, että peiliin pitää katsoa, koska rupsahdusta pitää vahtia.” Tommi Tuomi / Otavamedia
Kyynärkepeistä eroon
Infrapunasaunassa on nyt suoritettu kolme erilaista joogasarjaa. Lämpö on tehnyt tehtävänsä. Riitan polvi koukistuu hieman enemmän ja kipu tuntuu aavistuksen vähemmän kuin puoli tuntia aiemmin.
”En olisi uskonut, että se auttaa noin nopeasti. Olen kuin uusi ihminen, ihan kuin henkikin kulkisi aiempaa paremmin.”
Polvinivelten rustovauriot ovat olleet tiedossa jo monta vuotta. Niiden virheasennon vuoksi lonkkaan tuli nivelpussin tulehdus, joka hoidettiin kortisonilla. Riitta luuli tulehduksen uusineen pari vuotta sitten, mutta toissa vuonna otetut röntgenkuvat kertoivat totuuden. Lonkkaan pitää asentaa tekonivel.
”Tieto tuli ihan puskista.”
Riitta on joutunut siirtämään leikkauksia nilkkaan pesiytyneen autoimmuunisairauden, punajäkälän vuoksi. Se on nyt jollain lailla hallinnassa.
Polvien tekonivelleikkaus tuntuu Riitasta suurelta operaatiolta, mutta lonkkaleikkaus ei pelota.
”Varmaan leikkauksien jälkeen mietin, että miksi en tehnyt tätä jo paljon aikaisemmin.”
Onhan ihana nousta autoon ilman, että vasen jalka täytyy nostaa sinne housunlahkeesta kiskomalla.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 3/19.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti