Riku Nieminen taistelee leipiintymistä vastaan: ”Pelkään kuollakseni, että joskus yllätän itseni menemästä sieltä, missä aita on matalin”
Riku Nieminen löysi yllättäen itsensä yliopiston pääsykokeista. Leipiintymistä vastaan taisteleva näyttelijä pelkää eniten sitä, että menisi sieltä, mistä aita on matalin.
Näyttelijä Riku Nieminen syntyi vuonna 1986 Kajaanissa.
Riku Nieminen kertoo olevansa lähtökohtaisesti hyvin rationaalinen ihminen.
”Punnitsen päätöksiäni hyvin paljon järjen kautta ja vain hyvin harvoin annan tunteen viedä”, Riku Nieminen paljastaa.
Politiikka, viestintä ja vaikuttaminen alkoivat kiinnostaa
”Muutama vuosi sitten minulle tuli hyvin vahva tunne siitä, että en tiedä tarpeeksi maailmasta ja politiikasta. Tein tunnepitoisen päätöksen hakea opiskelemaan politiikkaa ja viestintää Helsingin yliopistoon.
En ollut peruskoulussa ja lukiossa kummoinen opiskelija, vaan tein aina vain minimin, mikä vaadittiin, mutten myöskään reputtanut kursseja. Sain magnan paperit lukiosta. Teatterikorkeakoulu ei ollut myöskään mikään ääriakateeminen paikka, vaan siellä opiskelu oli pitkälti käsityötä.
Politiikka, viestintä ja vaikuttaminen alkoivat tosissaan kiinnostaa korona-aikana, kun kriisiviestintä oli niin isossa osassa jokapäiväisessä elämässä. Se oli äärimmäisen mielenkiintoista. Viimeinen niitti oli Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja siitä tapahtuvan viestinnän seuraaminen.
Ennen pääsykokeita minulla oli aika avuton olo. Tajusin, että minun pitää puristaa neljässä tunnissa valtava määrä tekstiä. Valmennuskurssilla opettaja sai valettua minuun sen verran uskoa, että päätin mennä pääsykokeisiin.
Olin kuin kala kuivalla maalla, ja minun oli pakko tehdä hengitysharjoituksia. Olin 35-vuotias etabloitunut, hyvin toimeentuleva näyttelijä itseään viisitoista vuotta nuorempien, huippuunsa viritettyjen ihmisten seassa. Tein ensimmäistä kertaa mitään koetta tietokoneella, joten prosessi oli melkoinen tunneryöppy.
Jäin vain 2,5 pisteen päähän opiskelupaikasta. Aion ehdottomasti hakea uudelleen vaikka tuntuu, että siinä ei ole järkeä. Olisi helpompaa keskittyä oman alani töihin eikä lähteä yhtäkkiä opiskelemaan jotain ihan muuta. Kiinnostus on kuitenkin niin voimakas, että minun on pakko yrittää.”
Maailman parantamisen eetos
”Minussa on ollut aina jollain tavalla läsnä tietynlainen maailman parantamisen eetos. Uskon, että kiertotalous ja luonnon monimuotoisuuden suojeleminen ovat hyviä asioita. Minua kiinnostanut Zeitgeist-kansanliike sivusi kaikkia näitä.
Minua kiehtovat ratkaisumallit ja keinot, joilla saataisiin demokraattisemmin jaettua hyvinvointia planeetalla. Siksi minulla on kaksi kummilasta World Vision Suomen ja yksi Planin kautta. En ehdi tehdä järjestötyötä, joten saan lievitettyä huonoa omaatuntoani kummijärjestöjä tukemalla.
Olen myös sen verran huomionkipeä, että näyttelijän työt ovat kiinnostaneet järjestötyötä enemmän. Toivon, että minulla on vielä pitkä ura edessäni ja saan tuotua osani yhteiskunnalle, oli se sitten tieteen, taiteen tai politiikan saralla. Mistä sitä tietää, jos olenkin ikuinen opiskelija?”
”Vaikeaa on uudistua ja tienata taas sillä”
”Olen aina taistellut leipiintymistä vastaan. En halua alkaa käyttää samoja työkaluja ja ajatella samalla tavalla ammatista, työstä ja maailmasta. Teatterikoulussa näyttelijäntyön professori Vesa Vierikko sanoi minulle, että ”Riku, olisi kiva nähdä sinulta työ, jossa näyttelet 70-prosenttisesti”.
Pelkään silti kuollakseni, että joskus yllätän itseni menemästä sieltä, missä aita on matalin. Olisi kammottavaa vain lillua tässä työssä ja tehdä sitä pelkän tulon vuoksi. Siinä vaiheessa, kun on tunnettu, ei rahan tekeminen ole vaikeaa. Vaikeaa on uudistua ja tienata taas sillä. Siinä on se haaste.
Putouksen myötä olisin varmaan voinut tehdä hahmokeikkoja hamaan tappiin saakka, mutta lopetin ne aika nopeasti. Keikkailu ei ruokkinut sielua, vaan näivetti.”
”Olen ansainnut kaiken kovalla työllä, en riman alittamalla”
”Tulen hyvin vaatimattomista lähtökohdista. Minulle rahan isoin arvo on, että se tuo turvaa ja mahdollisuutta suunnitella omaa elämää. Se on hyvinvoinnin väline, mutta se ei ole asia, jota haluaisin mahdollisimman paljon.
Se ei tarkoita, ettenkö ymmärtäisi omaa arvoani. En voi väittää, että olisin ollut polkemassa hintoja omalla alallani. Olen myös hinnoitellut itseni ulos sellaisista jutuista, jotka ovat tuntuneet moraalisesti ja eettisesti hieman arveluttavilta. Raha itsessään ei ole ollut minulle koskaan asia, mitä olen halunnut tavoitella.
En ole myöskään koskaan tuntenut huonoa omaatuntoa rahasta. Ehkä se johtuu siitä, että olen ansainnut kaiken kovalla työllä, en riman alittamalla.
Lue myös: Näyttelijä Riku Nieminen on rakastunut: ”No comments – mutta joo, olemme yhdessä”
Näyttelijä Riku Nieminen ei ehtinyt jäädä katsomaan elokuvaa, vaan hän suuntasi ohjaamaan Penkinlämmittäjät-ohjelmaa. ”Sitä tehdään nyt kolmatta kautta”, Nieminen kertoi. © Tiia Ahjotuli