Ritva Oksaselle luottoystävät ovat tärkeämpiä kuin parisuhde: ”Ystävien kanssa voi luoda rakkauden ilmapiirin”

Ritva Oksanen ei aio enää suostua yhdenkään miehen hoitajaksi. Romanttista rakkautta tärkeämmäksi on noussut ystävyys, onhan elämässä niin paljon muutakin rakastettavaa kuin miehet.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Ystävysten välinen rakkaus on juuri sitä, mitä parisuhderakkaudenkin pitäisi olla. Että rakastetulleen toivoo kaikkea hyvää”, sanoo Ritva Oksanen. Petäjäveden mökillä hän on viettänyt kesiä jo 50-luvulla. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Ritva Oksanen ei aio enää suostua yhdenkään miehen hoitajaksi. Romanttista rakkautta tärkeämmäksi on noussut ystävyys, onhan elämässä niin paljon muutakin rakastettavaa kuin miehet.
Teksti: Anna Muurinen

Espanjalaiset nahkasaappaat ovat täydellinen valinta keskisuomalaiseen männikköön. Ne suojaavat teatterineuvos Ritva Oksasen sääriä hyttysiltä, kun hän loikkii mökkitonttinsa mustikkamättäillä. Ja onhan saapikkaissa tyyliä.

Oksanen täytti kesäkuussa 81 vuotta. Sitä ei painonnostoa harrastavasta näyttelijästä arvaisi. Eihän hän ole ehtinyt vielä edes eläkkeelle.

”En kiinnitä ikääntymiseen mitään huomiota. Aamulla katson peiliin ja laitan huulipunaa, sen jälkeen en enää sinne katso. Olen likinäköinen, joten peilissä näytän ihan hyvältä.”

Kuntoaan Ritva pitää yllä sauvakävelemällä, uimalla ja syömällä terveellisesti. Silti joinakin aamuina särkee joka paikkaa.

”Silloin ajattelen, etten jaksa lähteä tähän päivään. Mutta sitten katson kaunista luontoa, teen venyttelyliikkeeni ja menen järveen. Niin päivä lähtee käyntiin. Ei se enää lähde sillä tavalla POKS kuin ennen, mutta olen suostunut tähän hitaampaan elämään. Sitähän vanhuus tarkoittaa; tahti on nyt hitaampaa.”

Ritva pitää 95-vuotiaaksi elänyttä äitiään esikuvanaan.

”Äiti sanoi vielä 91-vuotiaana, että ”minäpä hilppasen kauppaan”. Ja hilppasi, ja leipoi meille joulupiparit. Toivon, että minäkin voisin tehdä työtä vielä kymmenkunta vuotta.”

Ritvan elämä on ollut katkolla monta kertaa. Kesällä 1996 hän jäi Mallorcalla suojatiellä auton alle. Heinäkuussa 1999 ajoi auto hänen ylitseen Äänekoskella kesäteatterin pihalla. Seuraavana vuonna häädettiin paksusuolensyöpä yhdeksän tunnin leikkauksella.

”En pidä elämää itsestäänselvyytenä. Joka ilta kiitän tästä päivästä.”

Jälkimmäisen yliajon seurauksena Ritva sai kolmoishermosäryn, johon hän herää joka aamu.

”Mutta kumminkin herään. Ja ajattelen, että kyllä tämä tästä, kunhan vähän venyttelen. Vaikka särkee, en jää kuolemanodotukseen – vaan elämänodotukseen.”

”Vaikka särkee, en jää kuolemanodotukseen – vaan elämänodotukseen.”

Koronakevät hiljensi taiteilijan kalenterin, mutta tänä kesänä Ritva Oksanen on jälleen ajankohtainen. Elokuussa saa ensi-iltansa Anu Kuivalaisen kaunis dokumenttielokuva Lauluja rakkaudesta. Elokuvan hellien kosketusten keskellä Ritva edustaa itsenäisempää rakkauslinjaa ja sanoo raikkaasti, ettei aio lähteä enää kenenkään miehen hoitajaksi. Hän on tehnyt sitä ihan tarpeeksi.

Haastavia suhteita

Ritva Oksanen elää nykyään yksin, tyytyväisenä. Kahdesti naimisissa ollut taiteilija sanoo kokeneensa rakkauden saralla jo kaiken.

Liitto suuren rakkauden kanssa alkoi parikymppisenä, kun teatterikoululainen Ritva Piilikangas avioitui komean ja henkevän Paavo Oksasen kanssa vuonna 1961. Liitto kesti 17 vuotta.

”Siitä huolimatta, että meidän liittomme päättyi katastrofiin, hän oli elämäni rakkaus. Kesti kolme vuotta, ennen kuin sain vihattua ja surtua pettymyksen pois. Mennessämme naimisiin luulin, että olisimme yhdessä keinutuoliin saakka.”

Ritvan ura vei perhettä milloin Kotkaan, milloin Helsinkiin. Lapsia syntyi. Mutta kotona oli kireää. Aviomiehen oli vaikea kestää vaimon kuuluisuutta ja työelämän ystävyyssuhteita. Teatteriesitysten jälkeen Ritvan oli oltava kotona vartin kuluttua näytöksen loppumisesta, tai kotipihasta sammuivat valot.

”Siihen aikaan ei ymmärretty, että mustasukkaisuus on sairaus. Se teki yhteiselämästä hyvin haastavaa. Ei sellaisista asioista siihen aikaan puhuttu, ja jäin asian kanssa aivan yksin.”

Neljän lapsen äitinä Ritva teki valtavasti kotitöitä saadakseen näytellä.

”Paavo Oksanen sanoi minulle, että jos otat vastaan Elämänmenon roolin, meille tulee ero. Ja minä sanoin, että sitten tulee.”

Kun liitto myöhemmin loppui, eroaminen oli Ritvasta kamalaa.

”Onneksi minulle jäi neljä aivan ihanaa lasta.”

Tytöt asuvat nykyisin ympäri maailmaa: Arizonassa, Hollannissa, Vantaalla ja Teerijärvellä. Etäisyyksistä huolimatta yhteyksiä pidetään tiiviisti.

”Heistä on tullut aivan ihania luomuksia. Rakastan heitä valtavasti ja olen heistä hyvin ylpeä.”

Ritvan vuonna 1982 solmima avioliitto kesti vain muutaman vuoden.

”Näiden kaikkien eroamisten ja karkaamisten jälkeen en ole enää uskaltautunut parisuhteeseen. En jaksa sitä, että taiteilijaminääni ruvetaan alistamaan ja laittamaan pienempään tilaan.”

Niin hänen suhteissaan on käynyt.

”Työ vie ajastani paljon. Kun luon uutta, mietin karaktääriä ja opettelen tekstiä ulkoa. Ei siihen mahdu toista ihmistä, en edes kaipaa ketään.”

Jos yksinäisyys joskus yllättää, Ritvalla on metodi sen hälventämiseen: ”Lähtee hitaasti toimimaan tähän päivään. Ottaa kiinni elämän kahvoista. Siitä se sitten taas käynnistyy.”

Jos yksinäisyys joskus yllättää, Ritvalla on metodi sen hälventämiseen: ”Lähtee hitaasti toimimaan tähän päivään. Ottaa kiinni elämän kahvoista. Siitä se sitten taas käynnistyy.” Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Ystävyyden voima

Romanttisen rakkauden ohi on kiilannut ystävien välinen rakkaus. Ritva on kiitollinen laajasta ystäväpiiristään: luottoihmisistään, jotka ovat vain puhelinsoiton päässä.

”Ystävysten välinen rakkaus on juuri sitä, mitä parisuhderakkaudenkin pitäisi olla. Että rakastetulleen toivoo kaikkea hyvää. Jostain syystä miehet usein kokevat, että se on rakastetulta pois, jos olen välillä omissa maailmoissani. Ystävät kestävät sen paremmin.”

”Ystävien kanssa voi luoda sen oman rakkauden ilmapiirin. He tietävät, etten hylkää heitä, vaikka tekisin välillä töitä. Ensi-illan jälkeen palaan aina takaisin.”

Ikääntyminen muuttaa ystävyyssuhteita, kun toisen kunnon heikennyttyä toisesta tulee hoitaja ja toisesta hoidettava. Se ei Ritvaa hätkähdytä. Kahden lähimmän ystävän kuolemat hän on sen sijaan ottanut raskaasti.

”Tunsin elinikäisen ystäväni Eilan kymmenvuotiaasta, ja hänen kuolemansa oli aivan valtava menetys. Eila tiesi elämästäni kaiken. Samoin koreografi-näyttelijä Arja Pessa. Hänen kanssaan teimme töitä jo 1970-luvulta lähtien. Arjan mielestä olin maailman charmantein ja parhain näyttelijä. Hän oli mentorini, ja tarkisti sukanväriä myöten, että kaikki oli näyttämöllä kunnossa. Heidän kuolemansa ovat olleet minulle suuria menetyksiä.”

Parisuhderakkautta Ritva ei kaipaa, koska elämässä on niin paljon muuta rakastettavaa. 1980-luvulla elämään voimallisesti astunut usko on kirkastanut näkemystä.

”Ajattelen rakkaudella elämää, luontoa, lapsia ja ystäviä. Meidän tulisi kysyä toisiltamme, että mitä voisin tehdä, että sinä voisit hyvin. Olen niin vakaumuksellinen kristitty, että näen Taivaan Isän rakkauden siinä, mitä minulla on ympärilläni.”

Rakkauden ilmenemismuodoksi Ritva sanoo sitäkin, kun hän avaa esityksissä sisikuntansa ihmisten kanssa.

”Yleisö saa itkeä kremppojaan kanssani. Rakastan heidät vahvoiksi ja saan heiltä niin paljon rakkautta, että se kantaa minua aina seuraavaan esitykseen asti.”

Silti yksineläjän mieleen hiipii joskus yksinäisyys. Aamuisin olisi mukava toivottaa jollekulle hyvää huomenta.

”Jos yksinäisyys yllättää, sen voittaa vain sillä, että lähtee hitaasti toimimaan tähän päivään. Ottaa kiinni elämän kahvoista. Siitä se sitten taas käynnistyy.”

Minut sytyttää

Ritva Oksanen on aina halunnut olla ennen kaikkea näyttelijätär, vaikka on tehnyt uraa myös laulajana. Näytellä hän haluaa yhä.

”Näyttämöllä minulla ei ole koskaan kipuja. Haluaisin vielä kerran tehdä jonkun vahvan karaktäärin, sukeltaa jonkun ihmisen sisuksiin. Niin kauan kuin liikuntakykyni on tämä, voisin hyvin näytellä jotakuta parikymmentä vuotta nuorempaa.”

Laulu- ja runoiltojen tauottua Ritvalla on työn alla yhteinen elokuvahanke Anna Erikssonin kanssa. Myös Taru Mäkelän kanssa on suunnitteilla elokuva.

”Ehkä tämä hiljainen kevät on ollut hyväkin pysähdys. Olen tehnyt viimeiset kaksi vuotta niin paljon töitä, etten olisi pitkään enää jaksanut sitä tahtia.”

Maailman hetkellisestä pysähtymisestä voi olla hyviäkin seurauksia.

”Minulla on toivo sydämessä, että tästä tulee vielä jotain. Että me ihmiset emme itse pilaa tätä. Ihmisille täytyy antaa nyt toivoa, että tästä tilanteesta mennään eteenpäin, eikä vain luetella madonlukuja.”

”Olemme selvinneet sodista, rutoista ja nälänhädistä. Kun tässä ollaan kumminkin matkalla kohti kuolemaa, niin haluan käyttää aikani hyvin ja antaa toivoa.”

Ja niin kauan kun on elämää, on todellakin elämää.

”Jalkani toimivat vielä näin hyvin, ei minulla ole mitään hätää. Ja onhan niitä rollaattoreita ja sähköisiä kulkupelejä. Elämän loppupuoli ei saa olla voivottelua, että voi voi, kun en enää mittää voi – vaan voi voi, kun minä voin! Sekin on rakkautta, että ottaa elämän sellaisena kuin se on, eikä vaadi enempää.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 7/20.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X