Jarkko Ahola: Muusikon työn haittapuolena on alkoholi, jonka kanssa saa aina vähän taiteilla

Rock-tenori Jarkko Ahola, 39, ei treenaa laulamista koskaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Rock-tenori Jarkko Ahola, 39, ei treenaa laulamista koskaan.
Teksti:
Virpi Valtonen

TUNNUSTAN, että olen tehnyt viimeiset kymmenen vuotta joulun alla keikkoja, joten joulu tarkoittaa minulle työrupeamaa.

Olen jouluna jo kurkkua myöten täynnä joululauluja, mutta koen nöyrästi olevani joulun virittäjä muille ihmisille. He saavat keikaltani joulumielen. Ehkä se on joulun osalta minun tarkoitukseni.

 

ENNUSTAN, että palaamme Teräsbetoni-yhtyeen kanssa yhteen, kun meillä on siihen tarpeeksi paloa ja uutta materiaalia. Paluu on tehtävä silloin, kun tuntuu, että on sen aika.

Tulen tekemään jatkossa myös enemmän omaa musiikkia. Toivon, että kipinä siihen löytyy kohta.

 

ENNUSTAN ja ennen kaikkea toivon, että saan asua vastaisuudessakin Tampereella. Mitään suuria ostopäätöksiä en kuitenkaan uskalla tehdä. Ei parane jäädä kiinni asuntoon, jos pitää muuttaa.11

Tuntuu, että olen löytänyt Tampereelta ihmisten mielistä jalansijan. Viialan ja Toijalan eli nykyisen Akaan poika on otettu Tampereella vuosien saatossa omaksi. Sellaista rokkikaupunginosaa ei taida Helsingissä ollakaan, mitä Tampere itsessään edustaa.

Vaikka Manse-rockin kulta-ajat ovat menneet enkä sitä tyylilajia suoranaisesti edusta, niin jotain henkistä yhteyttä siihen meininkiin kyllä koen.

 

TUNNUSTAN, että kun menin ensimmäisen kerran laulamaan kirkkoon, jännitin aika lailla ja mietin miten kirkossa ollaan. En ole uskonnollinen ihminen enkä käy muuten kirkossa.

Tämä on neljäs vuoteni kun esiinnyn joulukirkoissa, eikä kukaan ole vielä tullut torumaan. Fiilis on rento, ja viikonloppuisin tuntuu, että jotkut tulevat kirkkoon jopa juhlatuulella.

 

TUNNUSTAN, että olen usein stressaantunut. Välillä stressin määrä kasvaa sietämättömiin mittasuhteisiin. Se vaikuttaa nukkumiseeni ja olemisen laatuun. Kun ahdistaa, en saa unta eikä ääni toimi. Kun tämä kaikki nivoutuu yhteen, on noidankehä valmis.

Mietin aina vaan, olenko riittävän hyvä. Se on loputon tie. Monella taiteilijalle tulee itsensä ruoskimisen kautta sama riittämättömyyden tunne.

 

TUNNUSTAN, että minulla on kiusallinen refluksitauti, joka aiheuttaa äänihuulissa pientä tulehdusta. Vaikka yrittäjän arkea on olla aina töissä, pitää joillekin hommille pystyä sanomaan ei, vaikka tahtoisikin sanoa kyllä.

Työni haittapuolena on myös alkoholi, jonka kanssa saa aina vähän taiteilla. Tiedän omat rajani, enkä ole örveltänyt lavalla vielä kertaakaan.

Nykyäänhän on muodikasta sanoa, että ei käytä alkoholia, mutta veikkaan, että rokkipuolella totuus on toinen.

 

TUNNUSTAN, että en treenaa laulamista koskaan. Minulla ei ole vakituista treenikämppää, eikä laulamista voi treenata kotona. Silloin naapurit tulisivat varmaankin ampumaan minut. En halua, että kukaan kuulee minun mokaavan. Haluan, että ihmiset kuulevat minua vasta sitten kun osaan laulun.

 

TUNNUSTAN, että musiikki on ollut aina kaikki kaikessa. En nauti julkisuudesta. Jotkut alkavat soittamaan rokkia saadakseen huomiota tai naisia, mutta se ei ole ollut minun tavoitteeni koskaan.

 

TUNNUSTAN, että ikä on tuonut minulle itsevarmuutta ja itsetuntemusta. Minulla tulee ensi elokuussa 40 vuotta täyteen. Olenkin kavereilleni joskus humalapäissäni sanonut, että olisi kiva saada elämässä jotain pysyvääkin aikaiseksi. Olisi kiva saada joskus perhettä ja mukavaa olisi pieni tai isompikin omakotitalo ja oma pieni studio. Nämä ovat henkilökohtaisella tasolla suuria asioita.

Työ on vienyt vuosia, ja olisi kiva jättää aikaa muullekin välillä. Ihminen voi hyvin, kun työtä ja vapaa-aikaa on oikeassa suhteessa. Jos jompaa kumpaa on liikaa, seinät kaatuvat päälle.

X