Sanna Saarijärvi ylistää perhettään – 12-vuotias tytär auttoi unelmaroolissa: ”Olen onnellisempi kuin koskaan”
Näyttelijä Sanna Saarijärvi nauttii ylistävistä arvosteluista ja töiden täyttämästä kalenterista. Perhe on silti etusijalla ja sen hyvinvointia varten on laadittu varasuunnitelma.
Kaksi vuotta sitten hankittu koti Tuusulassa on Sanna Saarijärven turvasatama, jonne hän mielellään kokoaa lähisuvun ja ystävät sunnuntaibrunsseille. ”Sitä vieläkin suurempi perusturva on rakkaus.”
Se oli tipalla. Ellei tytär Fanny-Amanda, 12, olisi puuttunut asiaan, Sanna Saarijärvi, 49, olisi perääntynyt roolista, josta tuli yksi hänen parhaistaan.
Oli toukokuu 2018. Sannan päivät täyttyivät Kinky Boots -musikaalin harjoituksista ja illan näytöksistä. Samaan aikaan monivaiheinen koe-esiintyminen Pieni Merenneito -musikaalin Ursulan rooliin oli edennyt loppusuoralle. Soolokappaleiden ja vuorosanojen opetteluun ei vain enää löytynyt voimia.
”Minusta ei nyt taida olla siihen”, sanoi Sanna tyttärelleen.
Fanny oli eri mieltä.
”Se on aivan sinun roolisi eikä tuollaisia niin vain eteen tule. Kyllä me nyt harjoitellaan”, hän ilmoitti.
Fanny auttoi Sannaa lukemalla Arielin vuorosanat.
”Pieni tyttöni antoi esimerkin perheen tuen valtavasta voimasta.”
Sannalle perhe on elämässä tärkeintä. Sen vuoksi hänellä on varasuunnitelma, jos yhä lisääntyvät työt uhkaavat sen hyvinvointia.
Sanna Saarijärvi Ursulan roolissa musikaalissa Pieni Merenneito Helsingin kaupunginteatterissa. Mukana myös Sonja Pajunoja, joka näyttelee Arielia. Robert Seger / Moment
Isän tiukka ehto opintojen aloittamiselle
Lempioppilas. Sellainen Sanna olisi varmasti ollut, jos hän olisi opiskellut Teatterikorkeakoulussa kovaa fyysistä kuntoa ihannoineen Jouko Turkan rehtorikaudella. Sanna oli nimittäin menestyvä kilpaurheilija vielä opintojensa loppusuoralla. Paraatimatka oli 800 metriä ja vielä nuorten sarjassa kilpaillut Sanna oli parhaimmillaan kuudes Kalevan kisojen finaalissa. Juniorivuosilta SM-mitaleita on useita sekä 400 että 800 metrin matkoilta. Sanna myös edusti Suomea nuorten maaottelussa.
”On hienoa, että sain kokea sen, millaista on pukea päällensä Suomi-paita.”
Vanhemmat olisivatkin nähneet Sannan jatkavan mieluummin urheilua kuin tähtäävän näyttelijäksi.
Sanna ei tiedä, miksi kipinä esiintymiseen roihahti hänessä niin palavana. Jo pienenä tyttönä hän ilmoitti haluavansa laulaa kirkossa ja sen tekikin. Ala-asteikäisenä hän pyöräili lähes kymmenen kilometrin matkan kotoa Viialasta Kylmäkosken kanttorin luokse laulutunneille. Myöhemmin laulu- ja pianonsoitto-opinnot jatkuivat Tampereen musiikkiopistossa.
Sannan pääsy Teatterikorkeakouluun varmistui jo ennen kuin hän sai ylioppilaslakin.
Isällä oli silti tiukka ehto opintojen aloittamiselle: oli hankittava varmuuden vuoksi paikka toiseenkin korkeakouluun. Sanna valitsi yliopiston opettajankoulutuslaitoksen, sillä sinne pyrittiin tehtäviä tekemällä eikä pääsykoekirjoja pänttäämällä.
”Pääsin myös sinne ja suoritin opintojakin, vaikka en koskaan valmistunut opettajaksi.”
Hänestä tuli näyttelijä, joka pääsi aloittamaan työt huipulta.
Valinta
Koti oli uskonnollinen. Harppaus sieltä Helsingin hulinaan oli hämmentävä.
”Sieltä tuli kiltti, 18-vuotias tyttö roisiin teatterimaailmaan. Urheilu piti pääni kasassa. Ilman sitä olisin varmasti ollut tuuliajolla.”
Ensimmäisen pääroolinsa Sanna sai opintojen viimeisenä vuonna, kun hänet valittiin Mariaksi musikaalissa West Side Story. Taidekorkeakoulujen yhteistyönä toteutettu hanke sai ansaittua julkisuutta.
Sanna näytteli naispääroolin musikaalissa Oopperan kummitus vuonna 1993 heti valmistumisensa jälkeen. Mukana oli myös Riitta Havukainen. Paula Kukkonen / Otavamedia
Valmistuttuaan teatteritaiteen maisteriksi vuonna 1992 Sanna lähti silti Floridaan harjoitusleirille tähtäimessä seuraavan kesän SM-kisat. Kun hän palasi, oli puhelinvastaajassa kaksi viestiä. Kummassakin tarjottiin mahdollisuutta naispäärooliin, toisessa Helsingin kaupunginteatterin musikaalissa Oopperan kummitus ja toisessa Pyynikin kesäteatterin näytelmässä Akseli ja Elina.
Sanna teki valintansa. Kilpajuoksu sai jäädä.
”Urheilu muovasi minua. Opin tekemään paljon töitä saavuttaakseni haluamani. Se kehitti keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä. Olen aika hyvä tiukoissa paikoissa. Ehdin harjoitella vähemmän kuin muut, mutta kilpailutilanteissa sain itsestäni parhaan irti. Myöhemmin opeista on ollut hyötyä esimerkiksi ensi-iltajännityksen käsittelyssä.”
Urheilu valmensi myös vastoinkäymisten käsittelyyn. Sanna aloitti päärooleilla, mutta uran varrella on ollut aikoja, jolloin häntä ei ole kutsuttu edes koe-esiintymisiin.
”Minulla on terve itsetunto. Olen tiennyt, että osaan ja saanut paljon tehdäkin. En ole lannistunut vastoinkäymisistä. Halu kehittyä näyttelijänä on ollut kova.”
Kun omassa teatterissa ei ole ollut kehittäviä rooleja tarjolla, Sanna on vieraillut kesäteattereissa ja tehnyt televisiorooleja. Vaihtelua ovat tuoneet myös virkavapaat.
”En ole halunnut kyynistyä tai katkeroitua. Jos sellaisesta on ollut merkkejä, olen lähtenyt virkavapaalle, vaikka se olisi ollut taloudellinen riski.”
Nyt hiljaista vaihetta ei ole näköpiirissä. Töitä on tarjolla useaksi vuodeksi eteenpäin, televisiossakin, mihin Sanna on kaivannut Pirunpelto-sarjan jälkeen.
Sanna ei halua hehkuttaa liikaa hyvää työtilannettaan.
”Toisaalta, miksi en saisi olla onnellinen. Olen tehnyt tämän tilanteen eteen töitä ja jaksanut uskoa itseeni. Olen ansainnut tämän.”
Ehkä karttuvat ikävuodet ovatkin myönteinen asia. Sanna täyttää ensi vuonna 50 vuotta.
”Tässä iässä aletaan nähdä osaaminen ja taito.”
Seuraavaksi raikuu nauru.
”Mutta koska juuri nyt on hyvä, ikääntyminen voisi loppua.”
Sanna Saarijärvi ja sisältöjohtaja Hermanni Seppälä vihittiin Tuusulan kirkossa heinäkuussa 2017. Kuvassa myös pariskunnan tytär Fanny-Amanda. Tiia Ahjotuli / Otavamedia
”Meillä on rakkaussuhde”
Sannaan oli jo ehditty iskeä sinkkuleima, kun hän kohtasi nykyään Bauer Median sisältöjohtajana toimivan Hermanni Seppälän 14 vuotta sitten. Naimisiin he menivät kesällä 2017.
”Suhdettamme ei tarvinnut lujittaa avioliitolla, sillä molemmilla on muutenkin vahva tahto olla yhdessä loppuelämän ajan.”
Jotain vihkiminen kuitenkin muutti.
”Suhteemme rauhoittui, sai viimeisen sinetin. Huomaan ajattelevani, että vau, tuo on minun aviomieheni ja tämä on meidän perhe.”
Sanna on edelleen Saarijärvi, vaikka Hermanni olisi tehnyt hänestä mieluummin Seppälän.
”Mutta jostain syystä, asiasta oikeastaan edes keskustelematta, meistä tuli yhteisen pankkitilin ihmisiä, kun ennen avioliittoa kummallakin oli oma tilinsä. Hermanni hoitaa raha-asiat, minulle riittää pankkikortti, jolla maksan ostokset.”
Sanna ylistää puolisoaan monin tavoin.
”Hän on myös arjessa ihana ihminen. On helppo olla suhteessa, missä työtäni, äitiyttäni ja naiseuttani ihaillaan hyvällä tavalla. Meillä on rakkaussuhde, mutta Hermanni on myös paras kaverini. Meillä on hauskaa yhdessä. Vääntöäkin riittää hyvällä tavalla.”
Näyttelijän puolisona ei ole helppo olla. Sannan työ painottuu iltoihin ja lauantaisin on usein kaksi näytöstä.
”Se on perheemme suurin haaste. Hermanni on onnellinen hienoista rooleistani, mutta haluaisi viettää illat ja lauantait kanssani.”
Parisuhteen perustana on toimiva keskusteluyhteys.
”Molemmilla on vaativa työ. Arjen sujuminen vaatii sumplimista, vetovastuussa vuorottelemista ja toistemme lukemista. Riitoja tulee, mutta ne myös sovitaan heti.”
Sannan perhe matkustelee usein yhdessä. ”Joululomalla lähdemme Floridaan. Tällä kerralla muut jatkavat lomailua, kun minä palaan töihin.” Pekka Nieminen / Otavamedia
Sannan ja Hermannin perheeseen kuuluvat Fannyn lisäksi aikuiset lapset Womma ja Bertta Hermannin ensimmäisestä avioliitosta. Aina kun siihen on tilaisuus, ollaan yhdessä. Pelataan lautapelejä, saunotaan, oleillaan paljussa tai grillataan.
”Parisuhdetta hoidamme kahdenkeskisillä irtiotoilla ja arjen pienillä hetkillä, kuten vuoden ikäisen maltankoira Bobby Ewingin kävelylenkeillä.”
Tuore intohimo on veneily. Sannan isän kaksi vuotta sitten häälahjaksi antama, sähkömoottorilla kulkenut soutuvene vaihtui kesällä Marino Mustang -retroveneeseen.
”Tämän ikäisen keho ja mieli tarvitsevat palautumista. Onneksi palaudumme Hermannin kanssa samalla tavalla, tekemällä yhdessä jotain kivaa. Hän myös alkaa vihdoin pelaamaan kanssani golfia.”
Pieni merenneito -musikaalin rooli yksi parhaista
Sannan suoritus Ursulana Helsingin kaupunginteatterin musikaalissa Pieni merenneito on kerännyt toinen toistaan ylistävämpiä arvosteluja.
”Se on nautinnollinen ja moniulotteisuudessaan yksi parhaimmista rooleistani.”
Oma hyvinvointi on tärkeää ja työ on suuri osa sitä. Kuitenkin se on vain työtä.
”Perhe menee kaiken edelle. Jos parisuhde alkaa voida huonosti tai Fanny oireilemaan siksi, että teen paljon töitä, on virkavapaan aika, olipa tarjolla minkälaisia rooleja tahansa.”
Tällä hetkellä siihen ei näy tarvetta.
”Olen juuri nyt onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin ja sinut itseni kanssa. Jokaisella lapsella on hyvä vaihe elämässään, parisuhteeni on parempi kuin koskaan uskalsin toivoa ja työelämässä menee hyvin.”
Kuvausvaatteet Neule ja villasukat CaSaC, Kaulakoru ja farkut BYPIAS, teepaita KappAhl.