Sanni Grahn-Laasonen ei ole koskaan katunut ministeriksi ryhtymistään: ”Epäonnistumisilta ei tässä työssä voi välttyä, koska tahti on niin kova”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Sanni Grahn-Laasonen
”Haluan näyttää muille naisille esimerkkiä, että tämä on ihmisenkokoista työtä”, opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen sanoo. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA
Sanni Grahn-Laasonen haluaa uuden kasvatus- ja koulutuspolun lapsille ja nuorille ja lisää työuraa äideille. Miten hän itse yhdistää äitiyden ja työn?

Sanni Grahn-Laasonen marssii Pikkuparlamentin käytävää kohti Tervaleppä-kabinettia ja aamun ensimmäistä kokousta. Kuppilan puolella kansanedustaja Paavo Väyrynen (kp.) istuksii levollisena ja kansanedustaja Antti Kaikkonen (kesk.) kuvaa videokameralla jutteluaan kollegansa Ilkka Kanervan (kok.) kanssa. Sanni ei ehdi panna heitä merkille.

Hän on herännyt pari tuntia aikaisemmin Helsingin-kodissaan, syönyt aamiaisen ja herättänyt viisivuotiaan tyttärensä Sylvian viime hetkellä niin, että tämä on saanut nukkua mahdollisimman pitkään. Sitten hän on vienyt tytön kunnalliseen päiväkotiin, ja nyt, lokakuisena keskiviikkoaamuna kello 9.10 hän menee kabinetin ovesta sisään. Palavereja on tämän jälkeen vielä yhdeksän tänään.

Puoliso joutuu joustamaan

Ministeri Sanni. Niin avustajat ja työtoverit häntä kutsuvat. Hän on 35-vuotias kokoomuksen kansanedustaja ja opetusministeri, joka haluaa uudistaa koko kasvatus- ja koulutuspolun päiväkodista korkeakouluun. Hän ajaa myös perhevapaauudistusta eli enemmän työuraa naisille ja lisää kiintiöityä vanhempainvapaata miehille.

Miten hän itse yhdistää työn ja äitiyden?

”Kun Sylvia syntyi, olin äitiyslomalla kahdeksan kuukautta”, hän muistelee ministeriautossa kokouksen jälkeen. Hän kävi kyllä silloinkin esimerkiksi äänestyksissä. Puolison Arttu Laasosen kanssa sumplittiin aikataulut, ja sumplitaan yhä, viestein ja puheluin työpäivän lomassa.

Arttukin piti vanhempainvapaita. Hoivavastuu on Sannin mukaan jakautunut ”aika tasa-arvoisesti”.

”Ehkä tällä hetkellä tässä ministerin arjessa puoliso joutuu joustamaan välillä liikaakin”, hän sanoo.

Näin on laita eduskunnan budjettikäsittelyn aikaan tai silloin, kun valmistaudutaan kehysriiheen.

”Minun ei tarvitse perustella Artulle, miksi on kiire. Hän ymmärtää.”

Tänään Sanni on se, joka hakee tytön päiväkodista ja vie Forssaan, jossa perheen koti varsinaisesti on. Cleantech-yritys Endevin talousjohtajana työskentelevä Arttu on myöhään töissä.

Tyttären koulu vielä auki

Auto pysähtyy Säätytalon eteen. Toisessa kerroksessa pidetään kieliasiain neuvottelupäivää. Ministerillä on siellä puheenvuoro ja kyselytunti.

Hänellä on kantava ääni ja hyvä artikulaatio, myös ruotsiksi. Hän on laulanut bändissä, ja sen kuulee. Mutta helposti lähestyttävyyttä, rentoutta? Ehkä hänessä on niitä muina päivinä.

Kun Sylvia kahden vuoden päästä menee kouluun, hän aloittaa vieraan kielen opettelun heti. Niin tekevät kaikki muutkin Suomen koululaiset ensi syksystä lähtien. Niin Sylvian äiti on päättänyt.

Sitä ei vielä ole päätetty, minkä kielen Sylvia ekalla luokalla valitsee.

”Emme ole vielä miettineet niin pitkälle. Ensin on eskarikin! Emmehän tiedä edes, missä kaupungissa hän menee kouluun. Toivon, että Forssassa.”

Kansanedustajan ja ministerin työt ovat pätkähommia. Kampanjaansa ensi kevään vaaleihin Sanni ei vielä ole juuri miettinyt. Ei ole ehtinyt.

Älä tee niin kuin minä teen

Pitkän pöydän ääressä istuu kymmenkunta herraa ja muutama nainen. Työryhmä, joka luovuttaa nyt ministerille esityksen korkeakoulujen uudeksi rahoitusmalliksi. Sen mukaan korkeakouluja palkittaisiin nykyistä enemmän siitä, että mahdollisimman moni valmistuu ja vieläpä nopeasti.

Sanni itse on valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta. Sukunsa ensimmäinen maisteri. Eikä hän valmistunut tavoiteajassa!

”Tämä on nyt vähän sellainen asia, että älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon”, hän kertoo tilaisuuden jälkeen. Ja nauraa, itselleen.

Sanni Grahn-Laasonen

Korkeakoulujen rahoitusmallien uudistusta valmistellut työryhmä luovutti ehdotuksensa ministerille. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

”Aloitin opinnot vuonna 2003 ja valmistuin juuri ennen eduskuntavaaleja 2011. Mutta tein opintojen ohella kokopäiväisesti töitä.”

Ensin hän teki niitä Iltalehden toimittajana ja uutispäällikkönä, sitten Alexander Stubbin (kok.) lehdistöavustajana tämän ulkoministerikaudella. Sitten Hämeen maakunnasta kysyttiin, lähtisikö hän ehdolle.

”Se oli urani tähänastisista hetkistä tärkein ja vaikein. Minulla oli yhteiskunnallinen palo, mutta uskaltaisinko? Harkitsin kuukausia.”

Sen hän on tiennyt aina, että toivoo saavansa perheen. Sylvian syntyessä hän oli kansanedustaja. Runsas vuosi myöhemmin vihreät jättivät hallituksen ja pääministerinä ollut Stubb nosti hänet ympäristöministeriksi.

”Kukaan ei varmastikaan odottanut, että minusta tulee ministeri.”

Äiti on eläkkeellä elektroniikkatyöntekijän ja isä Forssan Lehden päätoimittajan työstä.

”Minua on kannustettu eteenpäin ilman paineita. Läheiseni ovat olleet puolestani iloisia, mutta välillä he ovat myös huolissaan jaksamisestani.”

Sannin vanhemmat ja veljet samoin kuin Artun perhe hoitavat Sylviaa niin paljon, että ulkopuolista lastenhoitoapua ei ole tarvittu vuosiin.

Äitiys pelastaa liialta työltä

Sanni lukemassa työpapereita autossa. Neuvottelemassa avustajansa kanssa hississä. Tarkistamassa sihteeriltään huomisen ohjelmaa. Hän kulkee kuin robotti, jonka liikkeet kiire on hionut. Ei yhtään turhaa askelta, ei ylimääräistä käden heilautusta.

”Äitiys on tehnyt työpäivistäni tehokkaampia. Se myös pelastaa liialta työnteolta”, hän sanoo.

Sanni Grahn-Laasonen

Ministerin työn vaikein puoli ovat Sanni Grahn-Laasosen mielestä työmatkat. ”Matkoilla tulee ikävä perhettä.” © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

Ennen Sylviaa päivät saattoivat venyä. Kun Sylvia oli ihan pieni, Sanni saattoi tehdä iltavuoron tytön mentyä nukkumaan.

”Sitten huomasin, että sillä menolla voimani eivät riitä.”

Nykyään hän nukkuu kahdeksan tuntia yössä. Raivaa kalenteriin aikaa perheelle. Hän ei pelkää, että Sylvian lapsuus menee häneltä ohi.

Tuntuuko hänestä, että häneltä kysytään enemmän kuin miesministereiltä, miten yhdistää perhe ja työ?

”Olen aika varma, että kysytään. Olen kuitenkin päättänyt, etten käytä liikaa aikaa sen miettimiseen, kohdellaanko minua toisin kuin miesministereitä.”

Kylmää politiikkaa?

Joidenkin mielestä hänellä on ollut kiire myös uudistamisessa. Niin paljon uudistuksia on nyt tehty.

”Suurin osa oli sellaisia, joita asiantuntijat ovat suositelleet jo pitkään. Aiemmin on puuttunut kyky viedä niitä poliittisessa järjestelmässä eteenpäin. Minulle on tärkeää ennen kaikkea se, että päätöksiä syntyy”, hän sanoo.

Alkukautta leimasivat leikkaukset. Monen mielestä oli paha virhe rajata subjektiivinen päivähoito-oikeus puolipäiväiseksi niiltä lapsilta, joiden vanhemmat eivät tee kokopäiväisesti töitä tai opiskele. Eikö tällainen vanhempien työmarkkina-aseman suora vaikutus lasten oikeuksiin ole kylmää politiikkaa?

Ministeri puolustautuu sanomalla, että hallituskauden ensimmäisenä kahtena vuotena oli pakko säästää kaikesta, myös kasvatuksesta. Sen jälkeen varhaiskasvatuksen maksuja on alennettu yli 70 miljoonalla eurolla. Varhaiskasvatuksen suurin tasa-arvo-ongelma on hänen mukaansa se, että liian moni lapsi ei osallistu siihen lainkaan.

”Mokia on pakko sietää”

Autossa taas. Kello on puoli viisi. Takana ovat eduskunnan täysistunto, ministeriryhmän kokous ja nobelisti Bengt Holmströmin tapaaminen.

Ministeri saa paljon kritiikkiä. Miksi hän haluaa altistaa itsensä jatkuvalle loanheitolle?

Sanni nojautuu takapenkin selkänojaan ja avaa kivennäisvesipullon. Varovasti, ettei se purskua, ja ojentaa sen sitten vieressään turvaistuimessa istuvalle pienelle tytölle, Sylvialle. Äiti on juuri hakenut hänet päiväkodista.

”Siedän kritiikkiä hyvin”, hän sanoo.

Sietääkö hän myös epäonnistumista?

Sanni Grahn-Laasonen

Sanni Grahn-Laasonen, hänen erityisavustajansa Daniel Sazonov ja kieliasiain neuvottelukunnan pääsihteeri, kieliasiainneuvos Corinna Tammenmaa Säätytalon portaissa. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

”On pakko. Epäonnistumisilta ei tässä työssä voi välttyä, koska tahti on niin kova. Olennaista on tunnistaa ne kohdat – esimerkiksi lakihankkeet – joissa mokiin ei ole varaa ja joita varten täytyy ottaa niiden vaatima aika ja harkinta. Jossitella ei kannata, koska politiikkaa pitää tehdä kussakin hetkessä eikä mistään päätetä yksin.”

Hän ei ole koskaan katunut sitä, että ryhtyi ministeriksi.

”Vaikeimpia hetkiä tällä hallituskaudella olivat hallitusneuvottelut ja se, kun säästöjen koko kauheus oli pöydällä ja vaadittiin rankkoja päätöksiä. Tässä työssä minulla on kuitenkin mahdollisuus jättää kädenjälkeni siihen, millaiseksi Suomen tulevaisuus rakentuu.”

Sylvialle pikkusisaruksia?

Forssan nosturit!

Kun ne näkyvät auton ikkunasta, ollaan pian kotona. Sylvia osoittaa sormella suuntaan, jossa perheen rivitaloasunto sijaitsee. Nyt ajetaan kuitenkin ohi, valkoisen tiilitalon pihaan.

Pihassa seisoo mies. Hän on Kari Grahn, Sannin isä. Sylvia jää vaarin hoitoon siksi aikaa, kun Sanni on Forssan kirkkovaltuuston kokouksessa. Sylvialla on täällä oma huone – ihan kuin Sannillakin oli lapsena.

”Toivon, että voin kiireisestä työstäni huolimatta antaa Sylvialle vakaan ja turvallisen lapsuuden. Samanlaisen kuin minulla oli”, Sanni sanoo.

Ajatus siitä, että Sylvialle siunaantuisi pikkusisaruksia, ”ei ole poissuljettu”.

Kun Sanni palaa kokouksesta, hänen äitinsäkin on tullut kotiin. Sanni ja Sylvia jäävät mummolaan yöksi.

Ja sunnuntaina, silloin Sanni ja Sylvia menevät ratsastamaan. He käyvät samalla tunnilla. Sehän on melkein kuin miniloma.

X