Sanoittaja Chrisse Johansson luotsasi Kari Tapion menestykseen: ”Kun kuulin Klabbin laulavan ensimmäisen kerran, tiesin hänen olevan jotain ainutkertaista”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Chrisse Johansson
Chrisse Johansson on asunut Espanjan Aurinkorannikolla jo 23 vuotta. ”En ole loikoilija, mutta kävelen rannalla mielelläni ja nautin valosta ja auringosta.” © Mia Marjamäki
Sanoittaja-tuottaja Chrisse Johansson loi 70-luvulla uran miesvaltaisessa musiikkibisneksessä. Ystävyys Kari Tapion kanssa kesti läpi tämän elämän. Laulajan uraa vauhdittaakseen Chrisse oli valmis jopa kieroilemaan.

Pikkuinen lehtiö ja kuulakärkikynä. Ne kulkevat sanoittaja Chrisse Johanssonin,71, mukana kaikkialla. Ne ovat aina valmiina hänen yöpöydällään espanjalaisessa kerrostaloasunnossa, jos inspiraatio iskisi yön pimeinä tunteina.

Niin käykin usein, vaikka sanoittajana tunnetun Chrissen tahti on rauhoittunut huippuvuosista. Silloin tekstejä tuli tehtyä jopa 11 lauluun vuorokaudessa.

Miten helsinkiläisestä, sivutoimisena yksityisetsivänäkin toimineesta naisesta tuli yksi Suomen tunnetuimmista hittinikkareista? Ja miten hän selvisi miesvaltaisessa musiikkibisneksessä?

Neiti etsivä

Luokkakaverin äiti ojensi hieman alle parikymppiselle Chrisselle sanomalehden. Lehti-ilmoituksella etsittiin yksityisetsiviä, ja ystävän äidin mielestä työ sopi uteliaalle tytölle täydellisesti. Chrisse haki paikkaa ja sai sen.

Samaan aikaan hän työskenteli Ylellä: ensin ulkolähettinä, myöhemmin pitkän tähtäimen suunnitteluosaston tutkimussihteerinä. Ohessa hän opiskeli tiedotusoppia.

Vaikka työ etsivänä ei liittynyt journalistiseen työhön millään tavalla, se oli Chrissestä mielenkiintoista ja laajensi nuoren naisen maailmankuvaa.

”Pääasiassa kaikki seurattavat kohteeni olivat miehiä, joiden vaimot epäilivät heitä uskottomuudesta.”

Petettyjen naisten kohtaaminen ei ollut helppoa, ei myöskään aviomiesten kyttääminen yötä myöten.

”Mutta olihan se mielenkiintoista, opettavaista ja joskus hiukan hauskaakin.”
Mutta valvotun yön jälkeen töihin lähtö oli seuraavana aamuna vaikeaa. Öisistä puuhista ei voinut sanoa sanaakaan töissä. Vajaan vuoden kestäneen kaksoiselämän jälkeen

Chrisse teki valinnan: hän keskittyisi luomaan uraa toimittajana.

Sanoittaja sattumalta

Jo pikkutyttönä Chrisse kirjoitti erilaisia tekstejä pöytälaatikkoonsa. Kouluaikanaan hän oli mukana parissa näytelmäkerhossa.

”Olen lapsesta asti työntänyt nokkaani joka paikkaan. Tieni sanoittajaksi olikin enemmän sattumankauppaa kuin määrätietoista toimintaa.”

Työskennellessään Yleisradiossa Chrisse tutustui Veikko Laihoon, joka käytti taiteilijanimeä Oliver. Miehen piti nauhoittaa arkistoitavaksi Elviksen kappaleita suomeksi, mutta suurimmasta osasta puuttuivat suomenkieliset sanat.

Vasta 21-vuotias Chrisse lupasi auttaa ja kirjoittaa kappaleisiin tekstit. Hänen suureksi yllätyksekseen sovittajana työskennellyt Seppo Rannikko innostui sanoituksista ja toimitti ne EMI-levy-yhtiöön. Pian sieltä otettiin yhteyttä ja kysyttiin, haluaisiko Chrisse kirjoittaa lisää. Hän halusi.

Chrisse Johansson

Vuonna 1977 Chrisse oli jo suomalaisten iskelmälaulajien luottopakki. Chrisse Johansson

Hittinikkari

Kolme tuhatta kappaletta. Se on Chrissen varovainen arvio kappaleista, jotka hän on sanoittanut. Niistä ensimmäinen, Hei pikkuinen levytettiin vuonna 1969. Sen jälkeen Chrisse on tehnyt tekstejä ja tuottanut levyjä muun muassa Lea Lavenille, Katri Helenalle, Paula Koivuniemelle, Kisulle, Juhamatille, Anita Hirvoselle, Sammy Babitzinille ja Tapani Kansalle – sekä lukuisille muille huippuartisteille.

Chrissen teoksia ovat monet suomalaisten suosikkihitit: Kesän lapsi, Vasten auringon siltaa, Rotunainen, Etsin kunnes löydän sun, R-A-K-A-S ja Kai laulaa saan.

Uran kiivaimmat vuodet olivat 70- ja 80-luvuilla. Chrisse työskenteli 70-luvun alussa levy-yhtiö EMI:llä tiedotus- ja tuotepäällikkönä sekä tuottajana. Vuodesta 1975 hän oli Scandia-levy-yhtiön tuotantopäällikkö, mutta ryhtyi freelanceriksi vuonna 1976.

Hurjimpana päivänä hän teki sanoitukset 11 kappaleeseen. Joskus tuottajana hän joutui paikkaamaan sanoittajia, jotka tekivät yllättäen ohareita. Silloin ei auttanut muu kuin vääntää tekstejä läpi yön, jotta artistilla olisi seuraavana aamuna jotain esitettävää levytysstudioissa.

”Minulla oli aina vastuullani useampi artisti, joille jokaiselle piti koko ajan hakea hittiä. Tunsin vastuuta niin artistin menestyksestä kuin vähän leivästäkin, sillä ilman hittiä tanssienjärjestäjien kiinnostus ei välttämättä riittänyt keikkasopimuksiin.”

Kovan stressin vastapainona Chrisse purki paineitaan urheiluun. Hän pelasi SM-tasolla kori-, käsi- ja jalkapalloa.

”Elämääni tasapainotti suuresti se, että minulla oli koko ajan toinen ystäväpiiri ja kaverijengi. Oli todella terveellistä, että en elänyt vain musamaailman sisällä. Jengikaverit ovat aina pitäneet jalkani maassa.”

Chrisse Johansson

Viihdealalla meno oli ”parhaimmillaan ja pahimmillaan” railakasta. Pekka Kuparinen / Skoy

Paksunahkainen

Vielä takavuosina suomalainen musiikkiala oli hyvin miesvaltainen. Vaikka artisteissa olikin lukuisia naisia, tuotantopuolella heitä oli vähemmän. Chrisse oppi luovimaan miesten maailmassa, vaikka aina ei ollut helppoa olla vahva nainen.

”Äijävaltaisella alalla työskentely paksuunnutti nahkaani, ja opin jo varhain korottamaan ääntäni. Sain välillä pitää puoliani tiukastikin, mutta yleensä kaikki saatiin keskustelemalla ratkaistua.”

Esimerkiksi 70- ja 80-luvuilla ei työaikoja noudatettu pilkuntarkasti.

”Meillä miehet ottivat helpostikin vapaansa, mutta meikäläiselle se oli vaikeampaa. Pidettiin jokseenkin selvänä, että kaikki iltaedustukset, -palaverit ja -studiotunnit kuuluivat kuukausipalkkaan. Joskus tuli oviakin paiskottua ja legendaa lensi, mutta ilma puhdistui ja taas mentiin täysillä.”

Itsepäisyys ja voimakastahtoisuus auttoivat Chrisseä myös silloin, kun hän päätti olla mukana tekemässä Kari Tapiosta tähden.

Kari Tapion luottopakki

Chrissen edesmenneestä ystävästä ja työtoverista Kari Tapiosta ilmestyi 13. syyskuuta Aleksi Mäkelän ohjaama elämäkertaelokuva Olen suomalainen. Chrisseä näyttelee Joanna Haartti ja Kari Tapiota Matti Ristinen.

Chrissen ja Klabbi-lempinimellä tunnetun Kari Tapion välit olivat lämpimät iskelmätähden kuolemaan asti. Ystävyys alkoi jo 70-luvulla, kun Lea Laven hehkutti Chrisselle bändissään soittaneen nuoren basistin laulutaitoja.

”Kun kuulin Klabbin laulavan ensimmäisen kerran, tiesin hänen olevan jotain ainutkertaista. Lähdimme heti kehittelemään yhteistyötä.”

Vuonna 1976 Chrisse haki Kari Tapiolle levytysoikeuksia Sing My Love Song -kappaleen suomenkieliseen versioon Laula kanssain. Kari oli innoissaan. Molemmat uskoivat, että siitä tulee hitti.

”Olin jo hälyttänyt bändin ja olimme valmiina lähtemään studiolle levyttämään, mutta levy-yhtiö päätti antaa ensilevytysoikeudet Fredille ja Vexi Salmelle.”

Fredi eli Matti Siitonen oli jo tunnettu ja menestynyt levylaulaja. Kari Jalkanen oli puolestaan vasta alalle mielivä basisti, joka tienasi pääasiallisen leipänsä latojana.

Chrisse ei kestänyt katsoa vierestä Karin pettymystä vaan ryhtyi toimiin.

”Eniten harmitti Karin puolesta. Olin tottunut siihen, että välillä tulee turpiin ja selkään puukotetaan. Mutta olin luvannut Karille hitin ja halusin pitää siitä kiinni.”

Siihen aikaan oli sallittua julkaista toisen levyttämästä kappaleesta oma versio jo heti sen jälkeen.

Kari Tapio

Kari Tapio oli latoja ja basisti, kun Chrisse auttoi häntä laulajaksi. Seppo Hilpo / Kuva-arkisto

”Päätettiin Klabbin kanssa höösätä niin, että tullaan heti perään. Käytin suhteitani hyväksi ja sain mutkien kautta käsiini Vexin tekstin ja laitoin Klabbin treenaamaan sen. Meillä oli tausta valmiina, ja nauhoitimme biisin kaikessa hiljaisuudessa. Kun Fredin versio julkaistiin, tulimme Karin version kanssa pikaisesti perässä.”

Chrisse myöntää, että hän joutui kieroilemaan saadakseen homman onnistumaan. Siihen aikaan kaikki levyt painettiin Finnvoxin puristamossa. Chrisse kyseli, jos Karin kiekkoa ehdittäisiin painaa edes sata kappaletta, mutta se olisi vaatinut työntekijöiltä ylityötunteja. Niinpä eräs puristamon kavereista antoi Chrisselle pikakurssin levyprässäyksestä.

”Puristin Karin ensimmäiset sinkut seuraavana yönä itse ja liimasin etiketit, täysin luvallisesti. Aamulla ne pussitettiin ja lähdin myymään niitä ympäri maata aina Rovaniemeä myöten. Kaikki meni mitä oli, ja tilauksiakin tuli ilahduttavan runsaasti, kun sain kauppiaat vakuuttuneeksi Karin taidoista. Vähän se oli hullun touhua, mutta muutakaan en siihen hätään keksinyt.”

Chrisse tuotti myös Kari Tapion ensimmäisen levyn Klabbi vuonna 1976. Ystävyys säilyi läheisenä Karin menehtymiseen asti, vaikka viime vuosina tapaamiset harvenivat.

Uralle omistautunut

Omistautuminen uralle ja oman tallin artisteille on vaikuttanut vahvasti myös Chrissen henkilökohtaiseen elämään.

”Kyllä ihmissuhteet ovat kärsineet urastani – niille ei oikein koskaan jäänyt aikaa. Aina piti olla keikoilla, studioissa ja kapakoissa artistien kanssa. Parhaimmillaan ja pahimmillaan meno oli aika railakasta muutamien vuosien ajan.”

Tosin useimmiten Chrisse lähti baareihin autoilla ja tilasi tiskiltä jäätelön, jotta pysyi vireessä pelireissuilla.

”Se oli varmasti yksi asia, joka auttoi jaksamaan ammatissani: en humpsahtanut kovimmassa hulinassa läträämään liikaa alkoholin kanssa.”

Chrissen mielestä mitään ei kannata katua, mutta virheet on hyvä myöntää. Joskus häntä on mietityttänyt se, ettei hän perustanut omaa perhettä vaan antoi kaiken uralleen.

”Mutta toisaalta en ole jäänyt suremaan sitä. Totta puhuen en osaa kuvitella, mistä olisin edes repinyt siihen aikaa. Se olisi vaatinut minulta sellaista sitoutumista, jota en voinut antaa. Olen polkenut nyt tämmöisen taipaleen, toisenlainen on edessä sitten seuraavassa elämässä.”

Toki vuosien varrelle on mahtunut parisuhteitakin.

”Pisimmät suhteeni kestivät joitakin kuukausia, joskus taittui vuosikin. Kihloissakin käväisin pari kertaa. Nyt hyvät ja rakkaat ystävät riittävät.”

Chrisse Johansson

Chrisse ei haikaile takaisin Suomeen. Espanjaan on muodostunut ystäväpiiri, jonka kanssa hän käy pelaamassa viikoittain petanqueta kotinurkillaan Los Bolichesissa. Mia Marjamäki

Petanqueen hurahtanut

23 vuotta sitten Chrisse matkasi ensimmäisen kerran lomalle Espanjan Fuengirolaan. Hän oli aiemmin asunut Malesiassa ja Italiassa.

”Loman aikana jokin napsahti. Hommasin täältä vuokra-asunnon.”

Kahdeksan vuoden vuokralaisuuden jälkeen hän osti kattoterassiasunnon Mijaksen puolelta. Pari vuotta sitten hän muutti suomalaisten suosimalle Los Bolichesin alueelle.

”En ole koskaan kaivannut takaisin Suomeen. Rakastamani vanha stadi on muuttunut niin paljon, etten enää oikein tunne sitä omakseni.”

Espanjan-vuosien aikana elämä on rauhoittunut. Välillä Chrisse tunnistetaan, mutta se ei häiritse, vaan tuntuu ”ihan kivalta”.

Hän tekee yhä sanoituksia: kirjoittaa ensin ja sävellyttää niihin musiikin.

”Joskus hetkellisesti minusta on tuntunut, että nyt tämä homma saisi riittää. Mutta en malta lopettaa.”

Tulevaisuudelta hän toivoo, että saisi viimeisteltyä runokirjansa ja voisi jatkaa terveenä rakkaita harrastuksiaan: petanquen pelaamista ja matkustelua.

”Olen tuhlannut elämäni reissaamiseen. Menen uusiin paikkoihin niin kauan kuin nuppi ja jalat toimivat.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 9/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X